Pohojanmaalla

Ajeltiin eilen illalla vaarin kans Pohojanmaalle meijän hirsitalua saattelemmaan talaven leppoon. Tuotiin tullesa melekonen läjä kiviä. Pari viikkua sitte oli tori.viisä myynnisä vuolukivitakka ja sen verta lähellä, että vihtittiin käyvä kahtomasa
Takkahan oli hyväkuntonen ja siisti päällisin puolin, joten teimmä kaupat.

Takan purkaminen jäi ostajan hommaksi.Vaari sen kävi purkamasa ja tuumas, ettei se kovinkaan rankka homma ollu. Kivet oli irronneet aika heleposti. Rankin hommahan siinä oli kivien kantaminen. Yhteismassaa kivillä ku on pari tonnia.

Eihän takka ihan  semmonen oo mitä alunperin ajateltiin tuvan nurkkaan, mutta joskus raha ratkasee.
Takan ostosa on kaks muutaki hyvvää seikkaa mikkä puoltaa sitä, että se kannatti ostaa. Yks on se, että me voijaan koota se ihte. Vaarilla on kokemusta kahen takan kokuamisesta, niin eiköhän se kolomannenki kokuaminen onnistu.
Toinen seikka on se, että takan voi halutessaan maalata vaikka valakoseksi ja tehä siitä vähä vanahanaikasen näkösen.

Kävin kurkkaamasa talomme vintille miltä sielä näyttää kesän jälkeen.

Puhallusvilla...puhallusvillaa..

Vintin laattian laitto saa ottaa ens kessään. Ennen talaven tulua pittää alakerrasa ehtiä tehä muutamia juttuja jotta saahaan lämmöt päälle. Tuvan laattia meinataan vaarin kans naputtella loppuun.
Tarkistettaan ikkunat ja laitettaan jottain väliaikaista suojaa jotta lämpö ei karkaa harakoille. Osa ikkunoista ku on vielä yhellä lasilla.  Ikkunoitten laitto ja korijaus on kans ens kesän ohojelmasa, taii seuraavan.😃