lauantai 9. tammikuuta 2016

Elämä on kohtaamisia




-vaari kirijottaa ny-
Olimme mummelin kanssa ruokakaupan kassalla, kun jonossa takanamme oleva mies kysyy minulta englanniksi, että oletteko Suomesta? Tuo kauppa oli Montenegrossa keskellä pientä maalaiskaupunkia ja mies osoittautui paikkakuntalaiseksi. Hän oli tunnistanut meidät suomalaisiksi kuunnellessaan puhetamme.
Siirryimme kaupan pihalle ja siinä mies kertoi olevansa suuri Suomi-fani ja haaveilevansa päästä joskus käymään Suomessa tyttärensä kanssa. Hän innostui kertomaan tietämiään asioita Suomesta ja epäili, että minäkin voisin tietää ainakin kuka on Siiimo Hauhava. Olin hetken öönä aapisen laidalla ja vasta muutaman toistokerran jälkeen nimi kuulosti jotenkin tutulta ja arvelin sen olevan Simo Häyhä. Kyllähän minä Simo Häyhän ihan hyvin tiesin.
Kun mies tuntui niin innokkaalta tulemaan Suomeen käymään, niin annoin hänelle yhteystietoni ja sanoin, että jos meillä päin sattuu käymään niin kahville toki voi tulla ja yötäkin voi olla.
Nyt sama mies istuu tuossa olohuoneemme keinussa ja tyttö on päivälevolla. Hän taisi väsähtää kun päivällä kolmisen tuntia kiertelin heidän kanssaan Napapiirillä ihmettelemässä joulun maata ja Joulupukkia.
Olikohan se marraskuun loppua kun hän eka kertaa otti yhteyttä ja sanoi olevansa tulossa tammikuun alussa Suomeen.  Tulo sattui tämän vuoden kylmimpään aamuun. 29 astetta oli pakkasta kun ajoin aamujunalle heitä vastaan ja siellähän he hytisivät aseman portailla tähyillen, että eikö se luvattu kyyti tulekkaan.
Ensimmäisen illan yhteenveto mieheltä oli, että kyllä tämä on melkoinen ihme: viisi minuuttia Montenegron pikkukylässä kaupan edessä ja sen seurauksena he ovat nyt täällä pohjoisessa paikallisten ihmisten kodissa iltapalapöydässä istumassa. Se oli kyllä mielenkiintoinen kohtaaminen, hän sanoi ja hymyili leveästi.
-Kauanko he aikovat teillä olla vieraana, kuulen sinun kysyvän. Oikeastaan en ihan varmaa tiedä. Mies on Montenegrossa opettajana ja heillä on kuulemma koulusta talviloma. Tuolla Napapiirillä Joulupukin Pääpostikonttorissa kuulin hänen jollekin tontulle sanovan, että he ovat kymmenen päivää täällä, mutta se jäi epäselväksi, että ovatko sen ajan meillä, vain tarkoittiko hän Suomessa olon koko aikaa. En ole raaskinut kysyä tarkemmin. Tottapahan kertovat sitten kun ovat lähdössä.
Nyt taidan mennä ja keittää miehelle iltakahvia ja tarjoan jotakin sopivaa tyttärellekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Päivän sana

Minä luotan siihen, että Jumala,  joka on teissä aloittanut hyvän työnsä,  myös saattaa sen päätökseen  Kristuksen Jeesuksen päivään ...