perjantai 9. marraskuuta 2012

Tokaluokkalaiset Santeri ja Jussi olivat lekkinneet Santerin kojin takapihan lähellä olevasa mehtäsä monen monet kerrat. Yks mieluisimmista leikiestä oli sotaleikki misä juostaan mehtäsä ja yritettään ampua toisiaan leikkipyssyillä. Oli pojilla mehtäsä majakin jota he aina sillon tällön rakentelivat, haaveena saaha se joskus valamiiksi. Taas kerran pojat olivat menneet mehtään.

Jonku ajan päästä pojat juoksee mehtästä ihan häjissään ja ennenku Sanateri ehtii kunnolla ovesta sisälle nii jo huutaa:

- Isä, soita palokunta heti!

Santerin isä ihimettellee että mikäs homma tää ny on, miksi palokunta pitäs soittaa. ?

- Me oltiin tuola mehtäsä ja kokkeiltiin saahaanko yhtä vanahaa kuivunutta kantua palamaan. Ja ny sielä pallaa koko mehtä. Soita se palokunta, jos et soita niin soitan ite, Santeri sellitti hättääntynneenä.
Naapurin Jussi seiso vieresä naama kalapiana, tärisi ja vapisi niin peloissaan ettei saanu sannaa suustaan.

Siinä vaiheesa Santerin isä meni kahtommaan ikkunasta että mahtaakohan poika puhua totta ja tottahan se oli. Mehtä oli harmajana savusta ja sitä nousta tuprusi aina vaan lissää. Isä soitti palokuntaan ja lähti  samantien mehtään kahtommaan millanen palo sielä on ehtiny jo tulla.

Pojat olivat tosijaanki tuikanneet kuivan kannonkäppyrän tulleen. Ehkä sen kannon sammuttaminen oiski vielä pojilta onnistunu, mutta ku kantua ympäröi joka puolelta lähes metriä korkija vanaha heinikko. Siihen heinikkoon oli tuli tarttunu ja ny se levis ja roihus pienellä peltoaukiolla aika vauhikkaasti muutaman vuojen vanahojen männyntaimien keskellä.

Kovin suuri ei peltoaukio onneksi ollu joten palokunnan tultua paikalle tuli saatiin aika nopijasti sammutettua. Mittään suurempaa vahinkua siinä ei päässy tapahtuun, paremminkin tais olla hyväksi kasvavalle mehtälle että aluskasvillisuus " kulotettiin"

Palopäälliköltä ku kysyttiin että mitähän tästä ollaan velekaa, hän kahteli sitä mehtäpaikkaa ja tuumas että taitaapi olla omistaja tyytyväinen ku ei oo roskaheinät kasvamasa. Laitettaan pojat illaksi vahtimmaan aluetta nii eiköhän siinä oo heille riittävästi maksua. Ei he toista kertaa taija kokkeilla kannon sytyttämistä, taisivat pojat senverran eka yrityksestä säikähtää.

*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*xx*

Mietitäänpä hetki noita poikia.
Ku he juoksivat sisälle, molemmilla oli hätä, miten he reakoivat isän eesä?
Toinen uskalsi luottavaisin mielin kertua asijan ku tiesi että se on mun isä jolle kerron.
Naapurin poika taas pelekäs ja vapisi, ootti kai rangaistusta?

Millanen mahtaa olla tilanteesi Jumalaa aatellen? Onko hän sinulle isä, jolle voit kertua kaiken hätäsi ja tuskasi? Vai ootko kuten naapurin poika, pelekäät ja täriset hänen eessään, mitähän tästä kaikesta seuraa?



4 kommenttia:

  1. Hyvä, että pojat uskalsivat tulla kertomaan. Vältyttiin paljolta pahalta. Ainahan pojat metkuja tekee. Mutta onneksi kukkan ei vahingoittunut. Kyllä tommonen vapisuttaakin, kun tietää tehneensä pahaa, mutta tärkeintä oli tunnustus.

    VastaaPoista
  2. Kyllä monelle olisi karkuun lähtö tullut ensimmäisenä mieleen. Pojalla on hyvä isä, kun poika hänelle uskalsi kertoa.

    VastaaPoista
  3. Opettavainen tarina. Meillä on just tollee, eli kaiken voi kertoa ja niin sen pitäis muillakin olla, vaan ei oo.

    VastaaPoista
  4. Jotenki tämä juttu tuntuu tutulta lapsuudesta... Paitsi että kanto oli muurahaispesä ja paloauton lisäksi paikalle olisi pitänyt tuoda semmonen lentokone, joka puottaa sitä vettä... Ku eihän sinne autolla pääse!!

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Toinen myyjäispäivä

Eilen aamulla ennen kaheksaa oltiin jo myyntipaikalla laittelemasa myyntipöytää kuntoon. Myyjäiset alako kymmeneltä ja kestivät viiteen. ...