sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Viimmenen päivä

Niin sitä ollaan tultu taas tähän päivään, vuojen viimmesseen päivään.
Täälä pohojosesa päivä on sinisenharmaa, tuuleskellee jonku verran pakkasmittarin näyttäesä miinus kahta. Muutamia lumihiutaleita leijailee pikkuhilijaa maata kohti, toivotaan ettei niitten määrä tuosta lissääntyis vaan sää pysys pyryttömänä.

Menneestä vuojesta oon kiitollinen. Mikä oli parasta? Voiko sitä oikeen määritellä ku vuoteen mahtuu niin monenlaista. Kokonaisuus kaiketi on parasta. Kiitollisuus elämää kohtaan, että jokkaiseen päivään on saanu herätä. Kiitollisuus varijeluksesta ja johatuksesta jota on saanu kokia.

Meille sattu eilen vaarin kans hassu hörvähys. Heti aamusta onniteltiin ja kiiteltiin toisiamme yhteisistä vuosista. Päivän päälle käytiin ulukona syömäsä, juhulistamasa meijän yhteistä päivää. Kotimatkalla hoksattiin, että molemmat muisti päivän väärin, oltiin etuajasa.
Nauru kelepas, vanahuus ei tuu yksin.

Oikein mukavaa vuojen viimmestä päivää ja hyvvää alakavvaa vuotta.










keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Mikki Hiiri puhelin

Meillä on ollu pitkä tauko Mikki Hiiri tavaroitten kerräilyn suhteen. Niitä on tullu kirppareilla vastaan montaki kertaa vaan ollaan jätetty ne sinne. Viime viikolla oli vaaria vastaan tullu semmonen Mikki Hiiri jota ei ollu voinu jättää kirpparin hylllylle, vaan Mikki oli lähteny vaarin mukkaan.
Mikki Hiiri puhelin, aivan ihana. Meillä nuita Mikki hahamoja on muutamia jo ennestään, tosin ne ovat tällä hetkellä varastosa. Kävi kyllä mielesä, pitäskö ne hakia sieltä ja laittaa näkösälle. Taijetaan kuiten antaa olla niitten varastosa oottelemasa sitä aikaa ku hirsimökki on valamis. Laitamma niille sitte sinne vintille oman nurkkauksen mihin niitä voi alakaa kerräämään.
 Mikki puhelin on lähes kolkytviis senttiä korkia jalustan kans. Etteisen kenkäkaapin nurkalle se soppii vallan mainiosti. Siinä se on toivottamasa tulijoille ja lähtijöille onnea peukku pystysä.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Erikoiset lahjat

Eilen illalla oli tämän vuojen viimenen rukkousilta. Seuraavan kerran kokkoonnuttaan niisä merkeisä ens vuojen puolella. Eilisen illan puhevastuusa oli meijän vanhempi, jo eläkkeellä oleva pastori.
Hän piti mielenkiintosen juttuhetken kertoen Jeesuksen syntymään liittyvästä tapahtumasta, joka on kaiketi tapahtunut parisen vuotta Jeesuksen syntymän jäläkeen. Tämä plokkaus siteeraa niitä ajatuksia mitä pastori meille jutteli.

Ne kolome itäsen maan tietäjjää, niistä hän jutteli. Mistähän muuten syntyny tuokin ajatus, että niitä olis ollu kolome, onhan niitä voinu olla vaikka kolometoista. Mistään raamatun teksteistä ku ei käy ilimi tietäjien lukumäärää.
Jotku ajattelevat ja olettavat, että tietäjät olisivat olleet tähtitieteilijöitä, jotka olisivat tutkinneet avaruuen ihimeellisyyksiä. Ja ku uus tähti, kuninkaan tähti, ilimesty taivaalle, he osasivat tulukita sen oikein sillä perusteella, että olivat perillä tähtitieteestä.
Pastori kertoi toisenlaisen näkökuluman asijaan. Jospa tietäjät olivatkin raamatun tuntijoita. Semmosia tietäjiä ja tutkijoita, joille meidän Vanhan testamentin teksteinä tuntemat kirijotukset olivat tuttuja ja he tiesivät niistä etukätteen mitä tuleman pittää.
Tietäjät lähtivät matkalle seuraten tähteä ja ottivat mukkaan lahajoja.
Oottako tullu koskaan ajatelleeksi miten erikoisia ne tietäjien lahajat olivat pienelle, parivuotiaalle lapselle. Kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Miksi semmosia lahajoja? Mistä tietäjät tiesivät ottaa juuri niitä? Ehkäpä juuri siksi, että he olivat juutalaisten pyhien kirijotusten ja oman aikansa kulttuurin tuntijoita. He tiesivät, että antaessaan lapselle kultaa, he antavat kallisarvoisemman lahajan mitä kuninkaalle voidaan antaa.  Kullalla saatto olla todella suuri merkitys siinä vaiheesa ku Joosef joutui perheensä kans pakosalle ja elämään paossa niin kauvan kunnes Herodes oli kuollu. Jollakihan perheen piti sillonki ellää.
Entäpä sitten suitsuke. Ketkä käyttivät suitsuketta ja mihin? Ylimmäinen pappi käytti suitsuketta suorittaessaan palvelustehtäviä. Tietäjät siis tiesivät, että Jeesus on oleva ylimmäinen pappi, joka uhraa Jumalalle ja kaiken aikaa rukkoilee Isän edessä omiensa puolesta.
Kolomas lahaja mitä lapselle tuotiin oli mirha, jota käytettiin kuolleitten balsamointiin. Tietäjät siis tiesivät millainen tullee olemaan tämän lapsen elämä ja mihin se päättyy.
Se päättyi ristille, pelastukseksi kaikille jotka kääntyvät ristin miehen puoleen.

Siinä on joulun ilosanoma, teille on syntyny Vapahtaja.


Rauhaisaa joulunaikaa ja siunausrikasta tulevaa vuotta 2018.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Piparitaikinasta hevostalli

 Likat ovat syksyn aikana olleet kovasti innostuneita hevosista joten mikäpä muu piparijuttu se ois voinu tälle joulua olla kuin piparitalli.



tiistai 12. joulukuuta 2017

Ohi on

Nyt on enin kiire hellittäny, ku myyjäiset on ohi. Viikonlopun myyjäisisä kävi reilu nelijä tuhatta ihimistä mikä tietää sitä, että heijän matkaan lähti monenmoista tavaraa.

Kepparit on myyty kaikki, ois ehkö menny enemmänki jos niitä ois ollu tehtynä. Ehkä yhen vielä tekasen pukinkonttiin.
Joka joulunen piparitalo mukeloille on siinä vaiheesa, että osat on paistettu.
Jospa ehtis iltasella koristelleen ja seuraavana päivänä kokuammaan.

Sittehän sitä joutaaki olemaan jouten, mikäli onnistuu.😃

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Toinen myyjäispäivä

Eilen aamulla ennen kaheksaa oltiin jo myyntipaikalla laittelemasa myyntipöytää kuntoon. Myyjäiset alako kymmeneltä ja kestivät viiteen.
Tännään on yhtä pitkä myyntiaika ku eilen. Toivotaan että väki liikkuu sunnuntainaki. Keli on vähä luikkaanpuoleinen, mittari lähes nollasa mut sehän on toisaalta hyvä asija, ei tarvi ihimisten kärvistellä pakkasesa.

Mukavaa sunnuntaita.

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...