Syksy

Syystuuli leikkii  puitten oksilla
taivauttaen hentojen lehtipuitten 
latvoja mielinmäärin, 
sinne tänne saaden aikaan
syksyisen ihmeen,
lehtien sateen.

Keltaset, punaset,
kirijavankukertavat lehet
pyörivät tuulen mukana vinhasti,
lentäen joskus  epämääräsen
kauvas emopuustaan,
kunnes ne lopulta alottavat
laskeentumisensa ja päätyvät
määränpäähänsä.
 
 Matkalla minäkin,
alttiina monille maailman tuulien 
pyörteille jotka pyrkivät 
tarttumaan elämääni .
Pitäänee yrittää varoa niitä
etten kadota tuulien keskellä
suuntaa määränpäästäni.


Yks syksyn mukvaista jutuista karpalojahti tais eilen saaha semmosen annokksen kyykkymistä että eiköhän suolla rämpiminen tälle syksyä riittäne. Aamupäivällä mentiin poimimmaan ja saatiinki aika hyvin, melekeen 10 l yhteensä. Ajeltiin Olkkajärven laavulle paistelleen makkarat ja syömään evväät. Sanon kokille , että heitä mut takasi suolle niin poimin vielä jonku aikaa, tuu sitte illemmalla hakkeen ku ehit.
Puoli viijen aikoihin kokki soitti että on tulosa hakkeen. Just olin sellasesa paikasa misä oli palijo suuria karpaloita, ei olis millään malttanu lähtiä ja jättää niitä sinne. 
Ellei karpalohinku  mee täysin ohi käyvään hakemasa ne sitte myöhemmin. :)

Kommentit

  1. Teilllä on ollut hyvä päivä ja tuo runo oli osuva. Lienee omaa käsialaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan on ommaa käsiallaa, aamulla ku istahin konneen ääreen ja plokin aukasin nii siinä se synty. :)

      Poista
  2. Ihana vertaus suunnan ja elämän löytymiseen sinun runolla.
    Pitäs kait lähteä karpaloon sinne kun tuntuu löytyvän hyvin, ei vaiskaan meen lähisuolle.

    VastaaPoista
  3. Niinhän meitä tuuli täällä riepottaa. Vanhat lehdet maatuu ja uusi kevät tulee joka vuosi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma tupa

Langanohjain neljälle langalle

Neuleharppu