Kahvikoukku ja Aerobie Aeropress



-vaari kirjottaa nyt-

Kahvikoukku ja Aerobie Aeropress

Elämäni voi jakaa monellakin rajapyykillä kahteen osaan. Yksi sellainen on elämä ennen ja jälkeen kahvin löytämisen. Niin kauan kuin luulin kahvin olevan vain kostariikaa ja juhlamokkaa, niin kahvi ei herättänyt minkäänlaisia intohimoja. Muutos kahvielämässä sai alkunsa muutama vuosi sitten kun Petri pyysi minua aamukahville. Rieskan, voin ja savuhirven kyytipojaksi oli tietysti omenamehua ja kahvia. Se kahvi oli Petrin työmatkaltaan rajan takaa tuomaa mörkkiä, joka oli ensi näkemältä niin mustaa, että mieleen tuli kahvi, jota jouduimme velipojan kanssa juomaan Norjaan suuntautuneella nuoruuden polkupyörämatkalla.
Liekö se oli Övertorneån tienoilla vai missä, kun vesisade yllätti meidät pyöräilijät ja parkkeeasimme tienvarteen isojen puiden alle suojaan. Puut olivat punaisen pikkumökin pihan laidassa ja kävi niin, että kohta kuistin ovi aukesi ja portaille ilmestyi  lyhyenläntä joulutontun näköinen ukkeli.  – Sajettako pitelette siinä?
Ei kauaa tarvinnut jutella kun jo istuimme velipojan kanssa ukon tuvassa kahvipöydän ääressä. Edessämme pöydällä oli sinisissä emalimukeissa mustaakin mustempaa kahvia, joka oli niin sakeaksi keitettyä, että lusikka melkein pysyi pystyssä keskellä mukia. Oman äitimme keittämään Katriina-kahviin verrattuna ukon kahvi oli melekoista mörököllikahvia. Vaan juotavahan se oli ja vieläpä kiitellen ukon vieraanvaraisuudesta. Sitä kahvittelua ja kahvin sakeutta olemme sitten muistelleet vielä vuosikymmenienkin jälkeen. 
 Petrin keittämä mörkki aamukahvi oli maultaan pehmeää ja täynnä makua. En toki uskalla sanoa, että olisin maistanut siinä suklaan ja pähkinän maun, mutta silti jo kolmannen kupillisen jälkeen olin koukussa. Seuraavalla reissulla rajan taakse kävin ICAsta hakemassa muutaman paketin erilaisia tummapaahtoisia kahveja. Siitä se alkoi kahvin löytämisen jälkeinen elämä.
Tänä aamuna keitimme vaimon kanssa kahvit Gevalian Monsoon –kahvista.  Se on hyvällä tavalla järisyttävän vahvaa niin väriltään kuin maultaankin. Pakko on kuiten sanoa, että tämä ei ole ehkä paras ensikertalaisen valinta vahvojen kahvien maailmaan. Saattaa nimittäin olla liiankin vahvaa ja liiankin paljon kahvilta maistuvaa… mutta hyvää on ja koukuttaa kyllä jo kolmannen litran jälkeen.
Aamukahvit keitimme pressopannulla, mutta aamupäivän kahvit keitin itselleni Aeropressillä. 

 Monsoon on tosiaankin niin mustaa, että siihen minun on laitettava maitoa. Niinpä otin maitopurkin jääkaapista ja lorautin kahviin loivennuksen. Pannessani purkkia takaisin jääkaappiin, huomasin, että olin lorauttanut kahviin piimää.
Ensin meinasin kaataa kahvin suoraan viemäriin, mutta sitten tuli mieleen, että enpä ole piimäkahvia koskaan juonut. Sekoitin piimän ja kahvin ja aika lailla epäillen maistoin. Kävelin kuppi kourassa olohuoneeseen ja istuin tukevasti. Otin toisen hörpyn piimäkahvista ja totesin, että tähän kahviin piimä sopii oikein hyvin. Pitääpä tarkistaa mitä piimää se oli.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma tupa

Langanohjain neljälle langalle

Neuleharppu