Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2012.

Vuojet vierii

Kuva
Nii, taas on se aika vuojesta ku sitä pikkasen mietiskellään ja tuumaillaan mite se viime vuosi oikeen menikään. Kyllähän siihen yhteen vuoteenki mahtuu aika palijo, saatikka sitte kolomeenkymmeneenkahteen. Meillä sattu hääpäivä aikoinaan just tähän saumaan. Ainakaan ei tarvi valittaa etteikö ois hääpäivänä ilotulitusta. :)

Kolomekymmentäkaks vuotta, miten se tuntuu että siitä on jo aika kauvan??
Mummelilla oli pikkkuapulainen auttelemasa kakun tevosa. Apulaisen hommana oli maistaa että täytteestä tuli sopivan makijaa ja rapata sitte lusikalla vaniljareemikippo puhtaaksi. Pikkusen hän kaulimella tasotteli marsipaaniaki jättäen siihen somat sormenjäläkensä. Pitihän sitä testata onko marsipaani riittävän pehemijää vai tarviisko sitä jotenki pehemittää. Marsipaanista pyörittelin 32 mini kynttilää kakkua koristammaan.

Hyvää Uutta Vuotta !
Aamupäivää!
Hyvinhän se eilinen meni. Verotoimistosa ei tarvinnu ootella ku vaijaa puoli tuntia ja tarkkasilimänen virkailijahan ei kysyny muutaku millasia lukemia rouva haluaapi laitettavan ens vuojen tulojen kohille. Mää hokasin yhen asijan. Mää taijan olla varsinainen pilikunviilaaja tuollasisa virallisisa jutuisa ku olin varannu mukkaan monenmoista tietua joita ei sitte ees kysytty.
 Enhän mää sitä hoksannu ettei verotoimistoon tarvi niitä tietoja vaan jos tekkee netisä sen muutoksen, sielä niitä kysytään. Vaan eipä tuosa kuinkaan käyny, uuven verokortin sain eikä tarvinnu toista kertaa lähtiä saman asijan takia liikkeelle.

Verotoimistosta ku lähin niin löysin kokin kirijaston kulumilta, hän sano että yks tuttava pariskunta on tullu kaupunkiin ja haluaisivat tavata. Hetken päästä soittelivatki ja sovittiin että mennään syömään kiinalaiseen. Pariskunta tarijos meille ruuvat heijän seittemänvuotispäivänsä kunniaksi. Kyse ei ollu hääpäivästä vaan siitä päivästä ku olivat eka kertaa …

Välipäiviä

Mistähän se tuollanenki nimitys on tullu, välipäivät?

Mulla on menny pari päivää tuon veroilimotuksen kans ku pittää tehä se uusiksi. Olivat ens vuojeksi laittanneet niin pienet lukemat paperiin että joutusin maksammaan lisäverorosentilla turhan palijo veroja. Tälle päivää on käynti verotoimistosa kyselemäsä asijasta ja tillaamasa uus verokortti.

Netisä sitä kyllä yritin ite täyttää ja tehä mut ku pääsin viimeselle sivulle nii näytti lukemat sitä luokkaa että kahtoin viisaammaksi peruutta koko systeemin. Josaki kohtaa mulla tuli joku virhe enkä sitä sitte saanu seleville että mihin kohtaan pitäs muutosta tehä. Helepompi on ku vie kaikki tiejot verotoimiston tarkkasilimäselle virkailijalle, hän kyllä tietää miten homma pittää tehä.

Toimistosa käyntihän on heleppo homma. Meet vaan sisälle, otat vuoronumeron ja alat oottelleen vuoruas. Vilikuilet numerotaulua mikä numero siinä menosa, ossaat vähä päätellä kauvako joutuupi istuskelleen. Jos hyvin sattuu, saattaa päästä varttitunnin istunn…

Suutari ja vieras

Kuva

Pappa Panov

Kuva
Kuva
Mukavan lepposaa ja rauhaisaa Joulua

Joululoma

Kuva
Eka päivä lomasta alakaa olla lusittuna, mut onpa noita onneksi muutamia vielä jälijellä. Ei tarvi mennä töihin vasta ku ens vuonna..
Tälle päivää oli vähä jotaki leipomisjuttuja, etten oo ihan jouten ollu vaikka siihen ois hyvä mahollisuus, joulusiivot ku on tehty. Kotiorija oli perijantaina ollu ahkerana ja siivonnu huushollin joulu kuntoon. Voiko sen paremaa joululahajaa vaimoihiminen ennää toivua? ?

Saunasa käyvesä tuumattiin, että laitammako kuusta tälle joulua ollenkaan vai ollaanko iliman. Eihän se iso homma oo laittaa ku ei tarvi lähtiä tuonne pakkaseen sitä mehtästä hakkeen, eikä ees mistään kuusen myyntipisteestäkkään. Ei tarvi ku kävellä alakertaan ja aukasta varaston ovi. Raivata hetken aikaa itelleen tillaa jotta näkkee mihin se kuusiloota on viime joulun jäliltä piilotettu.
Joulukoristeloota on tavallisesti ylähyllyllä josta se on ollu aika heleppo löytää. Kaitpa se nytki on sielä?

Se on merkillinen paikka tuo varasto. Miksi ihimeesä sinne pittää sitä roinaa ovesta syytä…

Pienet asijat vaikuttaa

Kuva
Onnistumisen ilo on ihimiselle melekosen tärkiä asija. Iliman sitä ei varmaan kykene suoriutummaan elämän haasteista ja hommista. Jotenki tuntuu että me suomalaiset ollaan enemmän semmosta mollivoittosta kansaa. Pelijätään kai sitä että toisella nousee hattuun jos häntä kannustettaan tai kehutaan. Mieluummin kaiketi vähä mollattaan ja sanotaan että no joo, olisithan tuon voinu paremminki tehä.

Miksi se on niin vaikijaa antaa tunnustusta ja kannustaa??

Sehän alakaa jo ihan pienestä. Mukelo ku istuupi potalle ja saa sen elämänsä ensimmäisen pökäleen äherrettyä sinne pottaan, jopas siinä koetaan onnistumisen iloa. Niin äitee ku isäki ovat aivan ihastuksissan heijän pienokaisen aikaansaannoksestaan. Mukelo saa halauksia ja kuulla kehuja siitä miten reipas ja iso hän on ku onnistu noin hienosti suorituksessaan.

Pienillä sanoilla ja teoilla on äärettömän suuri merkitys.

Mitä haasteellisemmasta asijasta kyse ja sen onnistumisesta, sitä enemmän se vaikuttaa ihimisen itsetuntoon. Muistan ikän…

Mummun mukelo täyttää nelijä vuotta

Kuva
Kakut tein kääretorttupohojasta kiertämällä levyä rullalle.Välliin laiton kermarahkavaniljakreemimössöö ja marijahillua. Päällys marsipaania, koristeet pikeeristä.

Vappaapäivän näpertelyä

Kuva
Piparkakkutaikinnaa ja pikeeriä, niistä on joulunen piparitalo tehty.

Mitähän tään kans tekis?

Kävi nimittäin sillaitte ku nuita kuvia laittelin niin yks kaks tuli ilimotus että Picasan kuvavarasto nettialpuumi on täysi. Taas kerran tuli semmonen ropleema mummelin etteen että alako pikkuhilijaa veri kiertää ja hermot kiristymmään. On tää konneen käyttö välillä niin ärsyttävvää ja turhauttavvaa ku ei kertakaikkijaan tiijä mitä pitäs tehä.

No ensin mää tietysti alon sellaamaan Picasa 3 kuvavarastua, sitä kuvan käsittelyohojelmaa, ku ei aivot heti sanonu että nettialpuumista on kyse. Tallensin kaikki kuvatiedostot Buffalohopsulle ( itekeksimä nimitys ulkoiselle muistirasijalle ) ja sitte poistin niitä konneelta. Sen jäläkeen kävin plokisa yrittämäsä ladata kuvvaa vaan eihän se onnistunu.

Siinäpä sitä sitte ihimettelin ja tuumailin että mistähän homma kiikastaa. Kunnes silimät osu siihen tekstiin, kuvavarasto nettialpuumisa, mikäs, mikäs ??
 Jotaki tapahtu mummelin aivokopasa. Alako mahoton liikehintä aivosolujen valtakunnasa ja tietua alako pukkaamaan siihen malliin että hoksotti…

Adventtiaika

Kuva
Adventtiaika, joulun odotuksen aika,  valamistautumista viettämään vuojen tärkeintä juhulaa Vapahtajamme synttäreitä. Ai miksikö tärkeintä? No ajatteleppa, ellei Jeesus ois syntyny ei meillä polosilla olis mittään mahollisuutta  saaha anteeksi syntejämme eikä saavutta iankaikkista elämää. Että ei oo ihan mitättömästä juhulasta kyse.
Itekukanenki sitä jouluksi vähä jotaki puuhastellee? Ellei muuta nii ainaki pipareita paistellaan? Tai jos ei pipareita, nii sitte hommataan se kinkku?
No joulukortteja vissiin aika moni lähettellee?

Innostuin värkkäämään kortteja. Kävin ostaan huovutusneuloja ja hahtuvvaa...

Pikkujoulu

Tuola jokirannasa on vanha hirsitalo joka on säilyny sotavuosien pommituksista hyväkuntosena. Talon tuvan muhkeat hirsiseinät ja valtava vaaleaksi maalattu nurkkatakka kertoo omalla tavallaan talon historijaa. Ruokailuhuonoitten seinisä kauniit, niin vaahanaikaset tapetit, osasta mukavasti kruusattuja kuvijoita. Huonekalut ja irtaimisto mikä silimiin osu sitä tyyliä että siinä kalapenis paraskin antiikkikauppis ku sais sellaset haltuunsa.

Tuonne talolle me kokkoonnuttiin perijantai-illalla työporukan kans pikkujoulua viettämmään. Syötiin oikeen hyvät joulupöperöt ja päälle makosat kahavit jäätelöannosten kera.
Illan ohojelmasa oli laulua, tietokilipailu ja tietysti mahotonta naurua ja puhheen sorinaa, oltiihan sitä akkaporukalla koolla.

Meitä oli kaks naista jotka hoiteli laulupuolta, Niina soitteli pianolla ja mää komppasin kitaralla sen mitä kerkesin. :) Aika mukavasti meni yksiin vaikkei ehitty harijottelleen ku kolome laulua etukätteen. Tai ei sitä voi ees harijottelemiseksi sanua…