Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Vuojet vierii

Kuva
Nii, taas on se aika vuojesta ku sitä pikkasen mietiskellään ja tuumaillaan mite se viime vuosi oikeen menikään. Kyllähän siihen yhteen vuoteenki mahtuu aika palijo, saatikka sitte kolomeenkymmeneenkahteen. Meillä sattu hääpäivä aikoinaan just tähän saumaan. Ainakaan ei tarvi valittaa etteikö ois hääpäivänä ilotulitusta. :)

Kolomekymmentäkaks vuotta, miten se tuntuu että siitä on jo aika kauvan??
Mummelilla oli pikkkuapulainen auttelemasa kakun tevosa. Apulaisen hommana oli maistaa että täytteestä tuli sopivan makijaa ja rapata sitte lusikalla vaniljareemikippo puhtaaksi. Pikkusen hän kaulimella tasotteli marsipaaniaki jättäen siihen somat sormenjäläkensä. Pitihän sitä testata onko marsipaani riittävän pehemijää vai tarviisko sitä jotenki pehemittää. Marsipaanista pyörittelin 32 mini kynttilää kakkua koristammaan.

Hyvää Uutta Vuotta !
Aamupäivää!
Hyvinhän se eilinen meni. Verotoimistosa ei tarvinnu ootella ku vaijaa puoli tuntia ja tarkkasilimänen virkailijahan ei kysyny muutaku millasia lukemia rouva haluaapi laitettavan ens vuojen tulojen kohille. Mää hokasin yhen asijan. Mää taijan olla varsinainen pilikunviilaaja tuollasisa virallisisa jutuisa ku olin varannu mukkaan monenmoista tietua joita ei sitte ees kysytty.
 Enhän mää sitä hoksannu ettei verotoimistoon tarvi niitä tietoja vaan jos tekkee netisä sen muutoksen, sielä niitä kysytään. Vaan eipä tuosa kuinkaan käyny, uuven verokortin sain eikä tarvinnu toista kertaa lähtiä saman asijan takia liikkeelle.

Verotoimistosta ku lähin niin löysin kokin kirijaston kulumilta, hän sano että yks tuttava pariskunta on tullu kaupunkiin ja haluaisivat tavata. Hetken päästä soittelivatki ja sovittiin että mennään syömään kiinalaiseen. Pariskunta tarijos meille ruuvat heijän seittemänvuotispäivänsä kunniaksi. Kyse ei ollu hääpäivästä vaan siitä päivästä ku olivat eka kertaa …

Välipäiviä

Mistähän se tuollanenki nimitys on tullu, välipäivät?

Mulla on menny pari päivää tuon veroilimotuksen kans ku pittää tehä se uusiksi. Olivat ens vuojeksi laittanneet niin pienet lukemat paperiin että joutusin maksammaan lisäverorosentilla turhan palijo veroja. Tälle päivää on käynti verotoimistosa kyselemäsä asijasta ja tillaamasa uus verokortti.

Netisä sitä kyllä yritin ite täyttää ja tehä mut ku pääsin viimeselle sivulle nii näytti lukemat sitä luokkaa että kahtoin viisaammaksi peruutta koko systeemin. Josaki kohtaa mulla tuli joku virhe enkä sitä sitte saanu seleville että mihin kohtaan pitäs muutosta tehä. Helepompi on ku vie kaikki tiejot verotoimiston tarkkasilimäselle virkailijalle, hän kyllä tietää miten homma pittää tehä.

Toimistosa käyntihän on heleppo homma. Meet vaan sisälle, otat vuoronumeron ja alat oottelleen vuoruas. Vilikuilet numerotaulua mikä numero siinä menosa, ossaat vähä päätellä kauvako joutuupi istuskelleen. Jos hyvin sattuu, saattaa päästä varttitunnin istunn…

Suutari ja vieras

Kuva

Pappa Panov

Kuva
Kuva
Mukavan lepposaa ja rauhaisaa Joulua

Joululoma

Kuva
Eka päivä lomasta alakaa olla lusittuna, mut onpa noita onneksi muutamia vielä jälijellä. Ei tarvi mennä töihin vasta ku ens vuonna..
Tälle päivää oli vähä jotaki leipomisjuttuja, etten oo ihan jouten ollu vaikka siihen ois hyvä mahollisuus, joulusiivot ku on tehty. Kotiorija oli perijantaina ollu ahkerana ja siivonnu huushollin joulu kuntoon. Voiko sen paremaa joululahajaa vaimoihiminen ennää toivua? ?

Saunasa käyvesä tuumattiin, että laitammako kuusta tälle joulua ollenkaan vai ollaanko iliman. Eihän se iso homma oo laittaa ku ei tarvi lähtiä tuonne pakkaseen sitä mehtästä hakkeen, eikä ees mistään kuusen myyntipisteestäkkään. Ei tarvi ku kävellä alakertaan ja aukasta varaston ovi. Raivata hetken aikaa itelleen tillaa jotta näkkee mihin se kuusiloota on viime joulun jäliltä piilotettu.
Joulukoristeloota on tavallisesti ylähyllyllä josta se on ollu aika heleppo löytää. Kaitpa se nytki on sielä?

Se on merkillinen paikka tuo varasto. Miksi ihimeesä sinne pittää sitä roinaa ovesta syytä…

Pienet asijat vaikuttaa

Kuva
Onnistumisen ilo on ihimiselle melekosen tärkiä asija. Iliman sitä ei varmaan kykene suoriutummaan elämän haasteista ja hommista. Jotenki tuntuu että me suomalaiset ollaan enemmän semmosta mollivoittosta kansaa. Pelijätään kai sitä että toisella nousee hattuun jos häntä kannustettaan tai kehutaan. Mieluummin kaiketi vähä mollattaan ja sanotaan että no joo, olisithan tuon voinu paremminki tehä.

Miksi se on niin vaikijaa antaa tunnustusta ja kannustaa??

Sehän alakaa jo ihan pienestä. Mukelo ku istuupi potalle ja saa sen elämänsä ensimmäisen pökäleen äherrettyä sinne pottaan, jopas siinä koetaan onnistumisen iloa. Niin äitee ku isäki ovat aivan ihastuksissan heijän pienokaisen aikaansaannoksestaan. Mukelo saa halauksia ja kuulla kehuja siitä miten reipas ja iso hän on ku onnistu noin hienosti suorituksessaan.

Pienillä sanoilla ja teoilla on äärettömän suuri merkitys.

Mitä haasteellisemmasta asijasta kyse ja sen onnistumisesta, sitä enemmän se vaikuttaa ihimisen itsetuntoon. Muistan ikän…

Mummun mukelo täyttää nelijä vuotta

Kuva
Kakut tein kääretorttupohojasta kiertämällä levyä rullalle.Välliin laiton kermarahkavaniljakreemimössöö ja marijahillua. Päällys marsipaania, koristeet pikeeristä.

Vappaapäivän näpertelyä

Kuva
Piparkakkutaikinnaa ja pikeeriä, niistä on joulunen piparitalo tehty.

Mitähän tään kans tekis?

Kävi nimittäin sillaitte ku nuita kuvia laittelin niin yks kaks tuli ilimotus että Picasan kuvavarasto nettialpuumi on täysi. Taas kerran tuli semmonen ropleema mummelin etteen että alako pikkuhilijaa veri kiertää ja hermot kiristymmään. On tää konneen käyttö välillä niin ärsyttävvää ja turhauttavvaa ku ei kertakaikkijaan tiijä mitä pitäs tehä.

No ensin mää tietysti alon sellaamaan Picasa 3 kuvavarastua, sitä kuvan käsittelyohojelmaa, ku ei aivot heti sanonu että nettialpuumista on kyse. Tallensin kaikki kuvatiedostot Buffalohopsulle ( itekeksimä nimitys ulkoiselle muistirasijalle ) ja sitte poistin niitä konneelta. Sen jäläkeen kävin plokisa yrittämäsä ladata kuvvaa vaan eihän se onnistunu.

Siinäpä sitä sitte ihimettelin ja tuumailin että mistähän homma kiikastaa. Kunnes silimät osu siihen tekstiin, kuvavarasto nettialpuumisa, mikäs, mikäs ??
 Jotaki tapahtu mummelin aivokopasa. Alako mahoton liikehintä aivosolujen valtakunnasa ja tietua alako pukkaamaan siihen malliin että hoksotti…

Adventtiaika

Kuva
Adventtiaika, joulun odotuksen aika,  valamistautumista viettämään vuojen tärkeintä juhulaa Vapahtajamme synttäreitä. Ai miksikö tärkeintä? No ajatteleppa, ellei Jeesus ois syntyny ei meillä polosilla olis mittään mahollisuutta  saaha anteeksi syntejämme eikä saavutta iankaikkista elämää. Että ei oo ihan mitättömästä juhulasta kyse.
Itekukanenki sitä jouluksi vähä jotaki puuhastellee? Ellei muuta nii ainaki pipareita paistellaan? Tai jos ei pipareita, nii sitte hommataan se kinkku?
No joulukortteja vissiin aika moni lähettellee?

Innostuin värkkäämään kortteja. Kävin ostaan huovutusneuloja ja hahtuvvaa...

Pikkujoulu

Tuola jokirannasa on vanha hirsitalo joka on säilyny sotavuosien pommituksista hyväkuntosena. Talon tuvan muhkeat hirsiseinät ja valtava vaaleaksi maalattu nurkkatakka kertoo omalla tavallaan talon historijaa. Ruokailuhuonoitten seinisä kauniit, niin vaahanaikaset tapetit, osasta mukavasti kruusattuja kuvijoita. Huonekalut ja irtaimisto mikä silimiin osu sitä tyyliä että siinä kalapenis paraskin antiikkikauppis ku sais sellaset haltuunsa.

Tuonne talolle me kokkoonnuttiin perijantai-illalla työporukan kans pikkujoulua viettämmään. Syötiin oikeen hyvät joulupöperöt ja päälle makosat kahavit jäätelöannosten kera.
Illan ohojelmasa oli laulua, tietokilipailu ja tietysti mahotonta naurua ja puhheen sorinaa, oltiihan sitä akkaporukalla koolla.

Meitä oli kaks naista jotka hoiteli laulupuolta, Niina soitteli pianolla ja mää komppasin kitaralla sen mitä kerkesin. :) Aika mukavasti meni yksiin vaikkei ehitty harijottelleen ku kolome laulua etukätteen. Tai ei sitä voi ees harijottelemiseksi sanua…

Tulihan se

On sitä pikkusen saanu kyllä ootella ja melekeen ehin jo tuskastummaanki tuon märkyyven ja kosteuven kans. Mut tälle aamua ei tarvinnu tuskailla. Pakkasukko oli saanu jäähyttimensä toimintaan ja kuurannu pihamaan mukavan kohomeiseksi. Pahasti ei ollu tietkään luikkaat ku ehtivät kuivua ennen pakkasen tulua.
Oikeen mukava oli ajella ja ihastella kuulakasta talavimaisemmaa.

Tähän aikaa vuojesta aika outo ilimiö tuola taivaanrannasa. Mitenhän tuota kuvvailis jotta sais maalattua tojellisen tuntusen kuvan siitä miltä se näyttää.
Taivaan ranta helottaa punasenkeltasena. Ilimiö on juuri ja juuri jaksanu nousta lähes puoleksi näkyville. Erikoista siinä on se, että vaikka se paistaa kaiketi yhtä kirkkaasti ja saman suurusella lämpömäärällä ku kesälläki, nii se ei ota silimiin.
 Liekkö se tuo pakkasilima tehenee sen että suodattaapi jotenki sätteet? Joku mua viisaampi ja asijaa tutkinu tieteisinsinööri saattas osata antaa oikeen hyvän laajakatseisen selityksen siitä, miten auringon lämpöenergi…

Sattaa..sattaa...

Kuva
Perin vetistä on ollu tuo ulukoelämä viikon ajan. Lumet on sulannu tyystin, kostijaa, märkää ja pimijää. Se on kaamos. Mut ei hätiä mitiä, ohan meillä kynttilöitä, pientä valoa pimeyven keskelle.

Tännään oli kirpparipäivä. Lähettiin kokin kans ennen puolta päivää käväsemmään kierroksella. Ei meillä mittään ostettavvaa ollu, mut kiva oli yhesä lähtiä ku sattu olemaan molemmilla aikaa.
Harvoin sitä semmosta kirpparikierrosta taitaa tehä ettei mittään mukkaan tarttus?
Kokki löysi kuus kappaletta lasisia asetteja jotka oli vielä alakuperäsesä kaupan paketisa. Hyvän kokosia, lautasen halakasija on 18 cm, mahtuu suurempiki kakkupalanen.

Perin rauhallinen ja mukava päivä säästä huolimatta. Iltasella käväsi vieraitakin.

Mukavaa viikonvaihetta!

Päivän herkkuhetki

Kuva
Satteisen ja sumusen päivän piristys mini rinsessakakku. (työkaverilla oli ollu synttärit )

Kirkosa

Kirkon penkki tuntuu aika kovalta, puinen ku on iliman minkäänmoista pehemustetta. Istun kirkkosalin etuosasa ootellen tillaisuuven alakamista.
Kahtelen vähä ympärilleni ja silimäilen kirkkoon saapuvia ihimisiä että mahtaako näkyä tuttuja naamoja. Ohan heitä sielä muutamia.
Yks kaks silimäni ossuu yhteen ihimiseen. Hän istuu toisella puolen käytävvää misä ite oon. Hän istuu yksin. Hänen olemuksessaan on jotakin surullista. Siinä kahtellessani häntä, mieleeni nousee tietty kuva mikä kertoo jotakin kyseisestä ihimisestä, kuulen hiljaisen äänen sanovan:
- Mene tuon ihimisen luo ja sano hänelle: Jumala tuntee ja tietää tarkalleen sun elämäs ja hän rakastaa sua valtavasti.

Sydämeni ottaa muutamia ylimääräsiä kierroksia, tuumin ja mietin että mitähän tämä taas on. Kurkkaan vielä sinne päin misä tää ihiminen istuu, sielä hän on edelleen. Kuva ja kuullut sanat pyörii mielesä.

Tillaisuus alakaa.
Alusa laulettaan muutamia yhteislauluja joitten sanat heijastettaan valakokankaalle että kaikkien…

Neuleharppu

Kuva
Päivän kunniaksi, Onnittelut isälle ja lasteni isälle. :)

Kokki sai mut innostummaan neuleharpusta. Ensin kahtoin netistä millanen härveli se mahtaa olla. Vaikutti perin mielenkiintoselta joten tilasin itelleni ihan ikioman harpun.
Mun neuleharppu on puinen, 60cm x 6 cm kooltaan. Pienet puiset tikut jotka on pystysä ovat n. 3 cm korkeita. Harpulla voi tehä joko niin, että käyttää molempia reunoja samalla kertaa jolloin syntyy yhtenäinen " levy". Soppii hyvin esim. kaulahuivin tekemisseen. Jos haluaa tehä pyöröneuletta, sillon käytettään vain yhtä reunaa ja kierretään harppua ympäri. Valamistuva työ valuu alas harpun keskellä olevata aukosta. Varsinainen " neulomien" tapahtuu siten, että lanka pujotellaan tikkujen ympäri vuorotellen ylä- ja alarivistä. Aina ku kierros vaihtuu, langan tullee mennä ristikkäin edellisen kierroksen langan päällä
Kun kierros on kierretty, nostettaan tikun ympärillä olevista lankalenkeistä alempi lenkki ylimmän yli. Langan nostamisseen …
Tokaluokkalaiset Santeri ja Jussi olivat lekkinneet Santerin kojin takapihan lähellä olevasa mehtäsä monen monet kerrat. Yks mieluisimmista leikiestä oli sotaleikki misä juostaan mehtäsä ja yritettään ampua toisiaan leikkipyssyillä. Oli pojilla mehtäsä majakin jota he aina sillon tällön rakentelivat, haaveena saaha se joskus valamiiksi. Taas kerran pojat olivat menneet mehtään.

Jonku ajan päästä pojat juoksee mehtästä ihan häjissään ja ennenku Sanateri ehtii kunnolla ovesta sisälle nii jo huutaa:

- Isä, soita palokunta heti!

Santerin isä ihimettellee että mikäs homma tää ny on, miksi palokunta pitäs soittaa. ?

- Me oltiin tuola mehtäsä ja kokkeiltiin saahaanko yhtä vanahaa kuivunutta kantua palamaan. Ja ny sielä pallaa koko mehtä. Soita se palokunta, jos et soita niin soitan ite, Santeri sellitti hättääntynneenä.
Naapurin Jussi seiso vieresä naama kalapiana, tärisi ja vapisi niin peloissaan ettei saanu sannaa suustaan.

Siinä vaiheesa Santerin isä meni kahtommaan ikkunasta että mahtaak…

Anna kaikkien kukkien kukkia...jopa on hyvät sanat laulusa.

Kuva
Mukavaa päivää!

Pyhäinpäivä...muistelun päivä...

Kuva
Hyvisä ajoin monet ovat ostanneet hautakynttilöitä ihan tätä päivää varten ja ovat vieneet niitä palamaan läheistensä hauvoille. Onhan tännään vainajien muistopäivä. Tottahan on se, että läheiset ja rakkaat pois menneet ihimiset käyvät mielesä palijo enemmän kuin yhen kerran vuojesa vainajien muistopäivänä. Ku nyt tällänen päivä sattuu olemaan niin muistelempa minäkin kahta ihimistä jotka olleet elämässäni tärkeitä ja rakkaita, anoppi ja appiukko.
Appivanahemmilla ehti kertyä yli 60 vuotta yhteistä elämäntaivalta.
Appiukon käsisä puupalaset muutti muotuaan. Hänellä oli taito löytää puupalasten sisältä koriste- ja käyttöesineitä. Appiukko oli varustettu hyvällä huumorilla, hänen kanssaan oli heleppo tehä hommia. Puutarhayrityksen aikoihin hän oli usein auttelemasa meitä. Yks tilanne mulla jääny mieleen. Olimma apen kans kasvihuoneella siirtelemäsä kukkalavoja  huoneesta toiseen. Kukkalavat oli suhteellisen painavia ku ne oli tehty puusta. Appi tuumas  kerran siinä lavoja kannellesa, et…

Sininen hetki

Kuva
Iltapäivällä kahtelin työpaikalla ulos ikkunasta että voi ihime millanen ilima. Ihan sinertävältä näytti kaikki. Taivas oli erikoisen sininen. Jäin ihimettelleen että mikähän sen saanee aikaan? Mitä sähkövirtoja sielä kulukenee tai enkelitkö liikkeellä? Perin satumainen tunnelma, todella kaunis.
Reilu puoli tuntia niin..... ..sininen hetki haihtui ..

Savenvalaja

Kuva
Kahtoin kerran telekusta ohojelmaa savenvalajasta joka teki saviastioita. Jotta astijasta tulis hyvä ja kestävä täyty savi käsitellä ennen dreijalle laittamista. Savenvalaja muokkas ja puristeli savea pöyvällä jotta siitä sai kaiken iliman pois. Mitä tiiviimpi savi, sitä parempi lopputulos.
Se jäläkeen alotettiin astijan valamistus dreijalla. Ku astija saatiin valamiiksi se leikattiin ohkasella langalla irti dreijasta ja laitettiin kuivummaan.

Aina ei dreijaaminenkaan onnistunu ja piti alottaa homma alusta.
 Kuivuimisen jäläkeen astiat poltettiin jotta niistä saatiin kestäviä. Polttamisen aikana savi kuivuu, mikä saatto joskus aiheuttaa sen että astijat halakeilevat. Rikki menneitä astijoitakaan ei heitetä roskiin vaan niitä voijaan vielä käyttää.

Kuivunneet savipalaset murskataan, hienonnettaan ja liotettaan että savi saahaan uuvestaan muotoiltavvaan muotoon. Tälläsestä kertaalleen poltetusta, uuvelleen muokkausvaiheen läpi käyneestä savesta syntyy tojella kauniita saviastioita.

Tuot…

Tajuttoman hyvvää

Kuva
Tosi heleppo tekonen hedelmäleipä. On niin hyvvää että tullee syötyä kerralla liijan palijo. Aineet mitä tarvitaan on seuraavat: 7 dl jauhoja, voipi tehä sekotuksen eri jauhoista voi laittaa siemeniä, tai lesettäki joukkoon kymmenkunta aprsikoosia taatelia desin verran rusinoita desin verran pähkinärouhetta desin verran jos tykkää niistä 2 tl soodaa ja 1 tl suolaa 5 dl piimää 1 dl siirappia Kaikki aineet vaan sekasin ja kaajettaan leipävuokaan. Paistettaan puolitoista tuntia, satakuuskyt asteisesa uunisa.


Vaihteeksi tuunausta

Kuva

Olis taas pitäny

Kuva
Voi miten ihana aamu. Aurinko paisto ja pakkasta -5, iski mahoton hinku päästä käymään suolla.  Meillä ku ei oo vielä yhtään karpalon, karpalua pakkasesa. Kokki kyllä sano ettei kannata lähtiä. Suolla on vettä niin palijo ettei saappaanvarret riitä. On ollu pakkasta, satanu lunta, marijat joutuu yksitellen kaivammaan jäisestä sammalikosta.

Vaan enhän mää puupää uskonu. Kahtelin parit villasukat, fliisekerraston ja villapaijan, pujin lämpimästi päälle ettei tuu vilu.Kässiin laiton fliisehanskat joista on sormenpäät leikattu irti, sellaset pittää käjet aika hyvin lämpösinä, jää sormet palijaiksi nii on heleppo poimia.
Kahavin keitin mukkaan ja tekasin eväsleivät. Sitte vaan menoksi.

Ajellesa ihastelin luonnon kauneutta. Huurteisia, valakosia puita, joitten oksien läpi ihanasti siivilöityy auringon hohtavat sätteet. Kaukana vaarojen rinteet, joilla vielä paikkapaikoin pieniä väriläiskiä muistuttamasa ohi menneestä ruskasta. Sisimmästä nousi syvä kiitos ylös, on meillä kaunis maa.

Ajomat…

Lauvantaita

Kirkas aamu, mittari näyttää -3 ja aurinkoki näyttää pikkkusen pilikistelevän puitten takkaa. Eilen saatiin vaihettua talavirenkaat joten pikkusen turvallisempaa on lähtiä ajelemmaan.
Eilen oli melekeen vappaapäivä ku aamusta kävin kolome tuntia töis. Puolelta päivin lähettiin siskonlikan kans kauppakeskukseen vähä shoppaileen ja sen päälle käytiin sitte syömäs.
Kierrettiin Kaphallisa ekana. Likka sano että täälähän on kummallisen näkösiä vaatteita, ei tämmösiä voi ostaa. Mentiin Seppälään, sielä ny oli jotaki mikä vähä kiinnosti mut tyhyjin käsin me sieltäki ulos tultiin. Seuraavaksi suunnattiin Hooämmään, sama juttu. Ei tarttunu sieltäkkään mittään mukkaan.
Sitte Anttilaan. Sieltähän me jotaki löyvettiin ja niin oli shoppailukierros tuottanu tulosta. Oishan se ny ollu aivan kamalaa jos ei mittään oltas löyvetty, ku vartavasten shoppaileen lähettiin. :)

Aurinko paistaa, tullee hieno päivä!

Lunta

Niihä siinä kävi että sato ensilumen kuukauven puolesa välisä. Meleko liukkaaksi teki kelin, kesärenkaat on vielä autos joten aamulla saaki olla kieli keskellä suuta ku kuuveksi töihin ajelen. Pittää varmaan huomispäivän aikana saaha talavirenkaat alle, ei passaa jättää viikonlopulle ku ei yhtään tiijä miten nopijasti saattaa keli pakastua. Sitte se vasta luikasta onkin.

Kelttiläinen siunaus

Lyhentykköön tie askeltesi alla.
Olokoon tuuli myötäinen
 matkallasi.
Paistakkoon aurinko läpimästi
kasvoillesi,
lagetkoon saje pehemiästi
pelloillesi.
Ja siihen asti kun jälleen
tapaamme,
kantakkoon Jumala sinua
kämmenellään.

Niisk...

Meinaa lunnssa yrittää saaha yliotettaan mut toistaseksi se vielä pysyny hallinnasa en oo petille kaatunu. Viikon kulijin töiski vaikkei sitä ehkä sais puolikuntosena töitä tehä, mut ku ei oo kuumetta ollu nii ei ossaa poiskaan olla. Alaku viikosta oli pää kipijänä parina päivänä . Ny ollu kurkku kipijä, ääni kadoksis ja nokka tukosa.
Aamulla teksin suolavettä jonka ruutasin lääkeruiskulla nenuhun, aukespahan röörit. :)
Valakosipulia on menny usijampi kynsi, alakaa maistummaan jo öklölle ku syö isompia määriä.
Eiköhän lunssa hellitä ku käypi illan päälle saunas ja tekkee inkiväärivalakosipulihunajamusteherukkatotin.

Ägri Pöötsi

Kuva
Yks työpäivä.
Synttärisankari tuli koulusta ja sano että haluan semmosen täytekaakun misä on ägri pöötsi. Netistä kahtottiin pöötsin kuvia malliksi, että ossais suunnilleen tehä oikijan näkösen. No ite kakun tekeminen ei oo kummonen juttu. Kolome kääretorttulevyä päällekkäin, sopivat täytteet välliin ja se on siinä. Mut  saahappa marsipaanipötköt näyttämmään ägri pöötsiltä.....

Sankari tuumas että sehän taitaa onnistua ku olin saanu pöötsin lähestukukoon valamiiksi. :) Sankari halus pöötsin valakosen piliven päälle, taakse keltaset valokiilat. Pienellä reenaamisellahan minusta vois tulla vaikka kondiittori. :)

Töppöset

Kuva
Lahajaksi saatua hahtuvalankaa....
 ..siitäpä aattelin kokkeilla tehä töppöset.
 Mahtokohan tulla riittävän suuret, koko ehkä 44-45 ?? No en mää sentäs ihan niin isokenkänen oo, mut pittää olla kutistumisvarraa ku aattelin huovuttaa töppöset.
Huovutin töppöset Marseile saippualla ja nehän kutistuki aika mukavasti. Kosteina venyttelin muotoonsa ja sopivan kokosiksi. Jotaki piristystä kaipas ruskehtavanharmaa väri, tekasin pienet kukkaset koristeeksi nilikkaan.

Paradokseja

Kuva
Rakkaus ja tottuus eivät tunnu sopivan
                                 toistensa pariksi. Ne kuitenki kuuluu yhteen
                                 koska ne tasapainottaa toisijaan.
                                 Meijän on suhtauvuttava ihimisiin
                                 yhtäaikaa sekä rakastavasti
                                 että tarkkanäkösesti,
                                 tietosina sekä heijän vahavuuksistaan
                                 että heikkouksistaan.

Pihilajanmarijoja

Kuva
Keräsin kassillisen pihilajanmarijoja ku iski päähän ajatus että jos kokkeilis kuivattaa marijoja ja osata tehä hillua. Kuivat marijat soppii mausteeksi hirvi- tai porokäristykseen. Pihilajanmarijoisahan on karoteenia ja c-vitamiinia, tojellinen terveyspommi. Hillon sekkaan laiton omenaa joka pehemntää marijojen happamuutta. Ihan kiva makustahan siitä tuli ku laitto tarpeeksi sokeria. Kuivatin marijat sähköuunisa 70 asteesa. Ne oli sielä koko yön, välillä kävin sekottamasa että kuivusivat tasasesti.   Kahavimyllyllä jauhon marijat jauhoksi. Ku nosti myllyn kannen, marijat tuoksu ihan hapankorpulle. :) Jauhoista aattelin kokkeilla tehä hapanleipää. Jos laittas tattarin sekkaan vähä pihilajanmarijajauhoja ja antas ässehtiä muutaman päivän, saattaspa saaha aika hyvän hapanjuuren aikaseksi. Litran taikinnaan ei varmaan tarvi laittaa ku pari ruokalusikallista jauhoja jos sitäkään.  Maku on sen verran voimakas että pienempiki määrä riittää. Sitäpä ei tiijä muuten ku kokkeilemalla. Pihilaja…