keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Juksataanko vai narrataanko

No niinhän se pääsi kuukausikin vaihtummaan etten ees ainuttakkaan aprillipillaa muistanu juksata. Liekkö se merkki taas siitä että oon tulosa vanahaksi.
Vaan eipä tuosa kai palijo menettäny vaikken kettään juksannukkaan. Voihan sitä juksata millo vaan, eikai se oo yhestä päivästä kiinni.

Juksata, sehän on kaiketi synonyymi sanalle narrata.
Mikäs eroavaisuus on sitte juksaamisen, narraamisen ja valahtelemisen välillä? Luikitellaanko juksaaminen valakoseksi valheeksi?  Minkä värinen valhe sitte on muutoin, jos se joskus voi olla valakonen?

Juksaaminen on mun mielestä semmosta leikkimielistä pientä kiusaa ja jäynää. Kertomista asijasta mukamas tosissaan ja tojenperäsesti, että sais kuulijat uskommaan kertomansa asijan.
Asijan tojenperäsyys ei välttämättä tuu siinä samalla hetkellä kuulijan tietosuuteen, mutta kuitenkin josaki vaiheesa se hälle valakennee.

Valheen kertomisen tarkotuksena on saaha kuulija johatettua harhaan. Valheen ympärille muodostuu uusia valheita, jotta valherakennelma pyssyy koossa ja salasa. Valheen luonteeseen ei kuulu se, että se tulis juluki. Kuulija ei välttämättä koskaan saa tietää totuutta, hälle jää valheellinen tieto, käsitys ja tunne kyseisestä asijasta.

Joskus valheet tullee juluki, palijastuvat. Sehän herättää kuulijasa tietynlaiset tunteet valehteijaa kohtaan. Epäluotettava, syö sanansa, petturi, kukapa sellasta nimikettä itelleen haluais.

Parempi on siis ellää ja puhua rehellisesti. Sillo ei tarvi miettiä eikä pelijätä että jäänköhän jostaki kii. Rehellisyys maan perrii, niihän se vanaha kansa jo ammoisina aikoina opetti.

Juksaamista ja narraamista ei kuitenkaan parane lopettaa. Ne tuovat ilua ja naurua elämään, sitä mukavaa hauskuutta jota varmasti jokkainen meistä tarvii, ettei elämästä tulis liijan vakavaa.
Niin noh, ohan toki juksaamisella ja narraamisellakin eronsa, sitäkin kai voi joku tehä ilkikurisesti. Tuottaen tietosesti vahinkoa ja kiusaa toisille, mut pois sellanen meistä.

Juksataan ja narrataan leikkimielisesti, että se tois ilua ja hyvvää mieltä kohteeksi juotuneille. Jotta heijän suupielensä nousisivat virneeseen ja kokisivat, että tää oli päivän paras hetki.

2 kommenttia:

  1. Mul on tos kohas ollu helppoo. Ku jo kakarana huomasin etten muistannu myöhemmin mitä oon valehellu, tartti alkaa pysyä totuudessa ja sen myötä on helppo elää.

    Mutta, onko osatotuuden kertominen valehtelua. Sitähän mm. poliitikot ja (ainakin täällä Lahessa ihan lehissä asti) poliisit tekee.

    VastaaPoista
  2. Nyt en narraa enkä juksaa enkä varsin valhettele... Mulla on uusi kone! Tosi pienikokoinen mitoiltaan, Windows 8, en osaa käyttää viel kunnolla (big grin).

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Toinen myyjäispäivä

Eilen aamulla ennen kaheksaa oltiin jo myyntipaikalla laittelemasa myyntipöytää kuntoon. Myyjäiset alako kymmeneltä ja kestivät viiteen. ...