sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Synttärikakku ja koristeleikkelyn harijottelua.

Eilen sain kakun täytettyä ja se sai ässehtiä yön yli jääkaapisa. Illalla väkersin koristeita sokerimassasta. Aamulla vatkasin kerman ja koristelin kakun. Eka kertaa käytin kostutukseen kookosmaitua johon laiton sekkaan vähä vaniljasokeria ja tavallista sokeria. Kauhijan makijaksi en sitä teheny, kakku ku ei saa olla äklömakijaa vaan sopivasti, että sitä saattaa syyä kerralla vaikka kuinka palijo.
Eilen illalla ku olin saanu kakun koristeet valamiiksi kahtelimma äitin kans netistä kasvisten ja hedelmien koristeleikkauksia.  Kyllä vaan oli upijoita koristeluja, ja lähes mistä vaan kasviksesta tai hedelmästä niitä näyttää pystyvän leikkomaan. Toki vaatii harijotusta ja taitua jotta leikkaukset onnistuu ja lopputulos on miellyttävä.
Piti kokkeilla miten tuorekurkku leikkaantuu.
Omenan puolikkaasta kokkeilin tehä linnun. Veitti pittää olla tosi tosi terävä ja mielellään mahollisimman ohut teränen, että sillä sais mahollisimman ohkasia siivuja. Paras oli ihan kunnon hedelmäveitti.
 
Netistä löytyy palijo kivoja ohojeita ja malleja millasia juttuja voi leikellä. Ei muutaku ku kurkut kiemuralle ja sellerit rullalle.


perjantai 28. joulukuuta 2018

Laattian laittua

Tapanina ajeltiin kotikylälle ku on muutama vappaapäivä ettei tarvi töihin mennä.
Suunnitelmisa on, että ehittäs pikkusen jotaki nurkkaa hirsitalolla laittelemmaan.
Syyskesällä laitettu ilimalämpöpumppu on ollu päällä, pitäny lämmön suunnilleen +8 asteisena. Aika hyvin tuntuu systeemi toimivan. Nyt ku tulimma hommia tekkeen, sääjettiin lämpötila korkiammaksi + 17 asteeseen. Yllätti miten tehokkaasti laite tuppaa lämmittää. Hommia tehesä tuli hiki, joten lämmittimen sai sammuttaa siks aikaa ku oltiin sisällä.
Sisäporstuan laattiaa ruvettiin iltapäivällä laittammaan. Ekovillahan siihen oli jo syyskesällä laitettu. Nyt ei tarvinnu muuta tehä ku laittaa tuulensuojapaperi ja lauvotus päälle.
Onhan se uus lautalaattia kivan näkönen. Vielä ei oo päätetty minkä väriseksi laattia maalataan, mut varmaan joku harmajan sävy luulisin.

Seinät on vielä täysin laittamatta. Osa seinistä jää hirsipinnalle ja osa piiloutuu kaapin taa.
Uluko-oven suojaksi on talaven ajaksi laitettu tuulensuojalevy, ettei tuuli pääse kovin sisälle puhaltelleen.

Vaikkei kovin palijo saatu tälle päivää aikaseksi, mutta ompa yks laattia vähemmän lauvotettavvaa. Vaari varmaan vielä huomena jatkaa hommia talolla, mutta mun pittää keskittyä täytekakun tekoon. On nimittäin tarkotus pikkasen etukätteen juhulistaa äitin synttäreitä. Hällä tulee 85 mittariin ja onhan siinä jo kovasti kakuneestä elämää eletty.


keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Tapaninpäivän ajelulla

Lapin lunto luo ihmeistä taikaa.
Talvi on niin kaunis vuodenaika.
Sirkkakosken tienhaaran maisemia Rovaniemen ja Pellon välimaaatosa.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Pipariherkku

Tämän joulun valamistelut on menny multa ihan ouvosti, ei ensimmäistäkkään piparitalua oo tullu tehtyä. Liekkö niitä tullu menneninä vuosina tehtyä niin monesti, että alakaa kyllästyttään. :)
No ei vainkaan. Piparitaikinasta värkkääminen on yks mielipuuha, eikähän tämäkään joulu niin mee, ettei sitä jotaki pipariherkkua mukeloille värkätä.
Tänä vuonna se on piparikruunu.

Jouluhommat alakaa olla sillämallilla, että huomisen päivän jäläkeen saapi vaan olla lekotlla.
Aattona taijan koota palapeliä, joka ostettiin yhteiseksi joululahajaksi. :)
Muita lahajoja ei sitte ollakkaan ostettu. Tai joo, unohin. Ostihan vaari pöytäsirkkelin, sovittiin että seki on yhteinen joululahaja. Molemmathan sitä kuitenki kesällä käyttää, ku alamma laattialautoja hirsitalon kamareihin laittammaan.

Oikein rauhaisaa ja mukavaa joulun aikaa lukijani.
Kiva ku ootta jaksanneet käyvä vierailemasa ja lukemasa juttujani.

Kiitos!

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Sukkia, sukkia kielen opiskelijoille

Syksyn aikana oon ollu joitaki kertoja mukana suomikoulusa, jota on pijetty seurakunnan tiloisa irakilaisille maahanmuuttajille. On opetettu helle suomen kieltä. Pari kuukautta sitte tuli mieleen ajatus, että jouluna ois kiva muistaa koululaisia jotenki, joten päätin kutua heille lahajaksi villasukkia.

On ollu mukavaa ja mielenkiintosta seurata heijän opiskelua ja nähä se miten kielen oppiminen edistyy. Ollaan tehty kirijotustehtäviäki, mikä on selevästi ollu haasteellisempaa ja hankalampaa kuin pelkkä puhuminen. Suomen kielen kaksoiskonsonantit tuottaa hankaluutta.
Vaikka sanat kuulee, ei kuulemastaan saa aina tarkkaan seleville sitä onko sanasa yks tai kaks koota tai ällää.
Vaatii aikaa ja palijo harijotusta jotta nämä jutut oppii. Hienua on kyllä se, että porukalla on halua oppia puhumaan suomia. Se kun on esimerkiksi töihin päsemisen kannalta tosi tärkiä juttu.



torstai 6. joulukuuta 2018

Kortteja

Melekeen meinas tulla kiire korttien teon kans, jotta ehtis laittaa ne joulun eka postiin. Siis siihen, mihin pittää kortit olla postisa kahenteentoista päivään mennesä.
                                                                                                                                                                                                                                                



Muistin, että mullehan jäi tuolin verhoilusta säkkikankaan palasia. Niistä leikkelin sopivan kokosia palasia joihin huovitin kuvijoita.
Yksinkertasia tehä eikä vie kauheesti aikaa.






Omena/käpykortin tein servetistä.
Enkelikortisa kartonkia, aaltopahavia ja enkelin kuva.







Muuten on mukavasti lähteny joulukuu liikkeelle. Mikä parasta, on satanu hieman lunta.
On se vaan niin hieno tuo luminen luonto. Siihen ku on tottunu, että talavella on lunta, niin olihan se hieman outo marraskuu, ku joutu kahtelemmaan lumetonta mehtää ja viherijää nurmikkua.
Vaan, olihan siitä lumettomasta ajasta hyötyäki. Eipähän mene lämmityskuluihin läheskään niin palijua euroja, mitä mennee sillo ku mittari näyttää  miinus kahtakymmentä. Hyötyä ja säästöjä myös siinä, ettei tarvinnu lumiaurojen eikä raktoreitten olla pörräämäsä liikenteesä.
Nyt ne ovat saaneet olla.

Eli, ellei saja on siitä hyöytyä, jos sattaa niin siitäki on hyötyä. Lumiauraajat saa tehä töitä ja saavat palakkaa. Kaikki talavituristikohteitten yrittäjät ovat riemuissaan ku on lunta. Turistit pääsevät nauttimmaan heille tarjotuista talvisista harrastuksista ja näkemään lapin aidon talavisen luonnon.

Lumen kans on ihan sama homma ku kesän hellesään, toiset nauttii ja iloitsee, toiset kärsii ja kitisee... se on elämää se.

Mutta mukavaa illan jatkua ja joulun oottelua.


maanantai 3. joulukuuta 2018

Kahvipannu

Kahavipannu on pojan kirpparilöytö. Vaari sai yhen pannun lissää kahavinkeitinkokoelmaansa. En tiijä millaiset neuvottelut he kävi jotta pannu vaihto omistaijjaa.
Onhan tuo sen verran erikoinen pannu, ettei tuu ihan heti samanlaista vastaan.

Pannusa on nelijä ossaa.
Nokattommaan ossaan pannaan vesi ja sen jäläkeen laitettaan korkiampi sihtiosa alaosan päälle. Tai oikeemmin sanottuna se mennee alaosan sissään.
Seuraavaksi pannaan pöönät sihtiossaan ja matala, tihijämpi sihtiosa kiinnitettään paikalleen korkijampaan sihtiossaan.
Nokallinen pannu painettaan viimesenä sihtiosan päälle ja niin on kahavipannu valamis hellalle.

Hyvvää, pehemiän makusta kahavia tullee tälläki pannulla. Yks juju piilee lie siinä, että veen ei saa antaa kiehua.

perjantai 30. marraskuuta 2018

Ih hah haa, ihh hah haa, hepo hirnahtaa

Mummi, voisikko tehä meille vielä yhen kepparin, kysy pojan likka ku kävin heillä kyläsä. Lupasin tehä. Komerosta löyty vielä viime joulusia kankaita josta hepan sai tehtyä. Vaan eihän sitä kannata yhtä alakaa tekkeen, samalla vaivalla tekkee usijamman. 
Vielä jäi kangastilikkuja ja harijan vartta yhteen keppariin. Pitänee alakaa se värkkäämään jotta saan ennen joulua valamiiksi.










sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Konsertti

Eilen illalla mua vietiin taas ku pässiä narusa, enkä saanu suunnasta tai paikasta tietua yhtään etukätteen vaikka yritin sitä pojiltaki uvella.
Ihan selvästi olivat porukalla sopineet, että äiteelle ei kerrota.

Mussiiikkitalon lähellä sanon, että taijampa tietää mihin mennään. Vaari oli ovela. Kävelytti mut niin liki uluko-ovia että ne aukes ja kiepautti sitte nopijan kaarroksen ja ohitti ovet.
Vaihto suuntaa mokoma.

Seuraava vaihtoehto mikä tuli etteen oli Finlandia talo. Sinne suuntaan meijän askelleet käänty ja kohta oltiinki talon alakerrasa juomasa kahavia ja oottelemasa konsertin alkua.
Konsertti alako seittemältä ja loppu puoli yksitoista, väliaika kesti 20 minsaa.
Vaan olihan hieno ilta. Suomalaiset ja venäläiset artistit esitti romanttisia romansseja. Mukava oli nähä livenä henkilöltä joita muuten näkkee vaan telekkarista.
Oli hieno ilta, kiitos vaari.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Kahvihetken herkuttelu

Indian Marketista löyty kivoja herkkuja
 Ostin kokeeksi Japanilaisia palleroita jotka kuvan ja tuoteselosteen mukkaan vaikuttas hyviltä. Soan Papdi on jo ennestään tuttu makututtavuus joten siitä tietää varmaksi, että on hyvvää. 
Pallerot tuotti pettymyksen. Rakenne oli löllömäinen, hieman kitalakkeen takertuvvaa mömmöä. Täyte samanlaista pöperyä eikä maistuneet juuri miltään.

Papdi taas oli huippu hyvvää. Ois voinu syyä vaikka kaikki kerralla. Harmikseni huomasin, että siinä on käytetty vehnäjauhoja joten syöminen saa jäähä pelekkään maistelluun.


perjantai 23. marraskuuta 2018

Illan yllätys

Ihmettelin kovasti ku vaari sano asunnolla , että ny kengät jalakaan ja menoksi. Ehitään just seuraavaan ratikkaan.
Ei ollu mittään hajua eikä käsitystä mihin mua viijään mut varmaan jotain kivvaa tievosa.

Ajettiin raitsikalla muutama kadun väli ja jäätiin pois Kaapelitehtaalla.
Siinähän se oli läheses vieresä Tanssiteatteri Hurjaruuth.

Esitys, jonka nimi on Rakkaus alakaa 7 minnuutin päästä.

Mukava yllätys.

Reissusa

Hetki sitte laskevuttiin Helsinki- Vantaa lentokentälle. Ikkunasta ilima näytti tämmöselle.
Kohta päästään kahtommaan suvun uusia tulokkaita, ihania pieniä kaksostyttöjä.

Mukavaa viikonloppua.

perjantai 16. marraskuuta 2018

Lissää enkeleitä


Enkelkuoro valamis. Kaikki 25 enekeliä tehty.  Saa nähä tulleeko lisätillausta.
Netistä löyty kiva pitsienkelin malli. Enkelit tehty sukkulapitsillä. Nämä voi laittaa joko riippummaan tai liimata korttiin.

Mukavaa viikonloppua.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Enkeleitä

Kolome enkeliä tehty, kakskytkaks vielä tekemättä.
Neulahuovutus on ihan hauskaa puuhastelua. Muistaa vaan sen, että ei tökitä neulalla yhteenmennoon liijan kauvaa, ettei tuu jännetupentulehusta ranteeseen. 
Kohtuus kaikesa, tökittämisessäki.
Tällä kertaa enkelien tilattu määrää on sen verran iso, että teen sarijatuotantua.
Huovutin ensin läjän käsiä, jalakoja ja päitä. Sitte oli heleppo alakaa kokuammaan enkeliä. Mekko, johon pää ja raajat kiinnittyy, siivet ja tukka.
Lopuksi päähän kiinnitettään ripustuslenkki vaikka puuvillalangasta. 

Mukavaa viikon jatkua.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Toukkapussit



Viikko on vierähtäny tosi nopijaa. Aika on menny töisä käyvesä, sukkulapitsiä näprätesä ja pieniä huopaenkeleitä tehesä.
Tuli tutulta viesti, että voisinko tehä jouluksi kakskytviis enkeliä. Teen ne neulahuovutuksella tökittämällä.
Kerron niistä myöhemmin lissää, jos muistan.

Pikku prinssesat ovat päässeet kotia. Hyvin on alakanu elo kotona sujumaan. Voi miten helluusia ne pienet onkaan ku heitä on saanu votsapin välityksellä katella. Kuun lopulla mennään kahtommaan ihan livenä. Mulla vauvaviemisenä toukkapussit, töppöset ja lapaset.
Mustavalakoraitanen pussi kumpasellekki tytölle. Aattelin, että on helepompi erottaa kaksoset toisistaan ku pussit on vähä erilaiset. Ekan tein resorineuloksella, kaks oikeen, kaks nurin. Toisen tein helemineuleella, yks oikeen, yks nurin ja seuraavalla kerroksella oikijan päälle nurija ja nurijan päälle oikija jne...


Jotku sanovat, että toukkapussi on kätevä pukia vauvan ylle ku sen saa vaan pujottaa päälle. Tai pujetettaanko vauva pussin sisälle. Siinäpä onki taas miettimistä. :)



Eipä tällä kertaa tämän kummempia. Mukavaa eloa ja oloa sulle.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Uusi elämä

Talavi tekkee pikkuhilijaa tuluaan. Nollasta miinus viiteen on vaihellu lämpötila viikon aikana, joten ei vielä olla mitenkään kovisa pakkaslukemisa. Kai tämä on ollu harvinaista lämpymämpi lokakuu mitä on ruukannu olla. Mua ei kyllä haittaa vaikka onkin, eipä ne kovat pakkaset niin mukavia oo, mutta ei kyllä liukkaat kelitkään.
Sellastahan se nimittäin tahtoo olla tämmösillä keleillä. Yön aikaan aina tiet jäätyy ja päivällä ne hiukan sullaa, joten pikkusen ekstra varovainen saa liikenteesä olla jottei tulis vahinkoja.

Viikon kohokohta tai oikiastaan kuukauven, vois kyllä sanua että koko vuojen kohokohta tapahtu toissa yönä kolomen jäläkeen. Synty uutta elämää.
Nuoremmalle pojalle ja hänen vaimolleen synty kaksoset. Kaks ihanaa pikku prinsessaa näkivät päivän valon (tai yöhän se sillo oli ), siitäpä se uusi elämä ulukomaailmasa pääsi alakuun.

Miten suuri ihime se onkaan ku lapsi syntyy tähän maailmaan.
Sitä ku alakaa miettiin, miten pienestä se elämä alakaa, mitä kehitystä tapahtuu kohusa ja ku riittävästi sitä on tapahtunut, ulos putkahtaa sellanen kokonaisuus mitä ei tiedemiehetkään oo pystyneet selittämmään.
Pienen pienet jututhan täytyy mennä just eikä melekeen kohilleen, jotta ihimisen keho toimii.
Se on aika pienistä asijoista kiinni, eikö vaan.

Mutta onhan sen kaiken ihimeellisyyen, pienten asijoitten kohilleen saattamisen takana niin suuri ja mahtava tekijä, jonka voimasta ne pienet osaset liittyy toisiinsa niin taidollisesti, että  ihimisjärki ei pysty sitä selittämmään. Se vain on niin, elämän suuri lahaja.

Jotaki samankaltasuutta on siinä kun ihiminen syntyy uudesti, saa kosketuksen Jumalan hengen maailmaan. Aivan kuin vastasyntyny alakaa kahtella uutta ja ihimeellistä maailmaa, uuvestisyntyny ihminen kahtellee hengen maailmaa. Ensin hieman silimiään siristellen, ku meinaa valo ottaa silimiin, mutta kunhan siihen tottuu, niin uskaltaapi aukasta silimänsä kokonaan.

Sisimmäsä tapahtunu muutos saa maailman näyttämmään niin erilaiselta.
Se mikä ennen oli niin tavattoman tärkijää, alakaaki yks kaks tuntummaan ihan turhanpäiväseltä.
Ennää ei huvitakkaan lähtiä niihin rientoihin ja maailman mennoihin mihin ennen meni, vaan sisimmän halun täyttää toisenlainen maailma. Ajan kuluesa muuttuu elämäntavat, jopa puhetapa. Entisen kiroilijan sanavarasto pienenee ku rumat sanat jää pois. Näin mulle kävi. Josaki välisä vaan huomasin, että minähän en ennään sanokkaan joka välliin peetä tai veetä.
Jonku toisen elämäsä on tapahtunu suuri muutos juomistapojen suhteen, ei ennää pullon korkki aukia. Jollaki on saattanu olla ongelmia sen suhteen, että mikä on hänen ja mikä toisen. Hän on vieny ja varastanu toisen ommaisuutta, uuven elämän myötä elämän täyttää rehellisyys ja vanha totuttu elämäntapa häviää. Uus elämä voittaa entisen, se tuo tullessaan muutoksen.

Uus elämä on kuin puhas kirijottamaton kirijan sivu.
Niihän se Paavali opettaa; jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 2Kor. 5: 17
Ei siis tarvi ihimetellä eikä kummastella, ku tälläsen ihimeen kokenu ihiminen on iloissaan ja riemuissaan löytämästään, vaikka hän välillä vaikuttas yli-innostuneeltaki.
Uuven elämän voima ku on luonteeltaan sellasta, se näkyy ja kuuluu.







tiistai 16. lokakuuta 2018

Lokerikko täynnä tavaraa

Kyllä ne nuo kirppikset ovat vaan sitte mukavia paikkoja, niistä ku saattaa löytää melekeen mitä vaan. Vaari oli eilen aamupäiväkierroksellaan kävelly kirpparille ja nähäny sielä ompelutarvikelokerikon. Laitto mulle töihin kuvan lokerikosta, että kävisin kahtomasa jos vaikka kannattas ostaa. Kävin kahtomasa. Pengoin lokeroita sen verran, että totesin olevan kannattava ostos.
Kotia ku pääsin niin juopasin kupin kahavia ja rupesin tutkimmaan lokerikon sisältyä, mitä sitä tulikaan ostettua. Olihan se melekonen yllätyspaketti. Kaikki tavarat kuiten mahtu yhelle pöyvälle.
Reilu kolome tuntia mulla meni ku kävin läpi kaikki mitä lokeroista löyty.
Empä ois uskonu, että tuota tavaraa tuli nuin palijo. Alottamattomia ompelulankarullia oli kymmenittäin, nappeja jos minkämoisia, neuloja ja neppareita. Nauhoja ja ommeltavia tarroja, ym...ym..
Ompelukonneen neulapakettejaki on toistakymmentä, nehän jo yksistään maksaa enemmän mitä koko läjästä maksoin. Mihinkähän muuhun silimineuloja vois käyttää ku ompelemisseen, niitäki nimittäin on muuuuutama paketti. Kuvan keskellä näkkyy ihana retroneulapaketti.













Kunnon
toppaneula,
pittuutta kolometoista senttiä ja vahavuuttaki sukkapuikon paksuuven verran.

Nappien joukosta löyty erikoisia koristenappeja. Halakasijaltaan napit on suunnilleen kolome senttiä. Ei taija eurolla, eikä kahellakkaan saaha kaupasta tuommosia nappeja. Aika näyttää mihin ne päätyvät.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Korvikset

Aamupäivä menny näitä räpeltäisä, ku ootellu että akkunakuivuri lattautuu. Aattelin pesasta olkkarin akkunan, ku ulukona lämmintä melekeen kymmenen astetta.
Taitaapa olla kuivuri käyttökunnosa, joten akkunan pessuun...hop...hop..

maanantai 8. lokakuuta 2018

Sukkulapitsikoruja


Juutuupista oon kahtonu videoita sukkulapitsin teosta. Korujen tekeminen näytti kivalta joten pitihän sitä kokkeilla.
Alaku aina hankalaa mutta kyllä se siitä.
Lankaa, neula ja helemiä, niistäpä ne syntyy.
Parit korvikset samalla mallilla.
Mukavaa viikon jatkua.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Pientä näpertämistä

Saatiin vaarin kans eilen pojan likat yökyllään.
Likat tykkäävät askarrella ja tehä käsitöitä.
Vanhin likka värkkäs nyörin teon kans ja nuorempien kans tehtiin barbitalloon kalusteita.
Balsapuusta liimattiin kirijahylly. Aaltopahavista tehtiin kirijoihin kannet ja suodatinpaperista sivut.
Sohovan runko on pahavinen teelooja joka päällystettiin kankaalla. Pienet tyynyt täytettiin vanulla.
Punaruskia rasija löyty askartelupapereitten sesta. Siitä sai oikeen hyvän arkun, ku kansi aukijaa ylöspäin ihan niinku arkun kannen pittääki auveta.

Pienistä loojista ja purekeista saa kätevästi tehtyä kalusteita, eikä oo ku mielikuvitus rajana millasia tekkee.
Likat kasvaa ja samalla heidän taitonsa tehä erilaisia juttuja.
Millonhan he pyytää mummua ottamaan nypläystyynyn esille, että opettasin heille sen homman.


tiistai 25. syyskuuta 2018

Kotimatkalta kuvattua

Oulun jäläkeen maisemat alako muuttummaan värikkäämmäksi.
Kyllä syksynen luonto on kaunis.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Pohojanmaalla

Ajeltiin eilen illalla vaarin kans Pohojanmaalle meijän hirsitalua saattelemmaan talaven leppoon. Tuotiin tullesa melekonen läjä kiviä. Pari viikkua sitte oli tori.viisä myynnisä vuolukivitakka ja sen verta lähellä, että vihtittiin käyvä kahtomasa
Takkahan oli hyväkuntonen ja siisti päällisin puolin, joten teimmä kaupat.

Takan purkaminen jäi ostajan hommaksi.Vaari sen kävi purkamasa ja tuumas, ettei se kovinkaan rankka homma ollu. Kivet oli irronneet aika heleposti. Rankin hommahan siinä oli kivien kantaminen. Yhteismassaa kivillä ku on pari tonnia.

Eihän takka ihan  semmonen oo mitä alunperin ajateltiin tuvan nurkkaan, mutta joskus raha ratkasee.
Takan ostosa on kaks muutaki hyvvää seikkaa mikkä puoltaa sitä, että se kannatti ostaa. Yks on se, että me voijaan koota se ihte. Vaarilla on kokemusta kahen takan kokuamisesta, niin eiköhän se kolomannenki kokuaminen onnistu.
Toinen seikka on se, että takan voi halutessaan maalata vaikka valakoseksi ja tehä siitä vähä vanahanaikasen näkösen.

Kävin kurkkaamasa talomme vintille miltä sielä näyttää kesän jälkeen.
Puhallusvilla...puhallusvillaa..
Vintin laattian laitto saa ottaa ens kessään. Ennen talaven tulua pittää alakerrasa ehtiä tehä muutamia juttuja jotta saahaan lämmöt päälle. Tuvan laattia meinataan vaarin kans naputtella loppuun.
Tarkistettaan ikkunat ja laitettaan jottain väliaikaista suojaa jotta lämpö ei karkaa harakoille. Osa ikkunoista ku on vielä yhellä lasilla.  Ikkunoitten laitto ja korijaus on kans ens kesän ohojelmasa, taii seuraavan.😃

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Kaikkialla läsnäoleva

Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät;
sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset,
ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

                                              Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni,
jota sinä, Herra, et täysin tunne.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa
ja laskenut kätesi minun päälleni.
Sen kaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen,
ylen korkea käsittääkseni sen.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, 
minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; 
jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.


Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä
ja asettuisin asumaan meren ääriin,
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,
sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

Minä kiitän sinua siitä,
että olen tehty ylen ihmeellisesti;
ihmeelliset ovat sinun tekosi
sen minun sieluni kyllä tietää.

( psalmin 139 jakeita)


keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Jatkoaikaa tuolille

Martelan ison työtuolin istuinosan kangas oli resunen, joten se meni vaihtoon. Meinasinki ensin, että en alakas vaihtammaan selekänojan ja niskatuen kankaita ollenkaan, ne ku oli ehejät, jonkuverran vaan haalistunneet.
Reilun viikon kahtelin tuolia kaks värisenä, sitte päätin, että kyllä se pittää koko tuoli laittaa.
Niin sai tämäki tuoli jatkoaikaa.
Mulla on näitä työtuoleja ollu usijampia, saatuja tai kirppareilta hankittuja. Täytyy myöntää, että on semmonen tuoli alla jonka liikkuvuus on perin ihanteellinen. Ei haittaa vaikka laattialla on tuolin alla semmonen muovinen suoja, tuoli liukuu suojan reunan yli moitteettomasti.
Aikasempi tuoli pakkas aina reunan kohalla vähä tökkimmään.  
Selekänoijaa voi säätää etteen ja taa, ylös ja alas. Käsinojien korkeutta voi kans säätää. Hyvä että ne saa aika matalalle. Ompeluhommaa ku tekkee, nii siinä ei käsinojia juuri tarvita.
Varmaan nuo käsinojat saa pois kokonaanki jos haluaa.

Jaahas, mikähän se ois seuraava rojekti.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Voihan postiluukku

Kyllä sitä ihimisen lapselle voiki sattua jos vaikka mitä.  En kuunapäivänä ois osannu kuvitella, että jään vangiksi, jummiin postiluukkuun. Niin, postiluukku jumi, ookkos ennen semmosesta kuullu?
Kävi nimittäin niin, että yks aamu ku menin töihin, soittelin asijakkaan ovikellua ja jäin oottammaan, että joku tullee aukasemmaan oven.
Kettään ei kuulunu tulevan, joten ravotin postiluukkua ja kuuntelin kuuluuko mittään ääniä. Kuuluhan sieltä aika isoäänistä puhetta ja telekkari paasas taustalla, joten väki oli kotosalla. Rimputin ovikellua uuvestaan, sitä rimputellesa huomasin ettei se soi kunnolla. Kellon ääni ei ollu helisevä eikä kirkas joten se ei kuulunu sisällä oleville.
Ravotin postiluukkua uuvestaan ja kurkkasin siitä nähäkäseni onko väliovi auki vai kiinni. Sehän oli kiinni ja tietysti esti kellon äänen kuulumista. Väliovi piti saaha jotenki auki. Katoin sitä postiluukun rakua, että tuostahan taitaa mahtua käsi menneen ja voin pukata välioven auki.

Käsi mahtu aika hyvin ravosta ja sain ku sainki välioven pukattua auki. Mut sitte meinas sydän pysähtä ku en saanukkaan kättäni ulos vaan jäin jummiin siihen postiluukkuun. Autss..

En ollu huomannu kurkatessani luukkuun, että luukun yläreunan sisäpuolella oli sahalaitanen metallilista, mikä estää sen, että luukun sisäpuolelta ei niin vaan viijä mittään luukun kautta pois. Ku yritin vettää kättä ulos, niin sahalaitareuna painu nahkaan.
Yritin taivuttaa kättä eri asentoon mutta sepä ei onnistunu. Ei auttanu muu ku yrittää saaha käsi pois keinolla millä hyvänsä. Järkeilin mielessäni, että olihan käsi mahtunu menneen luukusta niin pakkohan sen on mahtua tulla uloski.
 Toisella käjellä painon käsivartta luukkua vasten mahollisimman littanaksi, jotta ranne mahtus lipsahtammaan ulos ja nykäsin kunnolla. Kävihän se vähä kipijää ja sentin mittasen haavan sain ranteeseen. Sitte taas rimputin ovikellua ja nyt sen rimputtaminen tuotti tulosta, pääsin sisälle.

Mitä tästä opin?
Sen, että en koskaan, enkä millonkaan, enkä mistään syystä ennään mee työntämmään kättäni postiluukkuun. Opin kerrasta, että postiluukku voi olla vaarallinen.



tiistai 4. syyskuuta 2018

Maaruskaa ja sieniä


Yllätyttiin miten palijo polun verrelta löyty sieniä. 
Erilaisia rouskuja näyttää olevan tosi palijo. Karvarouskuja pääty korriin kotija vietäväksi.
Pienet kärpässienet on hauskoja punasia palleroita.
Tämä sieni on ihan outo. Pienehköt sienet kasvaa kivasti kerroksittain. Väriltään sienet on vaalijan harmahtavia.
Karpaloita näyttäs tulevan aika heikosti, eikä ne ollu vielä kypsiä. Mennee ainaki pari viikkua ennenku kannattaa lähtiä poimimmaan. Tuola suolla misä kävin niitä oli niin vähäsen, että sinne ei kannata ennään mennä. Mutta ompa niitä muitaki soita sajan kilsan ettäisyyellä joista voi käyvä kahtelemasa.

lauantai 1. syyskuuta 2018

Synttärikakku

Mummu; mää toivon synttärikakuksi Elsan. Tiijäthän sää, että sillä on sininen mekko ja siinä on semmosta vaaleempaaki juttua ympärillä.

Mitäs marijaa laitetaan täytteeseen?

Mustikkaa.

Viis vuotiaan kakkutoivetta oon tänä aamuna värkänny.
Täytteeksi laiton mustikkatuorejuustokermamoussea sekä mangorahkakermagreemiä. Sokerimassasta ja marsipaanista räätälöin mekon.
Onnea Jasmiini!

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...