Ujostuttaako?

Mäkelän Martti ja Reeta oli kutsuttu naapurriin iltakahaville. Siinä kahavia ootellessaan  miehet puhelivat niitä näitä tavallisia asijoita. Talon tyttö, nuorimmasta päästä oleva kohta esikoululainen rupatteli ja puhua päläpätti naapurin emännälle omia juttujaan. Naapurin Martti huomasi tytön puhelijaisuuven ja kysäsi tältä:
- Ossaako se tämä tyttö ujostella?

Tyttö ei kommentoinut asijaan mittään vaan juoksi keittiöön.
Keittiösä hän kysy äiteeltään: - Äiti miten ujostellaan?
Äiti oli hieman ihimeissään tytön kysymyksestä miksi tämä sellasta miettii.
- No ku Marttisetä kysy että ossaanko ujostella, enkä tiijä mitä se tarkottaa.

Ujous
Ujoutta ei kaiketi ole pystytty tutkimmaan että mistä se johtuu. Sitä voi olla monenlaista ja se voi ilimetä monisa erilaisisa tilanteisa. Vaikeintahan se on sillon jos se häirittee ja hankaloittaa joka päivästä elämää.
Saattaa olla että ihimisten kans joutuessaan juttusille alakaaki niin jännittään ettei saa sannaa suustaan.
Vaikuttaako ujous itsetuntoon tai itsetunto ujouteen, tai onko vaikutusta ensinkään.
Koetaanko ujous ylleensä kielteisenä vai löytyykö siitä myös myönteisiä näkemyksiä.

" Maija Kuokkanen artikkelissaan; http://www.terve.fi/elamanhallinta/ujous-osa-temperamenttia
 Ujous on osa synnynnäistä temperamenttia, jonka kanssa voi oppia elämään. Tärkeintä on, että ujo ihminen hyväksyy oman temperamenttinsa ja arvostaa itseään.
Kuokkanen korostaa , ettei ujous itsessään ole negatiivinen ominaisuus, vaan siihen sisältyy paljon hyvää. "Ujo on usein empaattinen ja herkkä, hän osaa antaa toisille tilaa ja aistii herkästi ympäristöään ja toisten ihmisten tunteita. Jos oma ujous tuottaa itselle kärsimystä, ymmärtää tällainen ihminen paremmin inhimillistä kärsimystä yleensäkin. Ujouteen sisältyy myös kärsivällisyyttä, vaatimattomuutta, hienotunteisuutta ja vastuuntuntoisuutta, Kuokkanen luettelee. Sinänsä hienoissa luonteenpiirteissä, vastuunottamisessa ja hienotunteisuudessa on kuitenkin löydettävä sopivat rajat; liian kiltti ja vastuullinen ei tarvitse olla vaan ujonkin kannattaa opetella pitämään puolensa, olla terveesti itsekäs."

Sosiaalisten tilanteitten peleko
Meleko monelle on jääny kouluajoilta pienonen trauma siitä ku joutu menemään luokan etteen lukkeen ite kirijottamansa aineen tai laulutunnin pakkolaulamisesta että sais jonkukaanmoisen numeron tojistukseensa. Hyvin heleposti saatettiin sanua että  toinen on ujo ku ei halua laulaa tai sitte se ei vaan kehtaa.

"Tavallista ujoutta ei pidä sekoittaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon, joka tarkoittaa elämää vähemmän tai enemmän rajoittavaa jännitystä ja pelkoa sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä esimerkiksi traumaattisten kokemusten seurauksena ilman että ihminen on temperamentiltaan ujo.

Ujous on osa synnynnäistä temperamenttia, jonka kanssa voi oppia elämään. Tärkeintä on, että ujo ihminen hyväksyy oman temperamenttinsa ja arvostaa itseään.
 Ujous on siis temperamenttipiirre muiden joukossa ja siitä seuraa omanlaisiaan tapoja toimia ja tuntea. Ihminen kuitenkin muuttuu ja harjaantuu esimerkiksi ujonakin menemään mukaan eri tilanteisiin. Sosiaalisten tilanteiden pelko sen sijaan vaatii monesti hoitoa. Maija Korhonen "

Täältä lissää aiheesta  http://www.city.fi/yhteiskunta/kun+ei+kehtaa/1663