Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Aika mennee ku siivillä...

Kuva
...kun sais sua lujasti rutistaa, pitää sua kainalossani, olla vaan. Minä rakastan sua, sanon sen silmät kyynelistä kosteina, minä rakastan sua. Minä rakastan sua. En tiedä mikä tuli, mutta kyyneliä saan poskilta kuivata. Nuo sanat paperilla ovat vain sanoja, jotka eivät pysty välittämään kuin pienen osan siitä  mitä sydämessäni on. Ei sitä pysty koskaan sanoiksi pukemaan, se on paljon enemmän- se on rakkaus. 11.11.1980 -kokki-
Mistä kaikki alako? Kaikki alako kevväällä 1979 ku satuin menemään yksille 60-vuotis synttäreille. Synttärisankari oli kokin isä, tuleva appiukkoni, vaikken sitä sillon vielä aavistanu.  Kokki, tuo punasiniruutupaitanen nuori mies seiso oven pielesä, seuras ja vilikuili siihen suuntaan misä istun. Sanoinki mun tyttökaverille jonka kans olin juhuliin tullu; - nuo pojat tuola ovensuusa vahtaa meitä, elä kato etteivät huomaa, että me tiijetään.
Kokin vanahemmilla oli puutarha ja he tarvivat tuona kevväänä sinne työntekijää kesäkuun ajaksi jotta seleviäisivät myy…

Pimijää ja valua

Kyllä on pimijää. Pimeyttä lissää entisestään lumen lähtö. Maa alakaa olla lähes musta, mitä ny mehtäsä vielä jonkuverran lumen ripppeitä. Herkemmille ihimisille tällänen kaamoskausi saattaa tuottaa ahistusta ja jopa pahempaakin masennusta.
Ovat keksineet mitä erilaisempia keinoja ennaltaehkästä ja välttää  masentumista. Yks konsti on valohoito. Siihen tarkotettuja valolamppuja saa ostaa kaupasta. Vissiin niihin lamppuihin on laittettu jotakin "ylimäärästä" plusenergiaa mikä sitte säteilyllään johtaa ihimiseen mielialankohennusta.
Lampun teho ja vaikutus on kai sitä suurempi mitä enemmän istuu ja oleskellee valon vaikutuspiirisä.

Viime aikoina on sähkökatkokset häirinneet ihimisten elämää. Kaiken sen pimeyden lisäksi, mikä on luonnostaan ulukona, moiset katkoset ovat tosi epämukavia.
Kynttilöille ja paristokäyttösille valloille ollu käyttyä melekosesti.

Muistan miten jännää se oli kakarana ku tuli sähkökatkos, koko talo oli ykskaks pimijä. Kaikki lähti hakkeen kynttilöitä. K…

Joulun jäläkeistä elämää

Hyvvää joulun jäläkeistä elämää.
Mikä murhe ja suru liene taivahassa ku on parin päivän ajan tipottanu vettä siihen malliin että alakaa pihanurmikko kohtapuolin näkkyyn.
Lähes kolomenkymmenen sentin kinoksista oo jälijellä ku rippeet. Pihamaa on mahottoman loskan peitosa, tiet märkiä ja tietysti osaltaan luikkaitakin. Enpä muista tällästä joulunaikaa olleen ....

Pimijääki on vielä ja mahoton tuuli. Mahtaako se pukata jonkusortin myrskyä tänne pohojolan perille ku tuollalailla nuita männyn oksia riuhtoo. Mene ja tiijä mitä aikoo mut kovasti on sääkirijat menny sekasin.
Tai onkohan sittenkään. Jospa kaikki onkin tarkkaan harkittua ja tiedostettua, että justilleen se näin pittääki mennä.

Joulun jälkeinen elämä tuntuu kohtuullisen mukavalle. Ei juurikaan tullu liikoja ahamittua jouluherkkuja että olis joutunu ähkystä kärsimmään. Maha ei kovin kauheesti tykänny siitä että samalla kertaa söi monenlaista sekasin. Kuten ny jokkainen tietää että jouluruokapöyväsä on senki seittemmää eri sortti…

Joulurauhaa

Kuva
Joulussa tärkeintä ei ole se mitä silmin nähhään, korvin kuullaan, suulla maistettaan
vaan se että saa tuntea Joulun Herran.

Siunattua Joulua sinulle!

Nelijäs adventtisunnuntai...joulu jo lähellä

Meinas alakaa pipo kiristämmään

Täsä päivän tuumaillu ja miettiny ommaa ihteeni, hieman piilosalla olevaa luonteenpiirrettäni mikä joskus putkahtaa esille. Sillo tartun ja takerrun asijoihin jotka mun mielestä mennee pikkusen niinku väärin.
Tilanne yhtäaikaa harmittaa, tekee surulliseksi ja ärsyttää. Se herättää sisikunnasa semmosen operaation mikä purkaantuu ulos tavalla tai toisella.
Tarttumista pikkuseikkohin voijaan kutsua kaiketi myös nipottamiseksi, niuhottamiseksi, pipon kiristymiseksi jne, mut joskus sekin kai on paikallaan.

No kaikki alako siitä ku ilimottauvun siihen piparitalokilipailuun. Mikä pettymys. Ei mun menestymiseni osalta, sillä todennäkösesti oon kymmenen parhaan joukosa. Vaan pettymyksen tuotti se miten kisa on järijestetty, kisan järjestäjien toiminta.
 Kilipailutalot piti olla SantaPark Shopisa viimmeistään 8.12. jolloin päätty ilimottautuminen. Talot tais ilimestyä feispuukkiin 10.12., SantaPark ilmoitti että taloja on kaikkiaan 29.  Kuvat oli aika huonolaatusia ja kuvattu osasta niin ettei …

Synttärilahaja

Kuva
Pikkuneitin viisvuotis synttäreitä juhulittiin lauvantaina. Lahajaksi jotakin mikä säilyy pikkasen pitempään.
 Tunikan virkkasin aika ohkasesta langasta samalla mallilla millä tein lila-punasen tunikani.
 ( http://mummelinmutinoita.blogspot.fi/2013/04/haarukkapitsia.html )



Kommentointi lootaan viestis jätä, kiva tietää sun lukevan tätä. :)

Pari ajatusta

Usko on samanlaista kuin rakkaus, se ei riipu perusteluista, vaan kohteesta.  Wilhelm Busch
Ilon löytäminen toisen ihmisen ilosta, on onnen salaisuus. Georgers Bemanos




Kommentointi lootaan viestis jätä, kiva tietää sun lukevan tätä. :)

Marsipaanin alle piilotettu charlotte russe

Kuva
Mummun mukelon 5-vuotis synttärikakku.
Tein gluteenittoman kääretortun vadelma-mustaherukkahillo täytteellä. Vuorasin kulhon tuorekelmulla ja ladoin kääretorttupalat kulhoon.
Täyteeseen vatkasin 2 dl kermaa, purkki rahkaa, vähä tuorejuustoo, iso tölökki persikoita ja liemi, 5 liivatetta, vaniljasokeria . Täyte kaajetaan kääretorttupalojen päälle ja annetaan hyytyä yön yli jääkaapisa.
Hyytyny charlotte kipataan lautaselle ja koristellaan.



Kommentointi lootaan viestis jätä, kiva tietää sun lukevan tätä. :)

Joulu tulla jollottaa

Montakos aamua vielä aattoon?
Jos oikeen laskin niitä taitaa olla ykstoista.
Ootahan muistanu että tää aika on just se jollon tontut kulukee ja kiertää.
Meille jos tulevat joutuvat ottaan tikapuut mukkaan mikäli aikovat ikkunoista päästä kurkkimmaan.
Toinen vaihtoehto on tietysti että kiipiävät katolle ja sieltä kiipeilyköyven avulla sitte laskeentuvat kerros kerrokselta alas päin.

Kakarana ne nuo tonttujutut oli jänniä ja tärkeitä. Joulupukille kirijotettiin usijampiaki kirijeitä. Paperin palaset joihin olin toivelistani räntänny rullasin rullalle ja sijon kiinni potkukelekan käsinoijaan villalangalla.
Olihan se aamullä jännää mennä kahtommaan oliko paperirullat vielä paikallaan vai oliko ne hävinneet.
Toivelistat eivät täyttyneet kokonaisuuessaan koskaan ne ku tais olla ylimitotettuja. Joka joulu kuitenki muutaman lahajan sai. Tavallisesti ne oli ihan käyttötavaraa, vaatetta ja harrastusjuttuja.

Palapelit oli sellanen joita saatiin lähes joka joulu. Niitten kokuamisesa meni aika m…

Äläkää hullua yllyttäkö se ottaa asijan tojesta

Kuva
Nuita piparitaloja ku oon värkänny usijampia niin moni on yllyttäny mua osallistummaan piparkakkutalokilipailuun.  No, mitäs yllytittä, ny oon sitte osallistunu.
 Santa Park järijestää kisan. Talo piti viijä Santa Park Shopin myymälään. Sielä voi käyvä taloja äänestämäsä 8.12. - 19.12. välisenä aikana.
Äänestää voi myös Santa Park facebookki sivulla.

Jotta eiku äänestämmään ihimiset.

p.s. voipihan se olla niinki että kyseesä on ihan tavallinen syntymähulluus :) :)

Aika hämäs

Hyvvää aamupäivää. Pikkuhilijaa alakaa päivä valakenemmaan vaikka kello on kohta yheksän. Melekeen pimijää mut ei ihan. Taivasta vasten erottuu mäntyjen rungot kohtalaisen hyvin ja puitten takkaa naapuri talojen ikkunoita, niitä joisa ollaan herätty tähän päivään ja keitellään kaiketi parasta aikaa aamukahaveja.

Aamulla meni aikataulu sekasin. Heräsin ja yritin tiirata dikikellosta lukemaa mitä se näyttää, vaan enhän mää iliman silimälaseja mittään selevää saanu. Numerot oli yhtä samanlaista koukerua kaikki.
Kokki heräs kans; - se on kohta kuus, ja jatko unijaan.
Minäki nukahin ja ku heräsin aattelin nukkuneeni tunnin tai jopa enemmän.

Yritin hilijaa pukia vaatteet päälle ettei kokki herrää, hän ku oli hieman kipiä illalla, viluinen ja kuumeisen olonen. Nukkukoon niin kauvan ku unta piisaa.
Laittelin kahaviveen kuumenemmaan ja vilikasin keittiön seinäkellua...viittä vaille kuus, kuis se ny silleen??
Meinasin jo että meen takasi sänkyyn mut en kuitekaan. Keitin kahvit ja alon leipoon t…

Tämmöstä tännään

Ilosta tiistaipäivää vaan kaikille teille mutinoitten seuraajat täältä joulupukin naapurista. Heräsikkös sää tälle aamua hyvällä tuulella vai olikos herätessäs känkkäränkkä ?
Mää heräsin kutakuinki hyvän tuulisena. Kukko kieku kymmentä vaille seittemän, tosin olin jo ehtiny saaha silimäni auki varttituntia aikasemmin. En vaan viittiny nousta vaan lököttelin siihen saakka kunnes alako kuullummaan kukon plimputus pyvän kulumalla.

Kahavi vesi kuumenemmaan, pöönät pressoon ja vesi päälle, oottella hetkonen ja painaa pöönät pannun pohojalle ja niinpä on hyvän tuoksunen aamukahavi valamista juotavaksi.
 Yllätti tämäki aamu. Mittariin kahtoin niin plussan puolella.
Kyllä siinä saa naapurin ukkoki sääennusteita tiiviisti seurata ku ei varmaksi tiijä joutuuko laittammaan pyörät reen alle jotta Petterin olis kevymepi sitä kiskua. Vaan aikapa sen näyttää.

Aamutöisä ku olin nii siinä hommia tehesä taas jälleen kerran tulitte mieleeni ja ajatuksiini te lukijani. Työni yks hyvä puoli on se että sit…

Levollista viikonloppua ja hyvää Adventtiaikaa

Kämppä alakaa muistuttaa kotileipomua

Kuva
Nelijä uutta aikaansaannosta hajettiin hetki sitte. Toivottavasti tillaaja on tyytyväinen.
Toinen tillaus, gluteenittomia pikkuleipiä synttärijuhulille.
Ischelin pikkuleipä ohojetta hieman muuttelin.

250 g voita / margariinia
3-3,5 dl jauhoja ( glut.jauho+riisijauho+maizena)
1,5 dl sokeria
vähä vajaa desi manteli+pähkinäjauhoo * jauhoin ite sekotuksen*
1 tl vaniljasokeria
ripaus kanelia

Sekotettaan tiivis taikina. * taikina oli yön jääkaapisa mut ei oo välttämätöntä )
-kaulitaan 3mm paksuseksi
-otetaan muotilla pikkuleipiä, joka toiseen tehhään reikä * omenapora kätevä täs hommas*
-paistetaan 180 asteesa n. 15 min, ei saa ruskistaa
- jäähtyneisiin pikkuleipiin vadelmahilloa välliin 
Edellisten pikkuleipien sivutuotteena tuli " omenaporanreikiä" joista kasasin pieniä kukkasia. Koristelin pienet pikkuleivät pikeerillä.

Epävarmuutta ja merkkejä

Kuva
Tämän sunnuntain sanankohta löytyy Tuomarien Kirjan luvusta 6 jakkeesta 11 luvun loppuun.
Luku kertoo miehestä nimeltään Gideon joka oli puintihommisa korijaamasa vilijaa talteen vilollisten käsistä. Hänelle ilimestyy Herran enkeli joka ilimottaa Gideonin olevan sotaurho joka pelastaapi Israelin kansan midianilaisten kynsistä. Uutinen oli Gideonille järkytys, sillä hän tiesi oman sukunsa olevan kaikista heikoin ja hän itse vähäisin isänsä perheessä.

Vaikka enkeli tekkee suoranaisen ihimeen Gideonin tuomalle uhrilahjalle. Koskettaen kalliota sauvallaan josta lähtee tuli mikä polttaa ja kuluttaa kaiken lihan ja leivän, siitä huolimatta myöhemmäsä vaiheesa Gideon vieläkin on epävarma ja eppäilee. Hän laittaa Herran koetukselle; " Jos sinä aiot vapauttaa Israelin minun kädelläni, niin kuin olet puhunut, niin katso ( jae 36 ). Sitte hän puhhuu Herralle suunnitelmansa kerityistä villoista miten ne tulis olla aamulla kasteesta märijät ja muu maa kuivaa. Se olis merkki mikä vahvistas ja …

Taikinaa..taikinaa..trallallaaa...

Kuva
Ollu vähä kiirusta rakennustyömaalla. Kolome annosta piparitaikinaa tuli taas väännettyä ja käännettyä hieman erilailla mitä aikasemmin. Riittää kai tuosta syyvä joksiki aikaa.. :)



Ujostuttaako?

Mäkelän Martti ja Reeta oli kutsuttu naapurriin iltakahaville. Siinä kahavia ootellessaan  miehet puhelivat niitä näitä tavallisia asijoita. Talon tyttö, nuorimmasta päästä oleva kohta esikoululainen rupatteli ja puhua päläpätti naapurin emännälle omia juttujaan. Naapurin Martti huomasi tytön puhelijaisuuven ja kysäsi tältä:
- Ossaako se tämä tyttö ujostella?

Tyttö ei kommentoinut asijaan mittään vaan juoksi keittiöön.
Keittiösä hän kysy äiteeltään: - Äiti miten ujostellaan?
Äiti oli hieman ihimeissään tytön kysymyksestä miksi tämä sellasta miettii.
- No ku Marttisetä kysy että ossaanko ujostella, enkä tiijä mitä se tarkottaa.

Ujous
Ujoutta ei kaiketi ole pystytty tutkimmaan että mistä se johtuu. Sitä voi olla monenlaista ja se voi ilimetä monisa erilaisisa tilanteisa. Vaikeintahan se on sillon jos se häirittee ja hankaloittaa joka päivästä elämää.
Saattaa olla että ihimisten kans joutuessaan juttusille alakaaki niin jännittään ettei saa sannaa suustaan.
Vaikuttaako ujous itsetuntoon …

Maijan tarina

Kuva
" Elin pussissa, mistä ei näyttänyt olevan ulospääsyä. Minun ulospääsytieni olisi ollut se, että olisin jälleen painanut totuuden syvälle sisinpääni ja pyytännyt anteeksi sitä, että olin ottanut asiat puheeksi.
En kuitenkaan voinut tehdä niin."
Vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo varhain kun hän joutui seksuaalisen  hyväksikäytön uhriksi. Siitä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen.
Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kenssa johtivat uudenlaisiin vaikeuksiin.
Maijan lisäksi teoksessa kirjoittavat eri alojen asiantuntijat. Heidän teksteissään tarkastellaan traumatisoitumisen ja toipumisen prosessia, uskonnollisen yhteisön ja väkivallan kytköksiä, uskon ja moraalin väl…

iiikk...marraskuu ei vielä puolesa välisäkkään...mulle iski hinku tehä piparitaloja....kuis tästä taas selevijää....

Kuva
Osat paistettu...siitä se lähtee...
 ..pikeeriä pintaan...
 ..eka ...sukulaku palasia katosa...
 toka..pikeeristä pursotettuja koristeita lumihuitalilla ja helemillä..
 kolomas...korkeempi tönö sai katolleen sydänkoristeet...
nelijäs..vähä toisenlaista mallia...katon tein kaulimalla hegelmätoffeeta ( Lidlistä appelsiinin makusta) josta leikkasin paloja ja ladoin ne katolle....

Talot lähtee srk;aan myyntiin, ei meillä näin palijo piparia syyvä. :)
Mukavaa sunnuntaita !

Runon aika

Loppuuko syksy

Ei näy syksylle vielä loppua,
mutta onko talvellakaan vielä hoppua.
Tulee tänne aikanaan,
tuo lumen tullessaan.
Saisi halla maata panna,
ettei väki rapakkoa sisään kanna.
Yläkerran herra säät säätää,
lumet viskoo ,maat jäätää.
Turha luontoa vastaan taistella,
aamulla vain ilmaa haistella.
Pihaa laasta , lunta luoda
roikkaa auton kylkeen tuoda.
Sillä lailla selviää,
vaikka olis mikä sää.
Suomen säässä selviää,
kunhan jaksaa yrittää.

Kohtakankaan Runoratsu

Lumihuntu valkoinen peitti tienoon, metsän puut..

Kuva
Jokohan se sateli pysyvän lumen....
 Täälä ne jossain on...tuosa...yks...kaks..ähh..kivi...kolomas...
 Kai se on vaan kaivettava ei täs muuten  saa kupuansa täyteen.
Täh? Mikäs ääni tuo oli?

Juustokakkua ja vähä muutaki pikkumakijaa

Kuva
Iltapäivällä on tulosa vieraita joten eilinen ilta meni osaltaan leipomistouhujen merkeisä.
Kauramyslikeksejä, pieniä sydänleivoksia ja juustokakkua. Eiköhän näillä kahavittelusta selevitä. :)
Juustokakku on tosi heleppo tehä ja onnistuu aina. Tähän kakkuun kokki halus vielä lisätä omenaviipaleita juustokerroksen alle antammaan extra makuelämyksen. Paistinpannulle voita ja siirappia, omenaviipalleet siihen hetkeksi aikaa ässehtimmään. Ku ovat pikkasen pehemenneet nostellaan viipalleet vuokaan kakkutaikinan päälle ja juustomaitomassa kaajetaan omenoitten päälle.
Nopia juustokakku
pohoja:   2munnaa, 1 dl sokeria, 2,5 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta 100 g sulatettua voita  Kaikki aineet sekotettaan sekasin ja kaajetaan irtopohojakakkuvuokaan
täyte: 2 munnaa, 2 dl sokeria, 3 rkl jauhoja, 2 tl vaniljasokeria, 2 prk. tuorejuustua, 2-3 dl maitua Aineet sekotettaan sekasin ja kaajetaan pohojan päälle. Kakku paistettaan 150 asteesa tunti.
Pohojaan voi käyttää myös rahkaa, jukurttia, kermaviil…

Tästä puhutaan, se puhututtaa, hämmentää, ärsyttää, muuttaa..

Yks aamu katoin telekusta aamu tv;n lähetystä. Teologiaa opiskeleva muusikko Kari Peitsamo ja Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo puhuvat uskosta ja uskooontulosta. Areenasta voipi kattua koko haastattelun jos kiinnostaa. http://yle.fi/uutiset/uskoon_tulemiseen_liittyy_myos_hapean_tunteita/6904096

Eletään mielenkiintosta aikaa.
Eipä viistoista  vuotta sitte telekkarista tullu juurikaan ohojelmia misä kerrotaan ja puhutaan uskosta, uskoon tulemisesta. Nyt, tänä päivänä se on aihe joska puhutaan kaiken aikaa. Sen huomaa tuola sättijuttelusakin. Lähes joka kerta ku sielä käyn niin juttua on uskosta tai uskonnoista, tavalla tai toisella.
Toiset kritisoi, haukkuu ja pittää suurta meteliä siitä ettei Jumalaa oo olemassakaan. Pitävät uskovaisia täysin idiootteina, kaiken pahan ja sodan alulle laittajina.

Toiset sanovat uskovansa Jumalaan olematta kuitenkaan uskovaisia. Heidän kaltaisiaan on valtava määrä, ehkä enimmistö sättäilijöittenki joukosta. Saatetaan käyvä kirkosa kerran tai kaks vuo…

Muutama sukkapari

Kuva
Pitkästä aikaa innostuin tekkeen kirijokuviollisia sukkia. Poika toivo värikkäitä sukkia.
Samalla kuviolla tein siniset sukat poijanpojalle.


Konttikuvion neulominen poikkeaa tavallisesta neulomisesta aikalailla tekotapansa takia. Jokkainen pieni nelijö kudotaan erikseen eestaas neuleella. Neulominen on hieman hittampaa kuin esim. resorin neulomien. Kuviosta syntyy tosi eläväinen mitä usijampaa väriä käyttää.
Pitsikuvioisten sukkien  ( valoko-lilaraitaset) malli on heleppo. Perusneulosta kaks nurin kaks oikeen. Kuvijo syntyy kavennuksista ja langankierroista.
1-3 kerrokset 2 o, 2 n
4 kerros; langankierto 2 yhteen, 2 n , langankierto 2yhteen, 2n.... kierros loppuun.
5-7 kerroket 2o, 2 n
8 kerros; 2 yhteen langankierto, 2n, 2 yhteen langankierto, 2n... kierros loppuun.
Toistetaan 1-3  jne..jne..

Sulla tarvetta sukista? Jos on nii laitappa viestiä maruella@netti.fi

Lauvantaita

Taisi tehä talaven.
Lunta on sattaa tuprutellu siihen malliin että maa on kutakuinki valakonen. Välillä on satanu räntää, välillä vettä, pakastanu ja sulannu, perin luikkaaksi on saanu kelit.
Yks aamu oli autokin kuorrutettu läpinäkyvällä kovalla kuorrutteella. Alijäähtynyttä vettä sato nii sehän jäi auton ikkunoihin ja pelteihin kii ku täi tervaan.
 Oli muutes lujasa saaha ikkunat puhtaaksi.
Seuraavaksi aamuksi laiton sisätilalämmittäjän päälle niin johan lähti jäät ikkunasta heleposti.

Päivä on menny lorvailun merkeisä. Aamulla meinas olla pää niinpalijo kipiä että piti pari ibumaxia heittää nassuun. Hyvät päivätirsat siihen päälle nii kyllä helepotti.

Pikkuneitit ovat tulosa yökyllään joten siinäpä se tämäkin ilta mennä hujahtaa mukavasti.

Mukavaa viikonloppua!

Elämästä ja kuolemasta

Viime päivien ajatukset on pyöriny ihimiselämän yhen kipeimmän asijan ympärillä. Kuolema, miten erilainen se voikaan olla. Yhtäläsistä kaikesa kuitenki on suru, ikävä ja kaipaus jotka ovat tunnetiloja mitkä koetaan ja läpi käydään. Kuolema voi olla kaunis tai kauhea. Kaks konkreettista esimerkkiä eletystä elämästä jotka minua puhutteivat voimakkaasti.

 Mies makaa sairaalan sängyllä tuskaisena, ahdistuneena. Kuoleman koura on kiertänyt otteensa  hänen riutuneeseen kehoonsa sellaisella voimalla että miehen viimeiset hetket ovat käsillä.
 Mies on koko elämänsä ajan vältellyt hengellisyyttä, Jumalan  läheisyyttä. Kieltänyt hänet tietoisesti, pilkannut ja halveksinut.
-Polttaa, polttaa, huutaa tuskainen mies.

Hoitaja saapuu huoneeseen, näkee miehen silmissä pelonsekaisen kauhun. Yrittää rauhotella miestä jutellen lempeästi, hiljaa mielessään hän rukoilee miehen puolesta.
Samasa hetkesä kun hän aloittaa hiljaisen rukouksen mies kääntyy hoitajaa kohti ja huutaa;
- Liijan kirkasta, liijan ki…

Ystäväni muistolle

Makaan sänkysi vieresä olevalla sohovalla
kuunnellen happiviiksien suhinaa,
happilaitteen tasasesti toistuvaa jympsähtelyä
yön hiljaisina tunteina.
Kerroit eka kertaa kuullessas jympsähtelyn ihimetelleesi;
- Kuka hakkaa halakoja keskellä yötä?

Muisteltiin ensitapaamistamme.
Misä se olikaan?
Samoisa seuroisahan me toisemme nähtiin.
Mieleen nousee naurusi, riemullinen heleä äänesi;
- Kiitos Herralle, kyllä kaikki järijestyypi.

Katselen käsiäsi.
Nyt ne niin pieneksi, hoikiksi käyneet,
jotka ennen olivat voimakkaat ja lujat
hieroessasi kipeytyneitä selekälihaksiani.
Pehmittelit harteiltani kovia muhkuroita,
joita oli päässyt nahkani alle syntymmään.

Ovat hieman viileät, laitetaan hanskat käsiisi
että hieman lämpenisivät nuo
työnsä tehneet ahkerat kädet.
-Tuo vinkura sormi, ei se taho ennään
totella eikä mennä omalle paikalleen.
Autan pikkurillin löytämään oman paikkansa
se kun niin tahtosi samaan sormeen
nimettömän kanssa.

Työsi lomasa soljui puhe kuin
keväisten purojen lorina.
Kerr…

Lukutoukaksikos oon muuttumasa....

Kuva
Perin harvinaista mulle että innostun lukkeen kirijoja niin että kahesa kuukauvesa on kaks kirijaa luettuna ihan loppuun asti. Liekkö vaihevuosien tuomaa oireilua, tai ihan oikeesti sisäinen olemukseni on muuttamasa muotuaan, muuttuen lukutoukaksi. Lukeminen on yks niitä juttuja,( ei voi ees harrastukseksi saunua) jota perin huonosti oon toteuttanu. Kirija per vuosi on ollu mun lukemistahti, jos sitäkään.
Kokki lukkee tosi palijo. Tuo mullekki  toisinnaan kirijan että katoppa, saattas olla semmonen että tulis luettua. Hänen tuomansa oli tämäki kirija jonka viimeksi sain luettua.
Aika erikoinen kirija nykymaailman keskellä. Rakkaustarina vallan erilaisesta ympyröistä katottuna. Omaperäsellä tavalla kirijotettu aika kipeestä ja vaikijata aiheesta. Herätti kyllä monenlaisia ajatuksia.
Taivaslaulu kertoo nuoren lastadiolaisparin, Viljan ja Aleksin tarinan. Heti kun käsi löytää käden, he näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä var…

Aalla alakavaa

Viime viikoalla naamakirijasa sivulleni ilimesty niin hauska ilimiömäinen riimittely että päätinpä laittaa sen tänne.
Ideana oli kaverille annettu kirijain , minä sain kirijaimen A. Kaverini saivat keksiä aalla alakavia sanoja jotka liittyvät minnuun. Tää versio keksityistä sanoista oli aivan huippu.

 Ahaa, aan antoivat. Ahkeran, aurinkoisen, arvokkaan askaroivat avuliaat aloittajat. Antaa avaus aivan aidon ailahduksen armaastani, arveluttaa ainoastaan alkeellinen asioiden asettelu. Antakaas aikaa, annanhan ammalleni, Aulikille aalla alkavaa asiaa ajatusteni arkistoista...

Alkaen ammoisista ajoistani aina auliisti apetta amma annosteli, avusti ansiokkaasti alkuun. Ammeeseeni antoi aallot, askarteluihini ainekset. Arjen askareet ahkerasti ahersi, antaen aina apua ala-asteella aapiskukkoa avatessani. Alkoiko aivastuttaa, amma antoi aspiriinia, asfaltti-ihottumaan asiaankuuluvaa apua.

Allekirjoittaneen alkaessa ajattelemattomaksi, asettui auktoriteetikseni Aulikki Anteron aisapar…

Iäksi mieleen jääny pontso

Kuva
Mahonkohan olla kahentoista ku kulijin äiteen mukana  kutomapiirisä. Kutomapiiri kokkoontu siihen aikaan Kauppilan isosa tuvasa. Tuvasa oli usijammat kangaspuut. Oliha se melekosta pulinaa ja pauketta ku samalle iltaa sattu joka puitten ääreen kutoja ilimestymmään. Se oli semmosta sosijaalista kanssakäymistä, yhenlaista " terapiaa" ku arkisista askareista emännät keskenänsä raatasivat.
 Äitee kuto shaaleja ja pontsoja. Mää sain puolata lankoja puolille ja se oliki tosi mukavaa hommaa.

Jokkainenhan kai tietääki mut sanonpa kuitennii. Kangaspuilla  ku kujotaan, kutopa sitte mattoja, poppanoita tai pontsoja, aina ku alottaa uuven tekemisen samalle loimelle, niin eellisen ja uuven välliin jätetään 15- 25 cm matka lointa vappaaksi. Loimen välliin voi pujotella vaikkapa sanomalehen sivuista taitellun paperin tai voihan se olla vaikka pahavilaatikosta leikattu pahavinen soiro.
Valamiit työt irrotettaan toisistaan katkasemalla loimi välipaperien keskeltä, jolloin jokkaiseen työhön …

Laulu

Reilu kuukausi sitten sain laulun.
Laulun syntymiseen vaikutti perin lyhyt pieni hetki joka sattui yhellä automatkalla.
Meitä oli autosa usijampi henkilö. Matkalla rupateltiin niitä näitä ku yks kaks yks henkilö tokasee; mulla tojettiin syöpä. Autoon laskeentu käsinkosketeltava hilijasuus. Kukkaan ei osannu sanua mittään pitkään aikaan.

Aattelin, että eiköhän tuollakin ihimisellä ollut elämässään jo tarpeeksi taakkaa, vieläkö tämäkin piti hänen osakseen tulla. Purnasin Jumalalle, oikeestaan olin kiukkunen ja ärsyyntyny. Miksi hän sallii joittenki kannettavaksi kuormaa huomattavasti enemmän kuin toisille.

Sen kuitenki tiijän, että Jumala tuntee ja tietää joka ikisen meistä millasta tekoa me ollaan. Jokaisen kipuihin ja vaivoihin hän on valamis tulemaan armahtajaksi, auttajaksi, jos ihiminen hänen puoleensa kääntyy.

Kotona joitaki päiviä myöhemmin alako syntymään laulu. Ensin tuli yks lause, sitte toinen, kunnes niitä oli kertyny melekonen lista. Aikani niitä järijestelemällä alako rii…

Lauvantai lorvipäiväkös se tänään onkin

Kuva
No ei ny kuiteskaan ihan lorvipäivä, pikkusen piti villakoirakenneliä koota kassaan ku illalla kokkoontuupi soluporukka meille. Aamulla otin sullaan pieniä karijalanpiirakoita ja eilen tein marijapiirakan joten niiltä osin on selevät senssit. Kuuven aikoihin pitäs porukan tulla...

Jotaki touhua sentäs, sahapukkien pinta uusiksi ku remontin tevosa pääsi entinen hiukan kärsimmään...
Mitäpä mää täsä muuta sitte tehenykkään...kahavia juua killittäny, reenannu huomisen päivän lauluja...siinäpä sitä ylelle päivää.

Kokin ja poijat kuskasin eilen illalla suon laitaan, menivät mehtään yöksi. Toivottavasti heillä ollu hyvä yö ja ovat tämän päivän aikana saaneet viettää mukavaa isäpoika laatuaikaa.
Kohta varmaan soittavat että suoreissu tältä päivää ohi ,saa tulla hakkeen.

Matto

Kuva
Kasseja virkatesa hain kirpparilta säkillisen poistoon meneviä t-paitoja. Paitoja jäi aika palijo ylimääräsiä ku kassit oli tehty joten jotaki piti keksiä mitä niistä tekis.
Aattelin kokkeilla virkata kutteista maton ku löyty riittävän suuri virkkuukoukku laatikosta. Kutteen leikkasin samallalailla ku kasseja tehesä, eli pystysuuntaan jollon se kääntyy ihtestään rullalle ja on heleppo virkata.
 Matto on halakasijaltaan 150 cm, ulukoreunan virkkaamisseen sain tuhottua melekeen kolome paitaa.
Mattua virkatesa suunnittelin jo uutta työtä, vanahan pontson uujistamista. Siihen jos pikkasen huovuttelis kukkasia..ym.....aika näyttää...

Mukavaa syyspäivää ,+7 asteista täälä tähän aikaan aamusta.

Mistä on hyvä sunnuntai tehty..

Kuva
No tottakai ihanasta iltapäiväretkestä luonnon helemaan.
Pitkospuita pitkin matkaa teimme...
 .....syksyiselle suolle, karpaloitten luo
 ..auringon hehkua iltapäivään ihanaan
 ... aurinko ku laskee aika on lähteä
....makkarat nuotiolla sitä ennen paistella

Syksy

Syystuuli leikkii  puitten oksilla taivauttaen hentojen lehtipuitten  latvoja mielinmäärin,  sinne tänne saaden aikaan syksyisen ihmeen, lehtien sateen.
Keltaset, punaset, kirijavankukertavat lehet pyörivät tuulen mukana vinhasti, lentäen joskus  epämääräsen kauvas emopuustaan, kunnes ne lopulta alottavat laskeentumisensa ja päätyvät määränpäähänsä.  Matkalla minäkin, alttiina monille maailman tuulien  pyörteille jotka pyrkivät  tarttumaan elämääni . Pitäänee yrittää varoa niitä etten kadota tuulien keskellä suuntaa määränpäästäni.

Yks syksyn mukvaista jutuista karpalojahti tais eilen saaha semmosen annokksen kyykkymistä että eiköhän suolla rämpiminen tälle syksyä riittäne. Aamupäivällä mentiin poimimmaan ja saatiinki aika hyvin, melekeen 10 l yhteensä. Ajeltiin Olkkajärven laavulle paistelleen makkarat ja syömään evväät. Sanon kokille , että heitä mut takasi suolle niin poimin vielä jonku aikaa, tuu sitte illemmalla hakkeen ku ehit. Puoli viijen aikoihin kokki soitti että on tulos…

Leipää ja suolaa kirijasesta evästä elämäntielle ja vähä mussiikkia viikonvaihteeseen

Herätetty

Mikä on tämä pistävä tunto, joka nakertaa sisässäni?
Se hiertää kuin hiekan jyvä kengän ja jalan välissä.

Miten olen voinut liata itseni sisältäpäin?
Olen kuin nurinkäännetty käärmeennahka,
joka on ryvetty mutaisessa maantienojassa.
Minun ikäänkuin pitäisi lakkaamatta pestä
käsiäni, saamatta niitä puhtaaksi.

Minä on tämä nykivä levottomuus jäsenissäni?
Mikä tämä noidanmylly aivoissani-- se jauhaa
lakkaamatta samoja muistikuvia.

Kuulen himokasta huokumista, juopuneiden remua,
jytämusiikkia, onttoa naurua, kirouksia, nyyhkettä.
Miksi ne ahdistavat minua, miksi lanteeni ovat
polttoa täynnä ja hartioillani kuin tuhannen
kiloa romurautaa, niinkuin raskas kuorma,
liian raskas kannettavaksi.

Jostain kuuluu ääni sanovan: "Autuaita ovat
puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan."
Oletko sinä Kristus olemassa?
Jos olet olemassa, pese minut puhtaaksi.

Joe olet olemassa Jumalan Poika, anna minulle
leposi ja rauhasi ja puhtautesi.
Anna minun tuntea se vuosien takainen tunn…

Eipä tarvi kirijan sivuja käännella lukiakseen ja samalla voi ryystää kahavia

Kuva
Maailman elläinkuvastosta puheen ollen, sitä ku selattiin ja kahteltiin päävyttiin semmoseen hommaan jotta taijammapa  tehä siitä keittiöön seinän. No joo täysin pölijä idea ja perin erikoinen mut väliäkö sillä .
 Siihenpä se on kirija tallettuna tuleviksi vuosiksi vieraitten ja mukeloitten ihimeteltäväksi. :) Olihan siinä oma hommansa liimata 225 sivua paikalleen.  Vatupassilla yks vaakaviiva jotta pyssyy rivit kohillaan vaakatasoa. Jokkaisen pystyrivin merkkasin kans vatupassilla jottei tulis kovain kauheita mutkia matkalle. Melko hyvin onnistun saamaan rivit kohilleen. Pieni hankaluus oli siinä ku leikkas veittellä sivua irti se hyvin heleposti murtu reunasta tai meni ruttuun. Niitä ku sitte leikkeli ja suoristeli niistähän tuli vähä eri kokosia. Liiman läträsin suoraan seinään ja siihen kuvan päälle. Osa sivuista onnistu tosi hyvin niistä tuli suoria ja silijöitä, joihinki jäi pieniä ruttuja ja epätasatuutta. Paperi ku kostu nii se hiukan veny ja kuivuessaan veti rutulle. Olis ku…

Lauvantaiehtoo

Kuva
Sinettäjärven rannalla iltahämysä auringon sätteitten vaipuesa hilijalleen taivaanrannan taa..
..saunottiin, uitiin, paisteltiin makkaraa...nautittiin ihanasta syyskesästä . Kiitos!

Nii, päivällä oli lapsenlapsen nimiäisjuhula, maustesarija sai täyvennystä nimellä Vanilla.
Kaneli, Neilikka ja Vanilla, kolome makosta mukelua.