sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Markkina-arvo

Kyllä mää hieman harmistuin ku kahavitauolla satun aukasemmaan Annan. Harvoin tullee Annaa aukastua, ku en oo senkään lehen tillaaja. Annan kannesa oli oikeen kauniskasvonen naisihiminen, jonka elämästä lehen parille sivulle oli kirijotettu juttua. Sitä juttua en lukenu. Vaikutti liijan pitkältä. Luin yhen toisen jutun joka käsitteli keski-ikäsen naisen elämää.

Kyseinen juttu oli riittävän lyhyt, jotta sen ehti kahavitauvolla kutakuinki läpi lukasemmaan.
Jutusa annettiin neuvoja ja keinoja aikuistunneelle, siis keski-ikäselle, lähes puolet elämästään eläneelle naiselle, miten selevitä elämän tuomista ongelmista ja vaikeuksista.

 Nainen ku täyttää nelijäkymmentäviis vuotta, hän saavuttaa yhenlaisen etapin elämässään.
 Etappi, sehän on sellanen pysähyspaikka. Vaikkapa sillo ku olimma kokin kans eka kertaa Norijan reissulla, ajelimma sillon muutes Opel Rekortilla, meijän välietappina oli Kolari, josta sitte jatkomma matkaa seuraavaan etappiin, kunnes lopulta päästiin loppuetappiin, eli perille.

 Keski-ikäsen naisen elämäänhän on ehtiny tulla jo monenmoista elämänkokemusta, sen eri 
sektoreilta.
Niin hankalasti ja ikävästi jos sattuu käymään, että työpaikka lähtee alta, joutuu keski-iän riisisä oleva nainen melekoseen pyöritykseen. Se ku ei oo heleppo saaha uutta työpaikkaa, nuoremmat pyyhkäsee oli että vilahtaa. Vaikka eikai se taija ihan joka paikasa totta tuokaan olla. Luulishan tuota, että ihiminen jolla on takanaan pitkä työkokemus on varmempi ja parempi satsaus työnantajalle, kuin henkilö jonka joutuu käjestäpittäin opettammaan hommiin.

Sitte jos vielä parisuhteeseen tullee ongelmia ja hankaluutta. Ei sytytä eikä nappaa, tekis mieli nostaa kytkintä tai sen on jo teheny se toinen osapuoli.  Siinäpä sitä on murhetta ja aineksia melekosesti masentumiseen saakka.
Vielä jos terveys alakaa reisteileen ja alakaa vaihevuosivaivat, niin kylläpä on monta asijaa jotka yhtäaikasesti on vaikuttamasa elämänlaatuun.
 Ongelmat ja vaikeuvet aiheuttaa murehtimista. Murehtimalla ja miettimällähän sitä yrittää saaha asijat muuntumaan toiseksi mitä ne tojellisuuvesa ovat. Monikohan on siinä onnistunu, tuskin kukkaan.

Yhesä kohtaa juttua oli kauhia sanahirviö, markkina-arvo. Tai eihän se sana itessään kauhija oo, vaan se, että se oli liitetty tuohon asijayhteyteen. Naisen elämään, joka joutunu keskelle vastoinkäymisten myllerrystä, joutuu vielä murehtimmaan markkina-arvuaan. Mikä ihimeen markkina-arvo?
 Eikö sellanen ajattelu oo omijaan lissäämään murehteimista ja masennusta, jos joutuu ittiään vertailemmaan johoki toisiin, että kelepaanko kellekkään.
 
" Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyyränänkään vertaa?" Matt. 6:27




3 kommenttia:

  1. Taas tiukkaa totuutta mummelin suusta!

    VastaaPoista
  2. En olis noin hienosti kyennyt asiaa ilmituomaan. On tosi hirviösana yleensäkin tuo markkina-arvo. Mitä ne markkinat on? Tulee mieleen karjamarkkinat. Onko työmarkkinoilla (?) jo sama meininki tai onko aina ollut? Onko kaikki nykyään markkinaa? Ostajat ja myyjät taitavat markkinat luoda. Eli me kaikki ollaan siinä mukana. Voi, kun voiskin ihan oikeasti vaikuttaa maailman menoon. Tosin onhan kyllä niinkin, että yksi ihminen ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta voi pelastaa yhden ihmisen koko maailman. En tiedä, miten tämä nyt tähän sopii, kunhan tuli mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se juuri taitaa olla työmarkkinoilla, että joutuu kilipailemmaan, ja tietystä mielesä vähä " tappelemmaanki " että nokittas ja päihittäs muut. Olla kykenevämppi ja tehokkaampi ku kukkaan muu. Vielä jos ikävempää kulumaa markkina-arvosta kahtotaan on kaikeiti just se puoli, että onko sitä ihimiesenä säilyttäny sellanen luonteen, olemuksen, ulukonävön, että pysys muitten mukana. Vaan ovatko ne tekijöitä joittenka vuoksi saattaa tulla kiilatuksi sivvuun. Syräytyminen, sehän se on se muoti sana jota palijo käytettään. Voihan ne nuot asijat olla semmosia, jos niitä alakaa kauheesti murehtimmaan ja miettimmään, että niitten kautta syrijäytyy ku omakuva itestään vääristyy.
      Tuo on totta, ei yks ihiminen mahottomia kykene, mut yksikin on tärkiä.

      Poista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Sunnuntai aamun mietteitä

Torstaina ajelin kotikylältä kotia, seuraavana aamuna oli lumi maasa. Siitä kummallista, että lumi mikä sato on pysyny. Eijoo yhtään ollu lo...