torstai 17. joulukuuta 2015

Kiirettä?

Keskellä kiireen ja hälinän
touhun, melskeen maailman
ehditkö hetkeksi istahtaa
kuunnella hiljaista puhettaan.
Kuunnella sanomaa taivaista
joka auttaa ja lohduttaa vaivaista.

Ei ohitse käy hän yhdenkään
joka sydämensä avaa
vastaanottamaan
lahjan kultaakin kalliimman.
Se lahja ei kuihdu, ei murene.
Sitä riistää ei saajaltaan voi kukaan
ei toimi se  tämän maailman mukaan.
 

3 kommenttia:

  1. Kiitos taas koskettavasta runosta.
    Liian usein meiltä unohtuu kaiken tämän tohinan keskellä se pieni seimen lapsi, ja rauha jonka Hän antaa

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Toisin sanoin sanottua

Kiitollisuuden sydän Sokea poika istui rakennuksen portailla hattu jalkojensa juuressa. Hän piteli pahvia, jossa luki: " Olen sokea, ...