torstai 16. heinäkuuta 2015

Sarajevo

Mitäpä tullee ensimmäisenä mieleen Sarajevosta.
Varmaankin monelle tullee mieleen Sarajevon talaviolymppialaiset vuonna 1984 mitkä oli Suomia aatellen huippukisat, varsinaiset kultamitalikisat.
Marja-Liisa Hämäläinenhän voitti tuolloin kaikki naisten henkilökohtaset matkat, vitosen, kympin ja kahenkympin hiihot. Nykäsen Matti-poika sai kultaa mäkihyppelystä ja muutkin kisoihin osaa ottaneet suomalaiset menestyvät hienosti.

Toinen mikä saattaa tulla mieleen on Sarajevon piiritys vuosina 1992-1995 jolloin serbijoukot ampua räiskyttivät vuoristosta kaupungin keskustaan sen minkä ehtivät.
Sarajevo ku sijaitsee laaksosa vuorten ympäröimänä oli hyökkääjien heleppo vuorilta käsin tuhota kaupunkia.
Päivä oli tosi helteinen ku lähettiin nousemaan ylös vuoren rinnettä. Ilima ihan väreili kuumuudesta. Hiki tuli ja juomaa meni pari pullollista.
Sodan jälijet näkkyy kaikkialla; 
kaduilla on punasella petonilla korijaltu ja paikattu kohtia mihin kranaatit ovat iskeytynneet.
Monien, monien rakennusten seinisä on luotien ja kranaatin sirpaleitten jättämiä koloja ja aukkoja. Joissakin rakennuksia niitä on yritetty korjailla, osasta ne on jättetty ihan sellasekseen. 
Sodan jäläkeen rakennus ja korijaustyöt ovat jatkuneet tähän päivään saakka. Kaupunkia kiertäisä nähtiin monta puolivalamista talon rakennusrojektia jotka olivat jääneet kesken. Koivut kasvo jo petonipilareitten keskellä, kaikesta näki että niitä ei oo yritettykkään saaha valamiiksi.
Mietittiinkin että miksihän niitä ei oo rakennettu loppuun saakka ku seinät ja tukipilarit oli jo tehtynä. Eip ois tarvinnu ku katto, ikkunat ja sisustustyöt niin rakennusista ois saatu käyttökeleposia. Nyt ne vaan seisoo tyhyjän panttina lintujen ja kulukukoirien majapaikkoina.
Oliko sota se mikä vei rakentajat tuonen majoille eikä jatkajaa löytynyt?  Sitä ei me ei tietua saatu. 
Rakentamisessa uus ja vanaha kohtaavat toisena. Nykyaikasia rakennuksia nousee vanahojen, rikkoontuneitten keskelle.
Jotenki kaupunki on viihtysä kaikesta sodan jättämästä kurijuuesta huolimatta. Kaupungisa yhistyy länsimaisuus ja itämaisuus toisiinsa. Vanahan kaupungin puolella basaarilla voi nähä ja kuulla monenlaista. Palijon näkee naisia, kaiken ikäisiä jotka ovat pukeutuneet täys pitkiin hameisiin ja puseroihin. Hiukset on peitetty tiiviisti jollain pipoa muistuttavalla ohuen ohuella myssyllä, jonka päälle on vielä kiedottu ohut pitkä huivi. Monet naiset ovat todella kauniita kasvoiltaan, monien silmiä peittivät suurehkot tummat aurinkolasit.
Sebilj -suihkulähe Bascarsila-aukiolla oli aika mielenkiintonen. Aukiota ympäröi mitä erilaisemmat kojut ja kuppilat. Ihimisiä virtas ees taas kaiken aikaa aivan kuin ois ollu suuremmatkin markkinat kyseesä. 
Yhteen kahavikuppilaan istuttiin juomaan päiväkahavit ja samalla sai leppuutella jalakoja. Kovilla kaduilla käveleminen välillä ottaa jalakoihin, vaikka onkin hyvät kengät joilla kävellä.
Kahavilasa jälleen kerran kyselin mahtaako heillä olla mittään gluteenitonta jota voisin kahavin kans ottaa. Macaroneja näytti löytyvän, mut niitä en välittäny syyä. Sitte kokki näki lasivitriinisä olevan jonkusortin jäläkiruokia ja osotti sormellaan yhtä kuppia kysyen, mitäs tuo on.  Sehän oli omena jonka sisälle oli laitettu pähkinämössöö ja päälle pursotettu kermaa. Hetken aikaa pari myyjää puhelivat keskenään, pohtivat onko omenajälkkäri guteeniton tai eikö oo. Tulivat siihen tulokseen että se on gluteeniton, joten otin sellasen. 
Ja sehän vasta oikin mainio valinta. En tiijä mitä sille omenalle oli tehty, mut jossain aineesa sitä oli liotettu että se oli saatu pehemijäksi. Siemenkota oli poistettu omenaporalla ja tilalle oli pursotettu pähkinäkreemiä tai jotain sitä vastaavaa massaa. Omenan maku oli älyttömän hieno ja maukas. Omenan rakenne oli säilyny ehejänä, ei ollu sosetta, vaan lusikalla palasta ottaisa se hieman krapsahti. Omenan ja pähkinämössön makujen yhteensopivuus oli mainio.
Sitä herkkkua pittää käyvä syömäsä toisenki kerran ennenku täältä pois lähetään, oli se niin hyvvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Toisin sanoin sanottua

Kiitollisuuden sydän Sokea poika istui rakennuksen portailla hattu jalkojensa juuressa. Hän piteli pahvia, jossa luki: " Olen sokea, ...