perjantai 28. marraskuuta 2014

Avioliittolaki, jonka seurauksia ei tiedosteta

 Kuinka moni päätöksen tekijöistä rohkeni oikeesti olla ihan ommaa mieltään, vai miten palijo paino päätöksen tekkoon ihimispeleko. Se peleko, että jos oon vastaan, jouvun median silimätikuksi ja oon niitten joukosa joita jotku nimittää suvatisemattomiksi, ahasmielisiksi, uudistuksia vastustaviksi jne.

Kuitenkin suomen kansasta 70 % ( tuo luku oli yhesä jutusa jonka luin) on sitä mieltä että avioliitto on miehen ja naisen välinen juttu, eikä sitä tulis muuttaa. Miten mahtanee vaikuttaa seuraaviin eduskuntavaaleihin  ja päättäjien toimen jatkuvuuteen mikäli laki tullee voimaan. ( sehän ei oo vielä valamis homma)
Taitaa perussuomalaisten ja kristillisten joukot suurentua ku enemmistön porukat haluaa eduskuntaan lissää sitä väkeä joka edustaa heijän näkemystään.

Lain puolesta puhujathan väittää ja pitävät vallan huuhaa-ajatuksena sitä, ettei lailla ois yhteiskuntaan mitenkään suurempia vaikutuksia. Kaikkihan jatkus ihan normaalisti kuten tähänkin saakka. Niinkö?
 "Jos eduskunta hyväksyy lain, kirkon on pohdittava, mitä siitä kirkollisesti seuraa," tuumii Yhteys-liike Kotimaan sivulla. Eli vääjäämättömästi sillä on seuraamukset.

Luin joku aika sitte Tapio Puolimatkan kirjotuksen aiheesta. Tapio Puolimatka toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistosa.
Puolimatka kehotti yhteiskuntaa siihen, että tulis ottaa huomioon ulkomaiset esimerkit mitä seuraamuksia kyseinen laki on saanut aikaan. Esimerkki maana hän käytti Kanadaa, misä laki on ollut voimasa usijampia vuosia.
 " Aikaisemmin koulujen sukupuoliopetus rajottui yhteen opinaineeseen, jolloin sen vaikuts oli vähäisempi ja vanhemmilla oli paremmat mahdollisuudet vaikuttaa opetuksen sisältöön. Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen myötä tilanne muuttui.
Kun sukupuolineutraali avioliittolaki ajettiin läpi, kukaan ei puhunut siitä, että seurauksena tulisi olemaan myös kouluissa opetettavan avioliittokäsitteen muuttuminen. Sen sijaan korostettiin, että sukupuolineutraalin avioliiton tarkoituksena on estää sateenkaariperheiden lasten syrjintä ja kiusaaminen.
Kansalaiset eivät tiedostaneet, että kyseessä lakimuutos, joka tulee muuttamaan avioliittokäsityksen sekä siihen liittyvän opetuksen koko kulttuurissa.
Kanadassa ei myöskään tiedostettu, että uusi laki määrittelee isättömyyden ja äidittömyyden lapsen normaalitilaksi. Näin laki käytännössä heikentää sateenkaarilasten mahdollisuuksia elää yhteydessä molempiin biologisiin vanhempiinsa."

 Kuvittelleekohan lain puolustajat että lain voimalla enemmistön mielet muuttuu? Sekö on tasa-arvoa?
Sehän ei synnytä muutaku vastareaktion. Miten hyväksyä semmosta mikä on vastoin ommaa vakaumusta.

Mahtaako Suomella olla sama eesä kuin Kanadalla? Aika näyttää.










torstai 27. marraskuuta 2014

Päivän ajatus

Elämään ja totuuteen kuuluu sellaistakin, 
mikä ei avaudu tieteen menetelmille; 
rakkaus, luovuus, taide, arvot, tunteet, 
uskomukset, Jumala, kauneus, kärsimys.
Niitä voidaan ehkä tutkia ilmiöinä,
 mutta tutkimus ei ole niitä luonut.
Tähtitiede ei ole luonut tähtitaivasta
 vaan tähtitaivas tähtitieteen. 
      
              - Kalevi Lehtinen-

Mukavaa päivää sulle!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Komsio nukelle

Komsio on saamelainen vauvan kehto ja kuljetusväline. Komsion runko tehhään puusta, mut mää tein sen pahavista, jotta ei ois kovin painava.
Varastosta löyty iso pahavi jonka toiselle puolelle oli liimattu huopaa, sopi hyvin tähän tarkotukseen.
Komsion runko muistutaa pientä venettä, jonka pääpuolleen tullee pieni koppa. Kuten kuvasta näkkyy, meilläki käytettään ilimastointiteippiä monneen eri hommaan.
Kirpparilta löyty iso nahkatakki josta sain nahat komsion verhoiluun. Ennen nahan laittoo ompelin siimalla kaaren kiinnityskohat, jotta kestää paremmin kantamisen tuoman rasituksen. Nahat liimasin kuumaliimalla.
Halusin komsioon ihan oikijan pirtanauhan. En muista koskaan semmosta teheneeni, joten piti opetella miten semmonen tehhään. Kiitos neitinetti ohojeesta.



Puiseen pirtaan pujotellaan lankoja, vuorotellen reijästä, välistä, reijästä välistä.
Pujotellut langat toimii loimena. Punanen lanka on "kudetta" jota pujotellaan eestaas loimilankojen välistä.
Nauhan toiseen päähän tein kolome lettiä jotka kiinnitin siimalla koppaan. Kopan koristeet leikkelin huovasta ja liimasin kuumaliimalla paikalleen.
Kirpparilta löyty ihana sinipunaruutunen villahuivi, sehän sopi vallan mainioisti peitoksi nukelle.

http://senc.hum.helsinki.fi/wiki/Gietkka_%28komsio%29

torstai 20. marraskuuta 2014

Huolenpitua

Kallella oli juhulapäivä. Postista oli tullu kirije vakkuutusyhtiöltä jonka sisältö sai Kallen hyvälle mielelle. Ei Kalle ollu osannu oottaa moista rahasummaa tulevaksi, se tuli ihan yllätyksenä, että  maksavatkin kuitenkin joskus vuosia, vuosia sitte tapahtuneesta jutusta. Kalle ei sitä asijaa sen kummemmin jääny murehtimmaan mitä se oli aikoinaan ollu, vaan päätti että tätä pittää juhulia.
Niinpä hän suuntas askeleensa lähikauppaan ja kävi ostamasa paketin hyvvää meetvurstia ja kotia tullessaan laitto kahavin kiehummaan ja teki reilun meetvurstivoileivän.

Siinä kahavia juuessaan ja meetvurstileipää mussutellessaan hän mietti ja suunnitteli pienen remontin tekua. Tai jos ostaiski uuven puvun. Noh, ehtiipä tuota miettiä mitä sillä rahalla tekkee.
Vaan, entäpä jos raha olikin tullu ihan jotakin tiettyä tarkotusta varten. Jospa tällä kaikella onkin joku kauvaskantosempi merkitys jota en vielä ossaa aavistaa.
Taitaa olla parempi olla hussutelematta rahoja ihan heti, tiijä vaikka tullee jotaki ylimäärästä menua vaikka auton kans.

Selevishän se.
Ei menny ku pari päivää niin posti toi toisenlaisen kirijeen. Kalle aukasi kirijeen hittaasti ja hiukan sydän pamppaillen, ku näki kirijekuoren yläkulumasta mistä kirije oli tullu.
Ja niihän se oli just sitä mitä Kalle aavisteli. Pankki perrii saataviaan.
Kalle oli aikoinaan ollu yrittäjä ja pärijäs aika mukavasti. Hällä oli tuttavia jotka eivät pärijänneet ihan yhtä hyvin, vaan olivat jatkuvasti jonkulaisisa talouvellisisa vaikeuksisa. Yhen kerran oli tällänen tuttava tullu Kallen luo ja pyytäny, että eikö Kalle vois auttaa laittamalla nimensä vekseliin.
Kalle oli hyväsydäminen, tottahan hän halus toista auttaa. Sitä Kalle ei ees kuvitellukkaan, etteikö tuttava kykenis hoitammaan ja makselleen maksunsa.

Vaan toisin näytti käyneen. Kirije Kallen käjesä sen tojisti. Kalle sai maksella tuttavan maksamatta jättämiä maksuja, mikä ei tietenkään tuntunu tuosa vaiheesa ollenkaan mieluiselle. Mutta minkäs teet. Ihtiänsähän siitä saa syyttää ku meni nimen paperiin kirijottaan.
Noh, Kalle ku katteli käjesä olevaa paperia ja summaa mikä siihen oli merkattu maksettavaksi. Sehän oli  lähes sama summa jonka Kalle oli paria päivää aikasemmin saanu tililleen. Meetvurstin hinnan verran oli erua.

Mikä laulaen tullee se viheltäen mennee, tuumas Kalle ku kävi maksamasa kyseisen laskun. Eihän se hänen rahatilannettaan mihinkään heilauttanu, vaikka olishan hällä ollu rahoille muutakin käyttyä. Kalle ei voinu muutaku ihimetellä tilanteen ajotusta ja yhteen sopivuutta. Kertakaikkiaan suuremoista huolenpitua.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Pannumyssy

Meillä on kahavinkeittoon tarkotettuja keittimiä ja pannuja usijammanlaisia. Yks niistä on pressopannu, josta on tullu oikeestaan tän hetken suosikki.
  Lähes joka aamu sillä kahavit keitellään, tai laitellaan. Kahaviin tulevaa vettähän ei saa keittää, vaan sen tulis olla 83 -86 asteista, jolloin kahavin armomit säilyy kahavisa parahiten. Yks huono puoli tuosa pannusa on, siinä kahavi ei pysy kovin pitkään kuumana. Kokki keksi laittaa pannulle myssyn.
Fliisipipo. No joo, ohan se tyhyjää parempi ja pittää kahavin lämpimänä hetken aikaa. Pipo on liijan suuri, ei pysy hyvin paikallaan, eikä oo kivan näkönen. Kokki on puhellu muutaman viikon ajan ihtekseen, vähä sillaitte niinku puoliääneen haaveillen pannumyssystä. Semmosesta mikä pysys hyvin paikallaan ja ois vähä nätemmän näkönen. Joskus haaveet totteutuu.
 Mulla jäi siskon töppösiä varten tekemästäni huopalevystä palasia joista värkkäsin pannulle uuven myssyn.
 Meinasin ensin, että laitan tarrakiinnityksen mikä ois heleppo, mut aika ilimeetön. Piti keksiä joku muu kiinnityssysteemi. Mitehän mahtas napit sopia, aattelin. Lankapakista löyty kaks isua nappia jotka vaikutti sellasille, että niillä kiinnitän reunan. huovasta ompelin nappilenkit ja se oli siinä. Kokki kyllä sano, että tarrat ois ollu hyvät, mut meinas, että eipä nuita nappejakaan oo vaikia kiinni laittaa. Myssy pyssyy kyllä paikallaan vaikkei nappeja kii laittaskaan.



Villahuopa pittää kahavin juontilämpösenä sen aikaa ku tarviikin. Pannullisesta tullee nelijä kupillista, joten sehän tullee juotua aamukahavilla hyvinki nopijasti.


lauantai 15. marraskuuta 2014

Siskon töppöset

Sisko soitteli ja pyysi jos tekisin hälle töppöset. Aattelinpa tehä vähä erilailla mitä aikasemmin. Huovutin ensin villoista n. 50 x 60 cm kokosen levyn, josta sitte leikkasin kaavojen avulla töppösten osat.
Töppösten sisäpuoleksi laiton punasta huopaa. Ulukopuolelle leikkasin huovasta kukka-aplikoinnit.
Kiinnitin aplikoinnit kapijalla siksakilla.
Töppösten osat tikattuina. Pohojaosat huovutin vähä paksummiksi mitä sivuosat ja tikkasin ne siksakilla kiertäen pohojan kauttaaltaan spiraalimaisesti. Töppösten teko täsä vaiheesa loppusuoralla. Ennään sivupalasten omepelu toisiinsa kii ja sitte pohojien ompelu.
Pohojien ompelu on kaikista hankalin vaihe, siinä ku on monta huopakerrosta neulan alla. Pelekkä huopa on aika luikas, etenki laminaattilaattialla. Laiton pohojaan keinonahkaa, eipähän tarvi siskon luistella. :)
Semmoset niistä tuli.


torstai 13. marraskuuta 2014

Elämä on

Elämä on yllätysten sarja.
Kun suunnittelemme elämäämme tänään,
emme arvaa, milaisen tunnelman,
minkälaista mielihyvää, minkälaista
voimaa huominen tuo tullessaan.
-R.W. Emerson-


Tämän aamupäivän yllätys, aivan ihana auringonpaiste. 
Elämä on!

Mukavaa tätä päivää sulle!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Totuus vai tulukinta

Eipä ole etevinkään tiedemies vielä sellaista laitetta keksinyt jolla voisi mitata kristityn uskoa, sen määrää mihin se riittää. Usko onkin perin mielenkiintoinen asia, sitä joko on tai ei ole. Sen voi jokainen saada ja halutessaan myös menettää.
On ainakin pari sanaa jotka kuvaavat uskoa, jotka jossain määrin kertovat uskon määrästä. Epäuskoinen ja vähäuskoiset - näitä molempia sanoja esimerkiksi Jeesus käytti tietyissä tilanteissa puhuessaan ihmisille. Hän tiesi ja tunsi heidän ajatuksena.
Markuksen evankeliumissa kerrotaan halvaantuneesta miehestä, jonka neljä muuta miestä laskevat narujen varassa katon läpi Jeesuksen eteen. Miehet nähdessään Jeesus näki heidän uskonsa. Miten se näkyi? Eikö siinä teossa jonka he tekivät?

Ihmisinä usein ajattelemme, että uskon ei tarvitse näkyä, eikä siitä tulisi juuri edes puhuakkaan. Kuitenkin raamattussa on useita esimerkkejä siitä, miten usko näkyi ja vaikutti ihmisten elämässä.
Miksi meidän aikanamme uskon näkyvyyttä ja toimintaa pidetään jotenkin vanhanaikaisena tai jopa epäsopivana, kun se kuitenkin on ihmiselämän peruasasija.
" Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä, eikä ohdakkeista viikunoita?" Matt. 7 : 16
"Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaiseksi luotuja, samasta suusta lähtee kiitos ja kirous, näin ei saa olla veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?" Jaak. 3 : 9-10

Herääkin kysymys, että eikö usko nimenomaan olekin asia joka mittautuu ja peilaantuu siinä miten ihminen elää? Siinä miten hänen tekonsa ja puheensa menevät yhteen?
Viime aikoina on ollut esillä tämänkin lehden sivuilla siitä ketkä kelpaavat Jumalalle. Sen ei luulisi olevan kenellekkään epäselvää, kun oletetusti kaikki tietävät sen, että Jumala rakastaa kaikkia, kuten raamattu opettaa. Raamattu ei kuitenkaan opeta, että Jumala rakastaa kaikkea. Miten suuren eroavaisuuden tekekään yksi pieni kirjain!
Jumalan armo on kaikkia varten, hänen ehdoillaan ja hänen valmistamaansa tietä pitkin.
Helpommaksi sille tielle lähtemisen tekisi se, jos ihminen voisi itse omien tulkintojensa ja näkemystensä mukaan tien taivaaseen rakentaa. Se ei taida kuitenkaan onnistua.
Kumpaako tottelet, totuutta vai tulkintaa?



perjantai 7. marraskuuta 2014

Pakkashuuru

Pakkashuuru uurteinen
peittää alleen maan
kaiken näyttämään
niin kylmältä se saa.
Vaipuu hiljaa hento korsi
hyisen kulkijan kourissa.
Kanervakin kallistaa päänsä
kohden maata,
kuin suojaa etsien.
Osakseen saa sekin kuitenkin
valkopeitteen hentoisen.

Pakkashuuru uurteinen
mukanaan tuo kaamoksen.
Vaipuu pian päivä lyhyt 
tummaan huntuun peittävään.
Kuin seitti, mi kietoo ja ympäröi
häivyttäen päivän valon.
Jättäen jälkeensä haikean hetken
menneen kesän muiston.



tiistai 4. marraskuuta 2014

Vanahanajankakkuja ja juustosarvia

Sain viikonlopulla tutultani uuven kakkuohojeen, vanahanajankakut. Aamusta alotin leipomisen, tekasin juustosarvitaikinan nousemaan ja sitte kokkeilin tätä uutta ohojetta. Tuttuni sano, että taikina on aika pehemijää, joten sitä on hieman hankala käsitellä.
250g voita tai markariinia
500 g sokeria
1/2 l piimää
n. 1 kg gluteenittomia jauhoja, 4 tl soodaa, sekoitetaan sekasin

-sulata voi ja lissää siihen piimä ja jauhot, sekota tasaseksi
-taikinasta leivotaan pyöreitä kakkuja jotka paistetaan 180 -200 asteesa n. 10 minuuttia

Mulla ei ollu sattumoisiin piimää, mut jukurttia oli joten käytin sitä n. 3dl ja loput laitoin vettä.
Lisäsin jauhojen joukkoon ksantaania n. ruokalusikallisen, sitä ei oo ohojeesa. Kaulin ja taputtelin taikinasta senttiä paksun levyn, jonka jäläkeen painelin siitä muotilla kakkuja. Muottina oli muovinen juomalasi. Kakkujen teko onnistunnee varmaan myös siten, että nostellee lusikalla pellille nokareita ja taputtellee ne tasasiksi.
Kakut on tosi makijoita.
Juustosarvet
7,5 dl gluteenittomia jauhoja ( riisi, maissi, glutjauho)
200 g markariinia
200g juustoraastetta
2,5 dl lämmintä maitua tai vettä 
30 g hiivaa ( tuore hiiva liotetaan nesteeseen, kuiva hiiva lisätään jauhoihin 1,5 pussillista)
1 tl suolaa

- nypi markariini jauhoihin ( käytin sähkövatkainta taikinakoukuilla varustettuna )
-lissää juustoraaste, neste, suola
-sekota tasaseksi ja leivo sarviksi
-anna kohota hyvin ( 30 -60 min)
-paista 200 asteesa n. 12 minuuttia

Leipomisen iloa!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Malijakkorakkautta

Niitä vaan tullee etteen kirppareita kierrellesä.
Niihin vaan ihastuu ja rakastuu.
Ne on vaan niin kivoja ka kiehtovia.


Scheurich Keramiikan kaks malijakkoo. Näisä ihastuttaa tuo punakirijava sävy ja pinnan rosoisuus. Yläkuvan maljakko on kuin pieni kannu, ilman kaatonokkaa. https://www.google.fi/search?q=Scheurich+Keramik+414&client=firefox-a&hs=se9&rls=org.mozilla:fi:official&channel=sb&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=EYJUVOvQJ4H9PL6VgagI&ved=0CB8QsAQ&biw=1045&bih=519
Tämä pieni kaks reikänen malijakko on 1970 luvun ruottalaista tuotantua. Korkeutta malijakolla on n. 12 cm. Pohojasa on merkintä Ninnie 321, josta voi päätellä että malijakon suunnittelija on Ninnie Charlotta Forsgren.
Studio Ninnie Keramiikka AB 1968-
Ninnie Charlotta Forsgren, Potter ja suunnittelija, syntynyt 12 maaliskuu 1937, opiskeli Konstfackista Tukholmassa. Hän on myös mennyt käytännön koulutusta keramiikka työpajojen lukien Tanska, Itävalta ja Rörstrandsgatanin Ruotsissa. 1962 palkkaaminen Peter Ninnie Rick Bromman Keramiikka ja 1963 seisoo itseään yrityksen omistaja. 1968 hän muuttuu käytännön syistä, nimet Bromma AB Keramiikkatyöhuone Ninnie Keramiikka AB. Tuotanto koostui pääosin rihkamaa kuten kynttilä asuminen, kulhoja, Platters, seinämaalauksia ja maljakoita.
Asiakkaat olivat pääasiassa käsityö ja lahja kauppoja kaikkialla Ruotsissa, jotkut jopa meni vientiin. 15 vuoden jälkeen suurella tuotanto poikien studiolla taas kuutamourakkaa suunnittelijana muoviteollisuudessa ja Goebels Saksassa, otti Ninnie päätös leikata toimintaan. Vuonna 1978 hän lähtee yrityksestä yli tyttärelleen Maria Ekberg ja siirrä itseäsi Linköping jossa Ninnie jäi vuoteen 1981. Tämän jälkeen hän on ollut studiot Vanersborg 1981-93, Jönköping 1993-2002, Ystad 2003-09 ja vuodesta 2009 alkaen Skillinge.
1980-luvun alun työpäivän Ninnie yksin. Hän toimii vapaiden muotojen ja käyttää keramiikka niiden tapa rakentaa oman teoksensa. Lisäksi keramiikkaa, hän myös kaivertaa vuonna lindträ maali muna tempera, jossa yhdistyvät joskus hiekkakiveä / puu, mutta hänen tuntomerkki on aina ollut kynttilä asumiseen. Ensimmäinen tuli vuonna 1971 Ninnie ovat luoneet paljon töitä kaikkien näiden vuosien ajan sekä yksityisissä kokoelmissa ja julkisissa tiloissa Ruotsissa ja ulkomailla.
Kauden aikana Vanersborg hän teki aloitteen perustamista ja taideteollisuus ry, yhdistyksen paikallisia käsitöitä ja sitten vuonna 1983 oli varsin ainutlaatuinen. Hän myös otti tyttärensä Maria aloite ry Konsthantverkarna Jönköping, yhdistys, joka vuodesta 1994 on ollut esillä laajasti ja Ystad hän oli mukana muodostumista paikallisia käsitöitä yhdistyksen Kiy. Vuodesta 1968 kartanon allekirjoitettiin "Ninnie Forsgren", "Studio Ninnie Ceramics" tai vain "Nie". Punainen tai sininen etiketti "Bromma Ceramics" tai sininen etiketti "Studio Ceramics Ninnie" myös tapahtui. Ninnie Forsgren, kuten tytär Maria Ekberg edelleen aktiivinen kuin Potter. Ninnie Skillinge ja Mary Hammenhög. 
http://www.signaturer.se/Sverige/bromma.htm 

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...