keskiviikko 12. elokuuta 2015

Hilla & hauki

Eilen iltapäivällä lähettiin poijan kans, mihinkäs muualle ku suolle. Sehän on hillajahtiaika parahimmillaan ja niitä paikka paikoin on ihan hyvinki.
Päivähän oli lämmin ja aurinkoinen, mutta suolle ajellesa alako kertymmään taivaanrantaan sen näköstä pilivilinnaa, että tiijä vaikka saahaan vielä vettä niskaamma.
Suolle oli matkaa joku kymmenen kilsaa, poika toimi kartanlukijana ja anto ohojeita mihin suuntaan kuvrit kääntyy. Kuvitteli kai äiteensä olevan rallikuski.

Eka suo jolla käytiin löyty pienen vaaran takkaa.
- Tuosta tienviitasta pittää aijaa vielä pari sattaa metriä ja sitte käännytään vasemmalle, sen tien pääsä pitäs löytyä suo. Tie kapeni ja keskellä tietä kasvo ruohoua melekeen koko matkan. Vaaran päällä kallioitten keskellä oli meheviä mustikkapuskia. Joisaki varvuisa niin palijo marijaa että varvut taipu maahan päin.
Jos ei lähempää kotua mustikkaa löyvy niin tiijämpä mistä löytyy.
Eka rasijallisen olin saanu lähes täyteen hilloja ku alako ripsimmään vettä. Hetkesähän sitä sato jo ihan reilusti. Oli niin hyvä marijapaikka, etten malttanu ihan heti lähtiä ja jättää marijoja vaan vesisatteesa riipasin puoli rasijallista. Sitte piti lähtiä ku alako paita tuntummaan märiältä.

Ajeltiin vaaralta vähä isommalle tielle ja käännyttiin kohti järven rantaa. Poika meinas että jos hän kävis vähä kaloja narraamasa, mää voisin sillä aikaa poimia hilloja. Vesisajekki loppu siihen mennesä ku olimma lähellä järven rantaa. Poijalla oli kalastusvälineittensä joukosa kahaluusaappaat ja -housut. Vallan mainiot keksinnöt. Poijan laittaisa housuja jalakaansa kysyn että jos saisin lainata saappaita, nehän suojaa hyvin ku mehtä on satteen jäliltä märkä.
Järven rannan metikko näytti ensin olevan ihan mustikka mehtää. Kävin vähä kiertelleen ja kahtelleen miltä rantarytteikkö vaikuttaa, kannattaako sinne lähtiä rasijoitten kans ollenkaan. Parin sajan metrin päästä rytteikkö muuttu ja tuli vastaan suo ja hilloja. Sellanen paikka mistä näki, että täälä ei oo kukkaan käyny.
Äkkiä takasi autolle hakkeen rasijoita. Huusin poijalle välillä, että marijoja löytyy, vaan hän oli ehtiny kahalata äänen kantamattomiin. Sen verran korvesaki oltiin, että kännykäsä ei ollu riittävästi pykäliä, ei sillä ollu kuuluvuutta mihinkään. Sain siis poimia yksin ja hyvin sainkin hilloja siltä alueelta.
Reppu jäi autoon, vain suolla minlla oli vain kaks rasijaa mukana. Ne ku tuli täyteen oli pakko lähtiä autolle hakkeen uusia rasijoita. Auton luona vähä tankkasin kahen pullan verran ja muutama kulaus greippi limua. Ja taas mentiin.
Vesisaje pysyi pois koko sen ajan ku olin suolla. Kovin laaja ei ollu se alue misä marijoja oli, eikä siinä kovin kauvaa menny ku olin posunnu alueen ristiin rastiin.

Autolle ku menin niin poikakin tuli haukiensa kans. Oli saanu kolome vonkaletta narrattua.
Puhisti ne siinä rannalla ja laitto kylymälaukkuun joka oli auton peräkontisa.
Kello alako olla yheksäsä ku jatkettiin matkaa. Poijalla oli kalastusinto päällä, päätettiin poiketa vielä toisen järven rannalle. Minähän lähin taas kahtelleen rantaa olisko hilloja. Mut tällä kertaa ranta oli täysin heinittynyttä, ei näkyny ees hillanlehtiäkään, saatikka hilloja.
Palasin autolle ja kohta siihen tuli poikakin. Haukia oli ny jo yhteennsä seittämän, pari meleko suurtakin oli poika kiskonu kuivalle maalle.
Puolilta öin tultiin kotija ja voi vaan sanua, että olipa mukava reissu, poijan ja äiteen laatuaikaa.


1 kommentti:

  1. Mahtavaa laatuaikaa oottekin viettäneet. Lakat on ihanaa herkkua, mei soiltakin niitä löyty 5 litraa.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Päivän sana

Minä luotan siihen, että Jumala,  joka on teissä aloittanut hyvän työnsä,  myös saattaa sen päätökseen  Kristuksen Jeesuksen päivään ...