Kahton sua.

Kahton sua.

Puhut innostuneesti ja lempeästi.

Huomaamattasi,

välillä pyörittelet sormillasi sormusta

vasemman käjen nimettömäsä,

se hymyilyttää mua.

Kahton sua.

Pitelet sylissäs pienintä mukelua.

Silimistäs loistaa valtava hellyys,

mukelon antaessa sulle

hampaattoman hymynsä.

 Kahton sua.

Nukut aika levollisesti,

vaikka heräsinkin kesken unien,

 pitämääsi pieneen konserttiin.

Naamalles on ilimaantunu pieniä uurteita,

sinäkin vanhenet.

Silmäluomesi liikahtaa ja nykii,

untako näet?

Kerro se aamulla jos vielä muistat.

Kahton sua.

Vallaton hymy ja nauru remahtaa

ku kerrot juttuja värittäen niitä

huumorintajullasi,

jota lähestulukookaan kaikki

eivät ymmärtänneet.

Kahton sua.

Ny on hieman kulumat kurtusa,

ääni tiukka, silimät viiruna.

Sililmänräppäyksen verran 

ehtii huomata että ny kiukuttaa,

pistää vihaksi.

Joskus sentään tuollastaki näkkee.

Kahton sua.

Sää oot komija.

Huomaat, kahtot takasi.

Tuo hymy ja silimänpilike,

ne säilyvät vuojesta toiseen.