perjantai 12. syyskuuta 2014

Krapulakeiju

Krapulakeiju, eikö kuulosta aika kivalta ja hauskalta nimitykseltä.
 Varmaan jokkaiselle tuttu jollaki tavalla. Ei välttämättä omasa elämäsä, mut todennäkösesti jonku lähimmäisen elämäsä sen vaikutuksia on saanu huomata. 
Haju, minkä keijukainen jättää jälkeensä on ikävä ja luotaantyöntävä. Se palijastaa kanssamatkaajille kuka on keijukaisen kans teheny tuttavuutta. Vaan tähänkin haittaan ja ongelmaan on olemasa apu.
"Hoitopillereitä" krapulakeijun tuomaan ongelmaan.

( klikkaa kuvaa hiiren oikeen puoleisella näppäimellä,
 avaa uusi välilehti, voit suurentaa tekstin luettavaksi )
 Eipä tuo keiju ihtellekkään kovin outo oo. 
Nuoruusvuosina joitaki kertoja sen tavannu. Sitä vaan ihimetelly, että keijuksi mokoma pukkeutuu. On olevinnaan niin hauska ja mukava kaveri, vaan annappa olla. Kunhan se on saanu riittävän pitkän ajan kuiskutella, se saa hallintavallan. Mukavasta, hauskasta veijarista kehittyykin varsinainen viinapiru, jonka kans ei ennään ookkaan hauskaa, eikä mukavaa.

Ylilentokielto on sana,
 mikä on viime viikkoina uutisotsikoisaki nähty
 ja kuultu usijamman kerran.
Mullaki on voimasa tuommonen kielto.
Keiju on aika ovela ja sinnikäs.
Joitaki kertoja se on yrittäny lennellä,
 kuvitellen kaiketi että kielto olis ollu määräaikanen.
Se ei oo huomannu kahtua kiellon alareunasa olevaa pientä ränttiä,
voimasa lopun elämää.
Vaikka sanotaan että tulis olla armollinen, täsä kohtaa en oo.
Alas oon ampunu lentilijän ihan armotta.
Mitäpä tullee mun ilima-allaan lentelleen,
vaikka tietää että  ylilentokielto on voimasa kaiken aikaa.

Mukavaa päivää sulle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä. Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirka...