maanantai 10. marraskuuta 2014

Totuus vai tulukinta

Eipä ole etevinkään tiedemies vielä sellaista laitetta keksinyt jolla voisi mitata kristityn uskoa, sen määrää mihin se riittää. Usko onkin perin mielenkiintoinen asia, sitä joko on tai ei ole. Sen voi jokainen saada ja halutessaan myös menettää.
On ainakin pari sanaa jotka kuvaavat uskoa, jotka jossain määrin kertovat uskon määrästä. Epäuskoinen ja vähäuskoiset - näitä molempia sanoja esimerkiksi Jeesus käytti tietyissä tilanteissa puhuessaan ihmisille. Hän tiesi ja tunsi heidän ajatuksena.
Markuksen evankeliumissa kerrotaan halvaantuneesta miehestä, jonka neljä muuta miestä laskevat narujen varassa katon läpi Jeesuksen eteen. Miehet nähdessään Jeesus näki heidän uskonsa. Miten se näkyi? Eikö siinä teossa jonka he tekivät?

Ihmisinä usein ajattelemme, että uskon ei tarvitse näkyä, eikä siitä tulisi juuri edes puhuakkaan. Kuitenkin raamattussa on useita esimerkkejä siitä, miten usko näkyi ja vaikutti ihmisten elämässä.
Miksi meidän aikanamme uskon näkyvyyttä ja toimintaa pidetään jotenkin vanhanaikaisena tai jopa epäsopivana, kun se kuitenkin on ihmiselämän peruasasija.
" Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä, eikä ohdakkeista viikunoita?" Matt. 7 : 16
"Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaiseksi luotuja, samasta suusta lähtee kiitos ja kirous, näin ei saa olla veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?" Jaak. 3 : 9-10

Herääkin kysymys, että eikö usko nimenomaan olekin asia joka mittautuu ja peilaantuu siinä miten ihminen elää? Siinä miten hänen tekonsa ja puheensa menevät yhteen?
Viime aikoina on ollut esillä tämänkin lehden sivuilla siitä ketkä kelpaavat Jumalalle. Sen ei luulisi olevan kenellekkään epäselvää, kun oletetusti kaikki tietävät sen, että Jumala rakastaa kaikkia, kuten raamattu opettaa. Raamattu ei kuitenkaan opeta, että Jumala rakastaa kaikkea. Miten suuren eroavaisuuden tekekään yksi pieni kirjain!
Jumalan armo on kaikkia varten, hänen ehdoillaan ja hänen valmistamaansa tietä pitkin.
Helpommaksi sille tielle lähtemisen tekisi se, jos ihminen voisi itse omien tulkintojensa ja näkemystensä mukaan tien taivaaseen rakentaa. Se ei taida kuitenkaan onnistua.
Kumpaako tottelet, totuutta vai tulkintaa?



8 kommenttia:

  1. Itse näen asian niin, että meillä ihmisillä on eri totuuksia. Sinun totuutesi ei välttämättä ole minun totuuteni ja päinvastoin. Kuka meistä on niin tietäväinen, että pystyy sanomaan mikä on oikeampi totuus kuin joku toinen totuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näihän sitä ihimiset ajattellee. Eikähän niin tietäväistä ihimistä olekkaan joka osaisi sen sanua, Jumalahan on sen jo sanonut. Raamattu opettaa, että totuus johtaa ihimisen iankaikkiseen elämään on vain yksi. Jeesus ite on sanonut, " Minä olen tie ja totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muuta kuin minun kauttani. Joh. 14:6
      Mun osakseni jää se miten tuohon asijaan suhtaannun, miten otan sen vastaan. Raamattu ei oo kenenkään ihimisen tulkinta. Tulkintahan on vasta se, kun en hyväksy että sana on noin kun se on kirjotettu, vaan alan ettiä siihen jotakin toisenlaista sivureittiä ja tietä, että voisin ohittaa sanan. Kiertoteitähän kyllä löytyy, niitä ihiminen on verraton keksimään.

      Poista
  2. takerruin tuohon uskon menettämiseen . Se kertoo että meille on annettu uskoa, opetettu, kasvatettu ja koulutettu j.n.e. Miten menetän uskoa. On paljon syitä jotka horjuttavat heikko uskoista. Ihmisten pilkka, naureskelu ja lisääntynyt ateistinen ympäristö. Kielteisesti vaikuttaa myös se mitä negatiivista kirkkojen sisällä tapahtuu. Hajaannus on alkanut jo usein siellä. Esim Leipäpappi kuvaa hyvin pappia jolla ei ole uskoa, on vain rituaalinen työ. Ymmärrän hyvin heitä jotka vetoavat näihin uskovaisten ulkokultaiseen elämän tapaan. Asia on niin laaja että tässä vain 1% siitä mitä ajattelen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta. Usein myös uskonelämässä koetut pettymykset ovat omalta osaltaan vaikukttamasa siihen, että saattaa syntyä epäuskoa. Sellasesa hetkesä sielunvihollinen osaa kyllä lisätä ruutia epäuskon myllyyn, sanomalla, että eihän Jumala sulle vastaa, mitä tuohon uskotkaan.
      Sellanen sanonta, ihminen on sitä mitä syö, pitänee paikkaansa myös hengellisen elämän osalta. Jos ruokkii sisinpäänsä sellasilla " ruuilla" jotka kertovat ja puhuvat kaikesta muusta hengellisyydestä, kuin siitä mitä raamattu opettaa, siitähän seuraa ajanoloon se, että todellinen elävä usko heikkenee. Täsä myös 1% asijasta, joten sehän tekkee 2 % ku lasketaan rosentit yhteen. :)

      Poista
  3. Kirjassahan se lukee. Mä tiedän Jumalan olevan, siitä ei oo pienintäkää epäilystä. Niin että totuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niihän se lukkee. Ken sen uskoo on siitä elävä. :)

      Poista
  4. Mulla takertui ajatus tuohon hienoon oivallukseen: Jumala rakastaa kaikkia, muttei kaikkea. Noin selkeästi en sitä koskaan ole ajatellut. Kiitos!
    Heeka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on aika ratkaseva ja merkittävä asia , jotta ymmäretään oikein Jumalan olemusta. Hän rakastaa syntistä mut vihaa syntiä.

      Poista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Toinen myyjäispäivä

Eilen aamulla ennen kaheksaa oltiin jo myyntipaikalla laittelemasa myyntipöytää kuntoon. Myyjäiset alako kymmeneltä ja kestivät viiteen. ...