torstai 28. heinäkuuta 2011

Laulun aika

Koko päivän on soinu yks laulu mielesä. Piti kaivaa kitara esille ja laulella sitä muutamaan kertaan. Olkoon laulu rohkaisuksi sinulle.


Kaikki menneet murheelliset päivät,
itkut jotka itkemättä jäivät.
Suru, jota lievitä ei kukaan,
kipu joka aina tulee mukaan.
Tuska, joka aina tulee kohti,
murhe joka epätoivoon johti.
Kyynel yksikään ei turhaan juokse
kaikki, kaikki kootaan Isän luokse.

Kerto:
Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
Aika kutoo suurta salaisuutta,
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään  vaihe ei voi mennä hukkaan
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata
tuskakin on toivon kasvumaata.

Vaikka pimeys on yllä päämme,
vaikka vielä varjon maahan jäämme.
Yössä liekki lempeästi loistaa
pelon murtaa, kaikki lukot poistaa.
Hiljaa lähtee sydämestä taakka,
itkut itkeä saa loppuun saakka.
Sisään tulvii uusi raikas vesi,
vihdoinkin on vapaa sydämesi.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Uusia asukkaita hotelli helpotukseen

Haaparannan kirpparilta löyty Disneyn hahmoja joita ei tietenkään voinu jättää ostamatta.

Mikille
 löyty
 paikka
 peilikaapin
 päältä.

                 Aku, Iines ja Minni pääsivät vartioimaan pyyheliinatelineelle.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Cape East

Viime perijantaina ajettiin ulukomaille, ihan Haaparantaan asti. Oli kokki varannu vanhalle elämyspäivän. Aamupäivä kierreltiin kirpparilla ja iltapäivällä mentiin sitte kylypylään polskuttelemaan. Olihan hieno paikka.
    











                                                                            
  Maailman suurin sauna, istumapaikkoja 150:lle. Alalauteilla lämmintä 35-40 astetta, ylimmällä lauteella ku istu nii alako jalakapohojia kuumotttaa, tunntu että ne pallaa kuuman puun päällä. Ensi katottiin että lauteitten alla on vastukset ku näky punasta väriä, mut ne olikin värilliset ledvalot. :)
 Tunnin välein saunaan puhaltaa hienosta lumisajetta, tai siis esittees niin sanotaan. Todelllisuuvesa "lumisaje" oli muutamia valakosia hiutaleita joita leijaili parinkymmenen sekunnin ajan ilimasa. Hyvä ku ehti erottaa että jotakin sato. Mutta mielenkiintonen kokemus.
Saunoja oli useita. Suomalainen sauna, höyrysauna, kivisauna joka oli todella kuuma ja kostee.





Saunan portaat kun nousi ylös niin sieltä pääsi Sky Deckille ja Love Seatille.
Pitihän meijän kokin kans vaalijanpunasta tuolia testata mut ei me kyllä tajuttu että mitähän erikoista siinä ois ollu. Liekkö me liijan vanahoja? :)






Kattoterassilla olikin sitte paikka misä ois voinu lojua vaikka päivän. Aurinko paistoo, kaunis jokimaisema, sininen taivas...






Pulp...plup....plup.. ihania kuplia ja lämpönen vesi. Tänne oli kiva pulahtaa sen jäläkeen kun oli hetken kököttäny kylymäaltaasa, +4 astisesa veesä. Jäinen iho ja porealtaan lämminvesi , jämerä yhistelmä mikä tuntuu mukavasti iholla.


      


Aamupalalle metiin pihapiirisä olevaan ravintolaan, joka oli ihan jokiranasa. Ruokasalista oli hienot näkymät joelle. Aamupalapöytä oli niin runsas ja monipuolinen, tuli syötyä enemmän mitä mahanahka salli. :)

Huone tuli luovuttaa kahteentoista mennesä, joten ehittiin vielä käymään kylypylän puolella saunomas ja polskuttelemas altailla.
Kyllä oli rento ja lepposa olo kun istahettiin autoon ja lähettiin ajeleen kohti pohojanmaata. Senverran mahtava päivä oli että päätimmä tulla joskus toistekkin.

http://www.capeeast.se/

perjantai 22. heinäkuuta 2011

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Aikuinen nainen mä ooooon...

Sunnuntaina pidettiin pihapirskeet synttärien merkeisä. Vuokrattiin Jyrhämäjärven rannalta erä- ja kalastusmiesten mökki. Tosi mukava paikka, kotalaavu pihalla misä saatiin porukalla paistella makkaraa.

Miniän tekemä synttärikortti.

 

Kahavipöytä kuvasa ylinnä karpalohyytelökakku, sen alapuolella kahavihyytelökakku ja charlotte-russe. Sinisellä tarjottimella suolasta suupalaa, ruohosipulituorejuusto-kylymäsavulohi- punasipuli pursotteella päällystettyjä ruisleipäpyörylöitä.
Alakulumasa kermavaaholla koristeltuja kurpitsapiirakan paloja. 


Ja meillä kaikilla oli niiiin mukavaaa....

 



keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Villasta langaksi

Viime viikon ku olin pohojanmaalla käymäs niin yks päivä velipoika laitto viestiä että tulukaapa kahtommaan keheräämölle miten tehhään villalankaa. Velipoika assuu kotitilalla vaimonsa kans ja kasvattelevat sielä lampaita joista saavat villaa keherättävksi ja lihaa myytäväksi. Asiakkaat voivat lähettää villoja keheräämölle ja paluupostisa saavat villansa lankavyyhteinä takasin.
 Mehän siskon kans innostuttiin heti lähtemään kahtoon sitä hommaa, saatiin sopiva tauko siivoustouhuihin. :)

  Kaikki villa mikä keheräämölle tullee se pestään ensin. Pesun jälkeen se kuivatettaan jonka jäläkeen se voijaan alkaa karstaamaan. Karstauskoneeseen villa syötettiin käsin tuosta puuritilää pitkin jolloin villa joutu pyörivien karstausrullien välliin. Toisesta päästä konetta karstattu villa tullee ulos läpikuultavana levynä ja kiertyy eesä olevalle rullalle.








                                                                         
Villarulla nostettiin seuraavaan karstakonneeseen, mikä taas pyöritti villaa karstojen läpi aikansa. Karstojen jäläkeen oli koneesa pyörivä rulla joka erotteli villalevyn tuuman levysiin ossiin. Tuuman levyset soirot kun kulki tuon punasen osan läpi niin tuuman soiro olikin kaventunut puoleen senttiin.  Koitin kahtua mitä ne nuo punaset levyt tekkee. Ne liikkuvat eestaas, ei langan suuntasesti vaan poikittain lankaan nähen, jolloin villaan syty todella löysä kierre. Se sai aikaan se että villakuitu tarttuu kevyesti kiinni toisiinsa ja siitä syntyy hahtuvalanka. Hahtuvalanka kiertyy littanoille kiekkoja muistuttaville kerille. Tuommosia kiekkoja näkkee käsityöliikkeissäkin olevan myynisä. Tästäpä hahtuvasta sitä voi jo töppöisä alakaa kutomaan.


                                                                         
Se vaihe että hahtuvasta saahaan lankaa olikin perin mielenkiintonen operaatio. Konneesa on hylpyrää ja pylpyrää monenlaista. Hahtuvalankakerä laitettiin yläpuolella olevaan telineeseen. Siitä laka pujotettaan muutamien mutkien kautta alas puolalle. Olikohan tuosa kolome eri kohtaa mistä lanka kulukee sellasen laitteen läpi mitkä tekkee lankaan kierteitä.  Kyllä pyöri lanka vihaa vauhtia puolalle. Puolien ympärillä oleva metalliosa sääteli lagan korkeutta mihin saakka puolaa se nousee ja laskee. Alussa kehikko teki lyhyttä liikettä, mitä suuremmaksi puola tuli sitä korkeemmalle ja alemmas kehikko nousi ja laski. Konneen toisesa pääsä oli säätönamiskuukkeleita joilla pystyy säätämmään kierteiden kieryttä sekä puolaamista.

Kyllä sitä siskon kans ihimeteltiin ja kummasteltiin että kukahan viisas mahtanu olla hän, joka tuollasen koneen on keksiny tehä. Se kun on niin että tuosa pitää mennä kaikki systeemit justiin ja prikullee kohilleen että siitä tullee lankaa eikä syttyrää.

Laitonpa vielä tuon kuvan mistä näkkee hyvin sen telineen mihin hahtuvalankakiekko laitettaan kun sitä aletaan kangaksi keheräämään.


Keheräämön kotisivuille voi tutustua osotteesa: http://www.kehraamochristina.fi/

Mukavaa tätä päivää!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Sana sunnuntaille

Etkö tiedä, etkö ole kuullut:
Herra on iankaikkinen Jumala,
joka on luonut maan ääret?
Ei hän väsy eikä näänny,
hänen ymmärryksensä on tutkimaton.
Hän antaa väsyneelle väkeä
ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.
Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät,
nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat,
mutta ne, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä näänny,
he vaeltavat eivätkä väsy.
Ps. 40: 28-31


perjantai 8. heinäkuuta 2011

Kirkkomaalla

Muistinpas aamulla että pittää käyvä hautausmaalla kastelemasa kukat kun ollu hellepäiviä ettei ne pääse kuivummaan. Maanantaina kävin hautoja laittelemas kuntoon. Oli orvokit menny niin kurijan näkösiksi että otin ne pois ja laiton tilalle ruusubegonioita. Hieman varjosisa paikoisa kun on haudat säilyy begoniat hyvin kun ei aurinko pääse porottaan ja polttamaan lehtiä.
Siinäpä se sama hilijanen vaivaisukko vieläkin seisua törötti vartioimasa kirkon portaitten juurella. Muistan kakarana kun vaarin kans kävin kirkolla, piti käydä ukkoo aina käjestä tervehtimäsä. Liekkö mää riuhtonu ukko parkaa niin rajusti että vasen käsi jääny mulle kouraan. :)

Kirkkotapulin ovi oli auki....ihan pakko oli kiivetä..














Tapuliin noustaan kapijoita puuportaita. Niitä noustesa muistu mieleen se hetki kun eka kertaa noita portaita nousin, taisin olla sillo 5-6 vuotias. Vaari hoiteli siihen aikaan suntion virkaa ja pääsin hänen mukana kahtommaan miten kelloja soitettaan. Sain isot korvasuojaimet korvilleni ettei ääni riko tärykalavua. Vaari hoiti soittopuolen vedellen valtavasta köydestä sopivaan tahtiin. Isommalla kellolla soitettiin kymmenet vuojet, pikku kellolla sitte yksittäiset vuojet. Joskus sitä isompana saatto kotona kuunellakkin, iso kello löi kuus kertaa, pieni seittemän, joten vainaja ollu kuuskytseittemän vuojen kuollessaan. Onhan kirkonkelloja käytetty muuhukin ilimottelluun. Lauantai iltasella viiden, kuuden aikoihin soitettiin merkkiä että alakaa pyhäaika. Tai niin mää sen kakarana ymmärsin, saattopa sillä ollu joku muukin tarkotus. :)

Tuommoset luvut löyty pikku kellon kehikon tukipalakista. Liekkö nuo ihan alakuperäset? Jos ovat nii aika kauan sitte on kirkonkello paikalleen laitettu.

Mukavaa kesäpäivää!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Pintaa syvemmältä

Käväsin aamu-uinnilla lampisa. Eipä sielä ollu kettään muita aamunvirkkuja lähteny liikkeelle. Muutama vesilintu uija polskutteli lumpeitten keskellä eikähän ne mua häirinneet. Päinvastoin, taisin minä hieman häiritä niitten elämää kun laiturilta hyppää molskahutin vetteen. :)

Kyllä sitä monenlaisten asioitten kautta Jumalan henki ihimiselle puhelee, tänä aamuna aihe oli seuraavanlainen. 
Siinä kun polskuttelin veesä ja kahtelin lammen pintaa. Aika palijon oli vallannu lumpeet, kortteet ja muut vesikasvit  lammen pintaa. Niitäpä joudutaan sitte toisinaan vetämään rantaan jotta saatas lampi pysymään puhtaaa ja avonaisena ettei se kasva niinsanotusti umpeen.

Mietiskelin uijessani että niihän se on että pintaa on meleko heleppo puhistaa ja pittää sen näkösenä että kaikki on ihan ok, mut sillä konstillahan ei saaha perusteellista korijausta aikaan.
Ainut keinohan ois saaha juuristo hävitetyksi ettei sieltä pääsis nousemmaan aina uutta ja uutta kasvustoa pinnalle.

Kaikenmoista kortta ja kaislikkoa sitä tahtoo ihimisen elämälammen pinnallekkin heleposti kasvaa. Se pahan juuri kun on niin sitkiä ja kasvattanu melekosen sivuhaarajuuriverkoston ettei aina taho ees pystyä huomaamaan mihin piiloon se on päässy juurensa tunkemaan.
 Pinnalle se kyllä saattaa kasvattaa mitä hienoimmalta näyttäviä kasvustoja, ohan lumpeessakin aivan ihana kukka mutta lopulta se saattaa vallottaa koko lammen.

Eipä se auta yrittää pelekkää pintaa puhistaa, sillä pettää vaan ihteensä. Pittää puhistaa perusteellisesti, katkasta se juuri ettei sillä oo ennään sitä hallintavaltaa elämään mikä on tähän saakka ollut. Sehän taas kysyy halua ja tahtoa lähtiä perusteelliseen putsaushommaan pintaa syvemmältä.

Siinäpä se tämän aamuinen puhelu.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Kotikylällä

Lauantaina ajeltiin kotikylälle sukujuhuliin ja minäpä jäinkin siltä reissulta sitte viikoksi tänne. Täälä kun on meeillään muuttotouhut niin voipi vähä autella ja siivoilla paikkoja. Onneksi muuttomatka täsä vaiheesa ei oo kauhijan pitkä, talot kun ovat samasa pihapiirisä. Lyhy matka helepottaa pakkaamista ja kantamista, mutta tulleehan siinä monta askelta eestaas otettua kun tuota väliä hyppäjää.

 Jaaa..äitee jo tuos ovella kävi antamas ohojeita tälle päivää mitä tehä , minne mikäkin loota kantaa. 
Istun kyllä sen aikaa että saan tään kirijotettua ohan mulla ilta aikaa lootia kuskata. :)

Toissa iltana ajelin polokupyörällä järvitietä kotipaikalle misä velipoika asustellee, mut sieltäpä olikin vanahempi väki vissiin menny kallaan. Nuorin poika oli kotosalla, hältä kyselin että mistä löytäsin pyöräpumpun kun huomasin ajaesa että tarttis olla enemmän ilimaa pyörän kummeisa.
 Ei tienny poika sanua mistä pumpun löyvän joten ei auttanu ku alakaa ihte kahtelleen mistä sen vois löytää. Olihan sielä autotalli josta päätin kahtella ensin jos sattus vaikka ossuun  pumppu silimiin jonku hyllyn kulumalta.

Ei löytyny, meinasin jo lähtiä polokeen takasin kylälle ku hokasin että pihallahan on velipojan pyörä ja pyörä tarakasa on pumppu. Olikin pikkunen ja tehokas pumppu, ilimaa sain kummeihin heleposti ja oli mukava aijaa takasin ku ei vanne jysähelly.

Yhen pellon kohalla piti pysähtyä ja ihimetellä. Pellon keskellä kun on aina ollu mahottoman iso kivenjärkäle, kakarana se tuntu niin korkijalta että mahoton oli päästä sen päälle. Nyt katoin että pellolla pikkunen kivemurikka jälellä että kuka hullu on menny hajottaan se järkäleen?
 Sehän on pitäny räjähyttää paloiksi ja vielä raahata ne hajalleen menneet palat pois, kun jääny vaan tuollanen murikka jälelle. Kyllä mää pyörittelin päätäni ja ihimettelin.

No eipä mittään. Aikani kun siinä pellon pientareella seisoskelin ja kahtelin pellon kokoa, huomasin että peltohan on pienetynytkin lähes puolella siitä mitä se ennen ollu.
 Ja kas kummaa, siinä se oli se kivenjärkälekkin!
Keskellä koivikkoo se oli ihan samasa paikasa misä se ollu aina ennnenkin, yhtä korkeena ja leviänä.
 Mehtää oli päässy kasvamaan senn ympärille senverran palio että järkälettä oli vaikia erottaa puitten seasta.
Sehän sen pellokin pienentäny kun mehtää oli kasvanu toiseen päähän sarkoja.
Onhan siitä yli 35 vuotta aikaakin kun kakarana kivejärkelleelle yrittäny kiivetä että onko se sitte ihime että kaikki muuttuu.??
Mutta mulla oli hupasa hetki ihimetelles että kuka sen järkäleen  oli hävittäny. :)

Vaan nyt juomaan kuppi kahavia ja sitte alakaa hommiin.

Mukavaa päivää!

Kastelusysteemi

Niin on käytynä pohojanmaalla työmaatarkastus tekemäsä ja hyvältähän sielä näytti. Juhannus meni siivotesa puojia, aittaa ja pihamaata. Piha...