tiistai 29. huhtikuuta 2014

Karhunpalavelus

" Vaan miten minä rukoilisin, ja lähestyisin omien vaikeuksieni kanssa sellasta, josta en tiedä mitään. Miten minä voisin saaha syntini anteeksi kun ei minulla ole uskoa, liekkö edes mahollisuuttakaan siihen.
 Meidän kotona ei saanut puhua Jumalasta, se oli ehoton kielto. Isäukko oli kieltäjä ja kova kommunisti.
Niitä omia oppejaan hän kyllä meille opetti ja neuvo, mutta hengellisyyttä hän ei sietänyt.
Miten minä nyt aikuisenakaan osaisin sitä etsiä? Enkä tiedä kaipaankokaan sellasta."

Nuo lauseet ovat yhen ihimisen kertomaa, tojellisuutta siitä, miten suuri vaikutus sillä onkaan millasia elämänohojeita vanhemmat lapsilleen antaa. Miten suuren vastuun ihiminen ottaakaan, kieltäessään lapseltaan mahollisuuven tulla tietämään, saatikka tuntemaan Jumalan olemassaolon.

Voiko suurempaa karhunpalavelusta tehä lapselleen?
Mitä aikuinen ihiminen pelekää pyhäkoulusa niin, ettei uskalla lastaan sinne päästää?

Eihän se, jos lapsi olisi pyhäkoulusa tullu tietämään, että Jumala on rakkaus, Jumala voi auttaa, olisi ollut mitenkään pois hänen isältään. Lapsi olisi vain saanut elämäänsä toisenlaistakin näkökulumaa kuin se, minkä hänellä nyt oli. Jos hän olisi saanut kuulla ja tulla tietämään kenen puoleen voi asijoittensa kans kääntyä, olisi hänen elämänsä poloku saattanu kulukia vallan toisenlaisia reittejä. Hän olisi voinut tulla tietämään että taivas, iankaikkinen elämä on häntäkin varten. Se oikeus häneltä riistettiin.

 Isähän teki tavallaan valinnan hänen puolestaan mihin hänen tiensä tulisi kulukemmaan. Lapsi ei saanu mahollisuutta siihen, että hän olisi voinut ite päättää haluaako hän uskoa tai ei. Aikuistuesssaan hän olisi sitte voinu harkita ja miettiä millasen valinnan tekkee. Nyt hänen ajatuksensa ja elämänkatsomuksensa olivat isän oppien määrittelemää, joittenka vankina hän eli, vaikkei hän sitä ite tajuakkaan.

Siitä huolilmatta, vaikka lapsuuden olisikin joutunut elämään jumalakielteisesä ilimapiirisä, voi ihiminen aikusiäsä tulla tuntemaan Jumalan. Onhan se Jumalan puolelta hieman työläämpää ja haasteellisempaa , kuin sellasen ihimisen kohalla jolla sitä tietoa jo on, mutta mahotonta se ei oo.
Sehän voi ensin olla ihan järkiperänen ajattelu, että haluan päästä selevyyteen miten tää asija oikeen on. Sitte ku syntyy sydänen halu löytää totuus, siihen haluun Jumalan henki tartuu. Siitäpä alakaakin sitte mielenkiintonen löytöretki Jumalan ihimeelliseen maailmaan.

Lapsuudessa saatu ja koettu tietosuus siitä että Jumala on, kantaa läpi elämän. Vaikka sitten kävis niinkin, että josaki vaiheesa elämä vieraantuu ja loittonee Jumalasta. Elämä tuo tullessaan uusia ja erilaisia vilosofioita ja " totuuksia",  ihiminen voi jopa tietosesti pyrkiä kieltämään lapsena kuullut asijat.
 Onhan se lapsena saatu tietosuus jossakin niin syvällä sisimmän sopukoisa, ettei se katua, ainoastaan se on voimaton, ellei sille anneta tillaa vaikuttaa.
" Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea."
 Sananl. 22:6
  
 Kahtoin varsin vikipediasta mitä sielä sanotaan karhunpalaveluksesta, löyty tämmönen teksti.
Karhunpalvelus on toisen hyvää tarkoittavaa auttamista, joka kuitenkin jotain muuta kautta tai muusta syystä kääntyy autettavaa vastaan. Siis autettava on avun jälkeen samanlaisessa tai pahemmassa pinteessä kuin ennen apua.
Sana juontaa juurensa Jean de La Fontainen runomuotoisesta eläinsadusta,[1] jossa kesy karhu halusi auttaa nukkuvaa miestä tappamalla kärpäsen hänen otsaltaan. Karhu kuitenkin tuli lyöneeksi niin kovaa, että mies sai surmansa. 





sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ja näin heiluu kassi, ja kassi heiluu näin

Trikkoopaijat pääsi kiertoon. Virkkauslankana puuvillalanka.
Kauppakassin virkkasin poppana- ja trikkookuteesta.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy, entäs jos oliskin toisinpäin?

Kyllä mua suuresti ihimetyttää ja välillä meinaa ihan suututtaa se, miten palijon jotku ihimiset käyttää törkeesti hyväkseen ommaa asemaansa. Esimerkkinä ny vaikka isojen fimojen pomot, joilla palakat hippoo jo taivasta ja aina vaan ollaan enemmän vaatimasa. Luulis, että palakat on sitä suuruusluokkaa, että niillä pärijää niin ettei sen lisäksi tarvis maksella mittään ekstrarahoja, hyvänmiehen lissää.
Voishan antaa Fazerin suklaalevyn tai Pandan pantteripussin. :) :)
Entäs samasa firmasa olevat muut työntekijät? Mitäs lisiä heille maksettaan?

Olishan palijo kristillisempää ja yhteiskuntaa rakentavampaa jakkaa ja maksaa ne pomojen ekstrarahat työntekijöitten kesken. Sillä keinon pikkusen saatas tasotusta tähän systeemiin.
Ahaneus ajaa ihimisen piitaamattomuuteen, ku minäite oon keskipisteenä. Ku haalii itelleen enemän kuin välttämättä tarvii, se mennee liijallisuuteen ja överiksi ja se on pois toisilta.

En sitä sano, etteikö pomoille tulis suurempaa palakkaa maksaa mitä työntekijöille, toki pittää, kantavathan he suuren vastuun. Mutta joku kohtuushan se tulis siinäki hommasa olla.
 On ihimisiä jotka muutamalla sajalla eurolla joutuvat tulemaan toimeen. Ohan se ihan posketonta, että toiset ei mukamas pärijää kymmenillä- saatikka sajoilla tuhansilla.
Voi kääk...

Eihän se oo väärin eikä huono asia, että jotku ovat elämässään onnistunneet ja pärijänneet niin, että ovat pomoiksi päässeet. Mut se on huono asija, että sitä asemaa käytetään väärin.

Lapsilisien maksaminen voitas kans porrastaa kuten verotuskin. Mitä pienemmät tulot, sen suuremmat lapsilisät. Voitas asettaa palakkakatto, joka määrittellee sen misä vaiheesa lapsilissää ei makseta ollenkaan.
 No, tietystihän siitä ois heti sanomista, ettei olla tasavertasia ku toiset saa ja toiset ei.
Tää nykynen systeemikö sitte ois tasavertasta?
Ehkä pikkusen voitas yrittää kuiluja pienentää, vaan löytyykö siihen tahtoa ja halua.

 Kymmenien tuhansien kuukausipalakkalaisen lompsasa se ei tuntus missään, vaikka muutama kymppi hänen tuloistaan väheniskin. Hälle kyllä vielä jää elämisseen yllin kyllin.
 Mut sen satoja euroja tienaavan lompsasa se jo tuntuukin ku sais muutaman kympin enemmän. Monen köyhän elämää se helepottas kummasti ku vois nukkua yönsä levollisimmin. Vähenis pikkusen se alituinen murehtiminen ja huolehtiminen, että riittääkö rahat, miten täsä pärijätään.

Mielenkiintonen sana tuo tasavertasuus.
 Mistä se lähtee, mikä sen synnyttää, pitääkö kaikesa, kaikesta löytyä aina tasavertaisuus?
Mitä on epäitsekkyys? Mihin se vaikuttaa, mitä se saa aikaan kun se pääsee valloilleen ja hallitteen?







keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Miete

Emme saa antaa sellaisten asioiden,
joita emme voi saada, tai joita meillä ei ole,
tai joita meidän ei pitäisi saada,
estää meitä iloitsemasta niistä asioista,
jotka meillä on,
ja jotka vomme saada.
Kun arvioimme onnemme suuruutta,
älkäämme unohtako tätä,
sillä eräs vaikeimmista asioista elämässä
 on oppia olemaan onnellinen
ilman niitä asioita, joita emme voi tai meidän
ei edes pitäisi saada.
- Richard L. Evans -


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsijäisherkku

Valakosuklaa-appelsiinihyytelökakku
kakkupohoja:
3munaa, 1,5dl sokeria, 0,5 dl maizenajauhoa+0,5dl kaakaojauhetta, 1tl leivinjauhetta,
paistetaan kääretorttupohojaksi.

täyte:
1dl kermaa vaahdoksi, 150 g valakosuklaata sulatettuna, 2 tl vaniljasokeria, 3 liivatelehtee, yks appelsiini, kuori raastetaan, hedelmäliha pienitään pieniksi paloiksi ja molemmat lisätään seokseen.
Liota liivatteet kylymäsä veesä ja sulata sitte mikrosa, lissää seos kermavalakosuklaamössöön.

Tein kakun leipävuokaan.
Torttupohojasta leikataan vuokaan sopivia levyjä kolome kipaletta.
Vuoraa vuoka tuorekelemulla ja täytä kerroksittain, torttupohoja-täyte-torttupohoja..
Anna hyytyä muutama tunti tai yön yli.
Kumoa kakku lautaselle, koristele ja syö pois.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Ihimiskunnan suurin taistelu ja voitto

"Onko Jumala todellakin sanonut:
´Älkää syökö kaikista paratiisin puista´? "
Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia on Jumala sanonut. 'Älkää syökö siitä, älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'."
Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja tulette tietämän niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".


"Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet, sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät."
 "Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäinen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdalena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. 
"Älkää te peljätkö, sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta,
joka oli ristiinnaulittu.
Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös,
 niinkuin hän sanoi."

Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galeliaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.
Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi:
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa
 evankeliumia kaikille luoduille.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu;
 mutta joka ei usko, se tuomitaan."

Riemullista Ylösnousemusjuhlaa!



keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Poppanakorit

No niistä lakanoistahan mää näitä värkänny. Ei mulla näille kaikille oo käyttyä, mut aattelin että jos srk;sa järkkääntyis kevätmyyjäiset, sinne lahajottasin ylimääräset.
Kyllä on kaunis päivä. Aurinko paistaa, linnut laulaa sirkuttaa ja lumet sullaa Se on kevvään ihanuutta.
Aamuduunisa käväsin ja sen jäläkeen uimaan. Olihan mukava aamupäivä.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Markkina-arvo

Kyllä mää hieman harmistuin ku kahavitauolla satun aukasemmaan Annan. Harvoin tullee Annaa aukastua, ku en oo senkään lehen tillaaja. Annan kannesa oli oikeen kauniskasvonen naisihiminen, jonka elämästä lehen parille sivulle oli kirijotettu juttua. Sitä juttua en lukenu. Vaikutti liijan pitkältä. Luin yhen toisen jutun joka käsitteli keski-ikäsen naisen elämää.

Kyseinen juttu oli riittävän lyhyt, jotta sen ehti kahavitauvolla kutakuinki läpi lukasemmaan.
Jutusa annettiin neuvoja ja keinoja aikuistunneelle, siis keski-ikäselle, lähes puolet elämästään eläneelle naiselle, miten selevitä elämän tuomista ongelmista ja vaikeuksista.

 Nainen ku täyttää nelijäkymmentäviis vuotta, hän saavuttaa yhenlaisen etapin elämässään.
 Etappi, sehän on sellanen pysähyspaikka. Vaikkapa sillo ku olimma kokin kans eka kertaa Norijan reissulla, ajelimma sillon muutes Opel Rekortilla, meijän välietappina oli Kolari, josta sitte jatkomma matkaa seuraavaan etappiin, kunnes lopulta päästiin loppuetappiin, eli perille.

 Keski-ikäsen naisen elämäänhän on ehtiny tulla jo monenmoista elämänkokemusta, sen eri 
sektoreilta.
Niin hankalasti ja ikävästi jos sattuu käymään, että työpaikka lähtee alta, joutuu keski-iän riisisä oleva nainen melekoseen pyöritykseen. Se ku ei oo heleppo saaha uutta työpaikkaa, nuoremmat pyyhkäsee oli että vilahtaa. Vaikka eikai se taija ihan joka paikasa totta tuokaan olla. Luulishan tuota, että ihiminen jolla on takanaan pitkä työkokemus on varmempi ja parempi satsaus työnantajalle, kuin henkilö jonka joutuu käjestäpittäin opettammaan hommiin.

Sitte jos vielä parisuhteeseen tullee ongelmia ja hankaluutta. Ei sytytä eikä nappaa, tekis mieli nostaa kytkintä tai sen on jo teheny se toinen osapuoli.  Siinäpä sitä on murhetta ja aineksia melekosesti masentumiseen saakka.
Vielä jos terveys alakaa reisteileen ja alakaa vaihevuosivaivat, niin kylläpä on monta asijaa jotka yhtäaikasesti on vaikuttamasa elämänlaatuun.
 Ongelmat ja vaikeuvet aiheuttaa murehtimista. Murehtimalla ja miettimällähän sitä yrittää saaha asijat muuntumaan toiseksi mitä ne tojellisuuvesa ovat. Monikohan on siinä onnistunu, tuskin kukkaan.

Yhesä kohtaa juttua oli kauhia sanahirviö, markkina-arvo. Tai eihän se sana itessään kauhija oo, vaan se, että se oli liitetty tuohon asijayhteyteen. Naisen elämään, joka joutunu keskelle vastoinkäymisten myllerrystä, joutuu vielä murehtimmaan markkina-arvuaan. Mikä ihimeen markkina-arvo?
 Eikö sellanen ajattelu oo omijaan lissäämään murehteimista ja masennusta, jos joutuu ittiään vertailemmaan johoki toisiin, että kelepaanko kellekkään.
 
" Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyyränänkään vertaa?" Matt. 6:27




torstai 10. huhtikuuta 2014

Ny saa ihan itetehtyä lattea ja kapputsiinoo

Kirppareilta löytää kaikenlaista mukavaa, kuten ny vaikka tämmösen.
Eikö vaan oo söötti. Vettä, pöönejä ja maitua, niistäpä se syntyy joko latte tai kapputsiino, kumpaa ny sattuu mieli tekemään.
Tarkka pittää olla pöönien laitosa ettei jää tiivisteen välliin yhtään. Pienestäki rakosesta pääsee paine karkaamaan, eikä kahavi nouse sillon kunnolla yläossaan. Vielä on opettelemisesa mulla tuon käyttö, vaan eiköhän sitä ajan kans opi ku ei hosu. :)
Keittimen keskellä olevasta mustata mutikasta sääjetään kumpaa kahavia haluaa keittää. Mikäli haluaa kapputsiinoo, pittää muistaa painaa mutikka alas. Kahaviin tullee pehemonen vaahtokerros päälle ku se sekottuu.
Vaan turhaapa mää selitän miten keitin toimii, palijo paree ku katotta ton videon pätkän. :)



sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kevätterveiset

Mummulan pihamaalla oli pajunkissat pulskasa kunnosa.

Kotija ku tulin niin käväsin kahtomasa miltä kevät näyttää kumpareen päältä katottuna.
video

torstai 3. huhtikuuta 2014

Vallan ihanan lankapiilon sain

 Kokki kävi alakuviikosta kirpparilla ja löyti sieltä kivan näkösen jalakarahin. Muuten on rahi ihan kunnosa, mutta vanaha kangas pahasti kulahtanu ja yhestä kulumasta resunen. Isosa laatikosa on nimi Gun-Britt, joka saattanu kuulua rahin omistajalle. Vois kuvitella, että joku kylänmies on muijalleen synttärilahajaksi värkänny rahin, tai teetättäny sen jollaki. Halunnu laittaa siihen sitte omistajan nimen, jotta varmaksi tietää kelle kuuluvaa ommaisuutta rahi on.
  
Rahin pehemusteena oli kangaslumppua, jotaki epämääräsen näköstä ja tuntusta pöperyä. Samanlaista täytettä nähäny olevan vanahoisa täkkeisä ja patjoisa. Kohtuullisen hyvänä oli täyte säilyny, eikä pahasti ollu painaumiakaan tullu. Vähäset mitä oli, ne sai poistettua ku venytteli ja puristeli täytettä suuntaan jos toiseen.
  
 Lumpputäytteen alta löyty toisenlaista pehemikettä. Ruohtinkielinen sanomalehti jonka reunasa oli päiväys, Norra Skåne Måndag 26 sept. 1960. Tuolista itestään ei löytyny mittään merkkejä valamistajasta eikä tekijästä. Kangas oli kiinnitetty nauloilla, mikä oli tyypillistä tuon ajan verhoilulle.

 Lumpputäytteen päälle laiton kaks vaahtomuovilevyä jotka oli noin sentin vahavusia. Ne lisäs pikkusen pehemeyttä ja antovat ryhtiä istuinossaan. Vaahtomuovin päälle niittasin suojakankaaksi vanahasta lakanasta revityn palasen.
 Napit oli vallan uus tuttavuus. Eipä oo aikasemmin tullu vastaan tuollasia, jotka on naulalla kiinnitetty paikalleen.
 Naulanappien uusiminen ei ollu hankala homma. Ompelin vaan uuven kankaan pyörijöitten metallinpalojen päälle. Mutta niitten kiinnitys rahin istuinossaan oliki sitte asija erikseen. Kävi nimittäin niin, että ku alon vasaralla naputtaan naulaa paikalleen, sehän ei onnistunukkaan. Naulankantaa ku ei nähäny, naula pääsi napin sisällä hieman liikkummaan, naulaaminen oli perin hankalaa. Vaan enhän mää vähästä säikähä, yritin uuvestaan.
 Eka naulanappi niijas ja linttas kunnolla, joten ei auttanu ku yrittää saaha se irrotettua, ettei kankaaseen tulis kovin suurta reikää. Onnistu!
Toisen napin laittamista en ees harkinnu ku hoksasin toisenki ongelman.
 Ku lisäsin ne kaks vaahtomuovilevyä, täytettä tuli senverran enemmän, että naulat ei yksinkertasesti ees ylety läpi. Eikähän niitä voi mitenkään kiristää ku ovat liijan lyhkäset. Tätäpä en tullu ajatelleeksi....mitäs sitte tehhään?
 Hetken aikaa joutu miettiin ja tuumaamaan että mitenkähän näistä napeista sais semmoset että ne pystys laittammaan paikoilleen. Homma meni ihan uusiksi. Hajotin aikasemmin tekemäni napit kokonaan. Irrotin niistä naulat ja laiton naulojen tilanne narun. Laiton narun kaksinkerroin ja pujotin lenkin metallinapin reijästä. Tein narruun solomun, solomun alle pieni pala vaahtomuovia ja kiristin narun tiukalle. Vaahtomuovi kiristy metallin ja solomun välisä ja esti  narua luistamasta irti reijästä. Sen jäläkeen ompelin kangaspalaset metallinapin päälle, ja näin mulla oli uuvet narunapit. Pitkällä toppaneulalla oli aika heleppo pujottaa naru täytteen läpi. Sitä ennen...
 Mun piti hakia porakone ja porata naulojen jättämät reijät pikkusen suuremmiksi, jotta sain toppaneulan mahtummaan reijistä läpi. Kiristin narut istuinosan alapuolelle hammastikkuja apuna käyttäen.
 Siinäpä se mun lankapiilo sitte on puettuna uuteen retonkiin.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Juksataanko vai narrataanko

No niinhän se pääsi kuukausikin vaihtummaan etten ees ainuttakkaan aprillipillaa muistanu juksata. Liekkö se merkki taas siitä että oon tulosa vanahaksi.
Vaan eipä tuosa kai palijo menettäny vaikken kettään juksannukkaan. Voihan sitä juksata millo vaan, eikai se oo yhestä päivästä kiinni.

Juksata, sehän on kaiketi synonyymi sanalle narrata.
Mikäs eroavaisuus on sitte juksaamisen, narraamisen ja valahtelemisen välillä? Luikitellaanko juksaaminen valakoseksi valheeksi?  Minkä värinen valhe sitte on muutoin, jos se joskus voi olla valakonen?

Juksaaminen on mun mielestä semmosta leikkimielistä pientä kiusaa ja jäynää. Kertomista asijasta mukamas tosissaan ja tojenperäsesti, että sais kuulijat uskommaan kertomansa asijan.
Asijan tojenperäsyys ei välttämättä tuu siinä samalla hetkellä kuulijan tietosuuteen, mutta kuitenkin josaki vaiheesa se hälle valakennee.

Valheen kertomisen tarkotuksena on saaha kuulija johatettua harhaan. Valheen ympärille muodostuu uusia valheita, jotta valherakennelma pyssyy koossa ja salasa. Valheen luonteeseen ei kuulu se, että se tulis juluki. Kuulija ei välttämättä koskaan saa tietää totuutta, hälle jää valheellinen tieto, käsitys ja tunne kyseisestä asijasta.

Joskus valheet tullee juluki, palijastuvat. Sehän herättää kuulijasa tietynlaiset tunteet valehteijaa kohtaan. Epäluotettava, syö sanansa, petturi, kukapa sellasta nimikettä itelleen haluais.

Parempi on siis ellää ja puhua rehellisesti. Sillo ei tarvi miettiä eikä pelijätä että jäänköhän jostaki kii. Rehellisyys maan perrii, niihän se vanaha kansa jo ammoisina aikoina opetti.

Juksaamista ja narraamista ei kuitenkaan parane lopettaa. Ne tuovat ilua ja naurua elämään, sitä mukavaa hauskuutta jota varmasti jokkainen meistä tarvii, ettei elämästä tulis liijan vakavaa.
Niin noh, ohan toki juksaamisella ja narraamisellakin eronsa, sitäkin kai voi joku tehä ilkikurisesti. Tuottaen tietosesti vahinkoa ja kiusaa toisille, mut pois sellanen meistä.

Juksataan ja narrataan leikkimielisesti, että se tois ilua ja hyvvää mieltä kohteeksi juotuneille. Jotta heijän suupielensä nousisivat virneeseen ja kokisivat, että tää oli päivän paras hetki.

Koruhulluus jatkuu

Vaari välillä vähä virnuilee mun hommille ku istun lähes aamusta iltaan työpöyvän ääresä lusikoita vääntelemäsä. Kysäsin eilen, että mitäs v...