tiistai 28. huhtikuuta 2020

Valamista tuli

Ristipistoliina valamistu nopijammin mitä aattelin. :)
Kevät etenee etenemistään ja kohta päästään ihastelleen nurmikon tuoksua ja kuuntelleen pääskysten tirskutusta. Kevväässä ehkä ihaninta on just se, ku luonto herrää ja uus elämä puhkijaa näkösälle.
Sitäpä sitä tulis meijän ihimistenki elämäsä tapahtua, uutta ja tuoretta elämää.
Saakoon taivaan siunaus olla osanasi tuoden semmosen tuulahuksen.

Älkää entisiä muistelko,
alkää menneistä välittäkö. 
Katso, minä teen uutta;
nyt se puhkeaa taimelle,
ettekö sitä huomaa?
Niin, minä teen tien korpeen,
virrat erämaahan.
Jesaja 43: 18-19

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Kevät on verraton

On se vaan tämä kevät hieno vuojenaika. Meleko suuret erouavaisuuvet on etelän ja pohojosen välillä ainaki lumitilanteen suhteen. Ihan nauratti täsä yks aamu ku uutisisa kerrottiin, että eteläsä oli satanu niin palijo lunta, että tuli talaven lumirajaennätys. Lunta oli satanu reilut kolome senttiä.
Meillä sitä on pikkusen enemmän ja  mitä pohojosemmas mennään sitä paksummaksi lumikerros muuttuu.
Komijathan ne on kevväiset maisemat kahtella, ei voi muuta sanua.

Kevätaurinko ku paistellee ja ilimat alakaa olla lämpimiä niin ohan se piristävvää ja mukavaa. Vaikka koronatilanne on se mikä on, niin eihän sitä tarvi jäähä sitä tuijottammaan.
Kahtellaan elämäsä niitä asijoita mitkä on hyvin ja kiinnitettään ajatukset sellaseen mikä tuo ja antaa lohtua ja turvallisuutta.
Jumala sannoo sanassaan, että hän on kanssamme joka päivä. Hän ei oo yhestäkkään kaukana vaan kulukee meijän rinnalla vaikkei me sitä aina tajuttaskaan.
Jos elämä pelottaa ja ahistaa, käänny hänen puoleen joka antaa rauhan, levon ja ilon elämään.

Kevväällä on aika kylyvää siemeniä, leikkua pistokkaita ja vaihtaa kukkiin uuvet mullat.  Mulla on kukkien määrä lissääntyny  ku oon ottanu pistokkaita kaktuksista ja juoruista.
Viime viikolla istuttelin pistokkaat multaan, näyttävät lähtenneen hyvin kasvammaan.


 Nukkatyräkkiin meinasin vaihtaa mullan, mutta huomasinpa taas, että eipä kannatakkaan vaihtaa ku juuristo ei ollu vallottanu koko multapaakkua mitä purkisa oli. Laiton tyräkin takasi sammaan purkkiin, mikä on suhteellisen pikkunen purkki verrattuna ite kukkaan.
Nukkatyräkki tykkää olla ahtaasa purkisa. Kuhan se alakaa kukkimmaan ja viskommaan siemeniä ympäri laattiaa niin pittää muistaa kerätä siemeniä talteen. Niistä on heleppo kasvattaa uusia tyräkkejä. 

Mukavia kevät päiviä !



lauantai 11. huhtikuuta 2020

Pääsiäisloma

 Pääsiäisen aikaan on mukavasti vappaata, joten meki ajeltiin Pohojanmaalle.
Aateltiin siivota tuvan laattia ja laittaa siihen vähä suojausta pintaan. Maalaamaan me ei täsä vaiheesa laattia aleta, vaan kävimmä ostamasa kolomekymmentä litraa rasvatonta maitua, ja lotraamma sitä laattijalle.
Toki ennen maijon lotraamista peisin laattian kunnolla. Kymmenen litraa maitua levittelin lastan avulla pintaan, tarkotuksena on saaha maito immeytymmään puuhun. Pinta saa kuivua yön yli ja sitte lotrattaan toiset kymmenen litraa. Kolomannen kerran lotrataan vielä ja sittepä laattian pintakäsittely onki valamis. Jos laattia alakaa kyllästyttään puisena, siiheehä on heleppo vetasta maalia pintaan.
Tuvan katto on joskus vuotanu piipun juuresta ja se on jouvuttu paikkaamaan. Vaalijat kattolauvat erottu ruskehtavasta vanahasta katosta melekosesti joten niihin piti saaha vähä väriä.
Päätettiin kokkeilla millanen mahtas tulla jos käsittelis lauvat kahaviteelitkulla.
Tein ensin pienen testierän kahaviteelitkua misä oli n. 3 dl kiehuvvaa vettä,  7 ruokalusikallista kahavia ja 3 teepussia. Maalasin litkulla koelautaan ja annoin kuivua yön yli.
Tulos vaikutti aikalailla luppaavalta joten tein vähä suuremman satsin litkua, jotta se varmasti riittää katon värijäämisseen. Nimittäin, jos litku sattus loppummaan kesken, ihan saman vahavusta litkua tuskin onnistus uuvesta annoksesta tekemään.
Katon käsittelin kahteen kertaan ja litkua ku jäi ylimäärästä niin maalasimpa sillä vielä muurinurkasa olevan seinänki. Ny meillä on toffeen värinen köökkinurkkaus.
Kahaviteelitku yllätti positiivisesti, se värijäs lauvat kauniisti jättäen puunsyyt ja oksien kohat näkyviin tosi hienosti.

Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa sulle!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Aikaa yhteen jos toiseen


 Niin se on yks viikko taas vierähtäny. Koronan takia on vappaa-aika lissääntyny entisestään, eikähän sitä kukkaan tiijä miten palijo se vielä tullee lissääntymmään. Aika näyttää.
Onhan tämä ihan poikkeuksellinen ajanjakso Suomen historijasa, ei oo aijemmin ollu tämmöstä tilannetta, että ois jouvuttu laittammaan sulukuja teille, ettei pääse vappaasti kulukemmaan.
Toivua vaan saa, ettei liikkumisrajotuksia tarvi laajentaa, tai parempi on rukkoilla asijan puolesta, sillä on suurempi vaikutus ku pelekällä toivomisella.

Viime viikkoina oon lukenu raamatusta niitä sanan lupauksia, misä meille kerrotaan, että Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi, ja se on varjeleva meijän ajatukset hänen pojassaan.
Sanohan Jeesus itekki opetuslapsilleen, että hän antaa oman rauhansa heille. Hän ei anna niinku maailma antaa. Ei meijän tarvi olla peloissaan siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän on luvannu olla meijän kans joka päivä. Jos koronan oireet tullee ja joutuu sen sairastammaan, siinäki tilanteesa hän on kanssamme.

Lissääntyny vappaa-aika antaa mahollisuuven olla enemmän käsitöitten kimpusa. Neuloosin lisäksi rupesin kirijommaan pöytäliinaa.
Löysin kirpputorilta avvaamattoman joululiinapaketin, misä oli 130 x 200 kokonen kangas, langat ja kirijontamalli, hinta tais olla 4,5 €. Sain sen siis lähes ilimaseksi.

Merkkasin kankaaseen keskikohan ja reunamerkit, siitäpä sitä sitte oli kätevä alakaa pistelemmään lankoja ristikkäin. Tämmösesä työsähän joutuu koko ajan laskemmaan pistojen määrää ja kohtaa. Ehkä tuosa taivaasa ei oo niin nuukaa vaikka joku pisto ei osukkaan ihan kohilleen, mut sitte ku tehhään nuita yksityiskohtasempia pistoja, niin nehän on tultava kohilleen. Yhen piston heitto vie vikkaan koko kuvijon. Mulle tämmöset työt on oikeen hyviä ja terapeuttisia, joutuu pakosta tekkeen rauhallisesti, ei passaa hötkyillä. Vaikka oonki melekonen hoppuheikki tekemisten suhteen, niin ihimeesti sitä kärsivällisyyttä vaan löytyy näitä värkätesä.

Jouluksi liina on varmasti valamis, vuotta en vaan vielä tiijä.




Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...