perjantai 7. marraskuuta 2014

Pakkashuuru

Pakkashuuru uurteinen
peittää alleen maan
kaiken näyttämään
niin kylmältä se saa.
Vaipuu hiljaa hento korsi
hyisen kulkijan kourissa.
Kanervakin kallistaa päänsä
kohden maata,
kuin suojaa etsien.
Osakseen saa sekin kuitenkin
valkopeitteen hentoisen.

Pakkashuuru uurteinen
mukanaan tuo kaamoksen.
Vaipuu pian päivä lyhyt 
tummaan huntuun peittävään.
Kuin seitti, mi kietoo ja ympäröi
häivyttäen päivän valon.
Jättäen jälkeensä haikean hetken
menneen kesän muiston.



2 kommenttia:

  1. Kaunis runo. Oliko se sinun itsesi kirjoittama?

    Onnellista viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun kurkkasit tänne. Juu, oma tekemä on, joskus runosuoni innostuu sykkimään. :) Mukavaa viikonloppua sullekkin.

      Poista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...