tiistai 5. heinäkuuta 2011

Kotikylällä

Lauantaina ajeltiin kotikylälle sukujuhuliin ja minäpä jäinkin siltä reissulta sitte viikoksi tänne. Täälä kun on meeillään muuttotouhut niin voipi vähä autella ja siivoilla paikkoja. Onneksi muuttomatka täsä vaiheesa ei oo kauhijan pitkä, talot kun ovat samasa pihapiirisä. Lyhy matka helepottaa pakkaamista ja kantamista, mutta tulleehan siinä monta askelta eestaas otettua kun tuota väliä hyppäjää.

 Jaaa..äitee jo tuos ovella kävi antamas ohojeita tälle päivää mitä tehä , minne mikäkin loota kantaa. 
Istun kyllä sen aikaa että saan tään kirijotettua ohan mulla ilta aikaa lootia kuskata. :)

Toissa iltana ajelin polokupyörällä järvitietä kotipaikalle misä velipoika asustellee, mut sieltäpä olikin vanahempi väki vissiin menny kallaan. Nuorin poika oli kotosalla, hältä kyselin että mistä löytäsin pyöräpumpun kun huomasin ajaesa että tarttis olla enemmän ilimaa pyörän kummeisa.
 Ei tienny poika sanua mistä pumpun löyvän joten ei auttanu ku alakaa ihte kahtelleen mistä sen vois löytää. Olihan sielä autotalli josta päätin kahtella ensin jos sattus vaikka ossuun  pumppu silimiin jonku hyllyn kulumalta.

Ei löytyny, meinasin jo lähtiä polokeen takasin kylälle ku hokasin että pihallahan on velipojan pyörä ja pyörä tarakasa on pumppu. Olikin pikkunen ja tehokas pumppu, ilimaa sain kummeihin heleposti ja oli mukava aijaa takasin ku ei vanne jysähelly.

Yhen pellon kohalla piti pysähtyä ja ihimetellä. Pellon keskellä kun on aina ollu mahottoman iso kivenjärkäle, kakarana se tuntu niin korkijalta että mahoton oli päästä sen päälle. Nyt katoin että pellolla pikkunen kivemurikka jälellä että kuka hullu on menny hajottaan se järkäleen?
 Sehän on pitäny räjähyttää paloiksi ja vielä raahata ne hajalleen menneet palat pois, kun jääny vaan tuollanen murikka jälelle. Kyllä mää pyörittelin päätäni ja ihimettelin.

No eipä mittään. Aikani kun siinä pellon pientareella seisoskelin ja kahtelin pellon kokoa, huomasin että peltohan on pienetynytkin lähes puolella siitä mitä se ennen ollu.
 Ja kas kummaa, siinä se oli se kivenjärkälekkin!
Keskellä koivikkoo se oli ihan samasa paikasa misä se ollu aina ennnenkin, yhtä korkeena ja leviänä.
 Mehtää oli päässy kasvamaan senn ympärille senverran palio että järkälettä oli vaikia erottaa puitten seasta.
Sehän sen pellokin pienentäny kun mehtää oli kasvanu toiseen päähän sarkoja.
Onhan siitä yli 35 vuotta aikaakin kun kakarana kivejärkelleelle yrittäny kiivetä että onko se sitte ihime että kaikki muuttuu.??
Mutta mulla oli hupasa hetki ihimetelles että kuka sen järkäleen  oli hävittäny. :)

Vaan nyt juomaan kuppi kahavia ja sitte alakaa hommiin.

Mukavaa päivää!

1 kommentti:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Ohi on

Nyt on enin kiire hellittäny, ku myyjäiset on ohi. Viikonlopun myyjäisisä kävi reilu nelijä tuhatta ihimistä mikä tietää sitä, että heijän m...