torstai 6. lokakuuta 2011

Aurinkoinen syysaamu

Piti nähä se vaiva että aukasta parvekkeen ikkuna ja räpätä kuva takapihalta. Suurin osa noista koivujen lehistä on jo ehtineet lähtiä tuulen mukkaan, mut mäntyjen keskellä pensas joka vielä pitäny lehtensä. Näin kauempaa katottuna näyttäs oleva syreeni, mut voi se olla joku muukin puska. Ei kai tuolla niin väliä, tai jos on niin luppaan tarkistaa asijan :) Mutta komia päivä tulosa kaikesta huolimatta.

Aamupäivän lorvailuja mitäpä sitä täs muuta tälle päivää saanu aikaan. Syntyjä syviä sitä pohtii lähes aina, ihimettellee ihimisten juttuja ja kommentteja. Nimittäin ku tuosa ovat sättiruutu ja naamakirija olleet auki ja niitä välillä kurkannuu ja seurannu.

Ihan sääliksi käy kattoo joittenki juttelua. Jatkuvaa  nalijailua ja toisten juttelijoiden mollaamista. Sitäkö sitte pitäs pittää hyvänä yleisenä keskusteluna? Pahh...sanon minä.

 Jos ihimisellä on paha olla, oma elämä ei tyydytä tai on jotenkin muuten vinksallaan. Ei se totta totisesti sillä parane että sitä alakaa josaki yleisesä keskustelusa purkammaan ja huutelleen toisille, ihan ku ne kaikki muut ois syypäitä siihen ommaan pahhaan olloon.

Toisaalta kai se saattaa olla niinkin että ihimisellä voi olla suuri tarve tulla huomatuksi. Jos ei muuta keksi nii sitte käyttäytyy siten että varmasti muut huomaa. Joko se on sitte epäkiitettävää käytöstä toisia kohtaan, tai ylikorostuvvaa ihtensä erinomaisuutensa esille tuomista.
Vaikka eikai se väärin oo jos ihimien ossaa ja kykenee tehä asijoita ja on siitä ylypiä ja arvostaa tekemisiään. Mut se on mun mielestä väärin että niistä tekkee asijoita joitten keinolla yrittää saaha huomiota osakseen.

No ohan se tietysti kirijotetusta tekstistä hieman vaikiaa tietää kehhuuko tuo ny ihtiäänsä ylikokortetusti, vai onko ihan vilipittömästi tyytyväinen. Kokonaiskuva siitä mitä ja miten ihiminen ylleensä kirijottaa antaa kai parahiten vastauksen ?

Ja meillä lukijoilla ku on sitte se hyvä rivien välistä lukemisen taito. Se on joillaki kehittyny niin mahottoman tehokkaaksi, että nehän saa rivien välistä esille semmosta luuloteltua tottuutta  jota he sitte kertovat etteenpäin ihan kuin asia ois kirkonkirijoista luettua.
 Ehkäpä just siitä syytä sitte syntyy väärinkäsitykisä ja epäluuloja kun alakaa olettaan semmosta mitä toinen ei oo ees kirijottanu.

Vaan oon mää huomannu semmosenki asijan. Että aina ei tarvi olla kirijotettua tekstiä vaan sitähän voi jopa kuulla lauseitten välisä olevat lauseet. Onkohan ne niitä lausetia joita toinen ajattellee, mut ei sano? Vai niitä lauseita joita kuulija haluaa syystä tai toisesta kuulevansa?

Ookko sää huomannu semmosta?


Mutta joo, kuis tästä tämmönen vuodatus tuli  tälle aamua, ku mun piti vaan lyhy aamumoikkaus tänne jättää.

Loppu.


Mukavaa syyspäivää!

1 kommentti:

  1. Joo, tollasta se on ja rivienvälistlukemisen taito on hyvä omata.
    Meil sataa. Piti lähtee aamul maalle, mut lunssa vei voimat.
    Mukavaa päivähjatkoo sinnekki!!

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Sunnuntai aamun mietteitä

Torstaina ajelin kotikylältä kotia, seuraavana aamuna oli lumi maasa. Siitä kummallista, että lumi mikä sato on pysyny. Eijoo yhtään ollu lo...