Syntimittari puhututtaa

Vaikuttaapi siltä että jälleen kerran on saatu otsikoihin nostettua aihe joka puhututtaa, ihimetyttää, kummastuttaa, huvittaa, ärsyttää, nostattaa ihimisten mielialoja ja tunnekuohuja.
Syntimittari, miten kätevä systeemi se oliskaan jos oikeesti sellasen avulla voitas mittaukset tehä. Miten moni suomalainen uskaltas mittaukseen mennä? Saattas olla kauhija järkytys, ku tulos näyttääskin, että syntiraja ylittyy suunnattomasti, ku on ihte kuvitellu, ettei niitä juurikaan oo tullu tehtyä.

Mitenhän verikoe määrittelis sen mikä synti on pieni ja mikä suuri. Antaskohan se lopputulokseen jonkulaisen merkinnän siittä onko suurisyntinen tai pienisyntinen? Tai oliskohan mittari jopa niin tietotekniikalla kehitetty, että osasis jopa mitata sellasenki arvion, että joku sais tuloksekseen täysin synnitön.
Siihen mittaukseen saattas olla täyvellisyyteen pyrkijöitten jono melekosen pitkä.Jonosa seisos ne jotka eivät koskaan koe elämässään teheneesä mittään väärää, ovat niin sanotusti hyviä ihimisiä.

Niinpä niin. Näin sitä voijaan ihimismielellä kuvitella ja miettiä asijoita vaikka mihin malliin. Kuitenkin on olemasa tottuus mikä ei muutu ihimismielen mukkaan ja se on se, että kaikki ovat syntiä teheneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. Entäpä ihiminen joka ei usko Jumalan olemasa olloon eikä välitä tuon taivaallista näistä asijoita. Muuttuuko syntikäsitys tälläsen ihimisen kohalla?
Ainahan ihiminen voi puolustella ihtiään ja keksiä keinoja ku sydämessään ei halua nöyrtyä tottuuven eesä. Tulis kuitenki muistaa se, ettei meijän ajatukset ja mietteet muuta Jumalan totuutta.
Sen eesä kaikki ollaan tasavertasia, samalla viivalla, syntisiä joita Jumala rakastaa.

Synti, synnin anteeksi antaminen ja saaminen liittyvät kiinteesti toisiinsa. Jokkainen, joka tunnollaan on kokenut syntitaakan painon tietää, miltä tuntuu ku se paino otetaan pois ja sydän saa täyttyä taivaan ilolla ja rauhalla. Sitä ei voi toisen puolesta kokia, se on koettava ihan ite.



Kommentit

  1. Kyllä Mummeli taas niin painavaa asiaa on kirjottannu, hyvä eiku oikeen hyvä kirjotus. :D

    VastaaPoista
  2. Melkoisen syyllistävä postaus. Joku todella herkkä ihminen voisi tällaisesta saada tosi ahdistavan olon. Meitä ei-jumalaan-uskoviakin ihmisiä on, emmekä mielestäni ole sen huonompia ihmisiä kuin uskovaisetkaan. Arvot vaan ovat aivan toiset.

    Myös Timo Lampi kirjoitti eräässä oman postauksensa kommentissa, että kun illalla laittaa kädet ristiin ja pyytää anteeksi, niin silloin on asiat jumalan kanssa kunnossa. Noinko helppoa se oikeasti on ;D ;D

    VastaaPoista
  3. Mielstäni me kaikki ihmiset olla arvokkaita ja samanarvoisia, aivan riippumatta siitä mihin jumalaan uskomme tai olemme uskomatta.

    VastaaPoista
  4. Kaikki nyt ei vaan usko jumaliin. Olen Rantakasvin kanssa yhtä mieltä, että me ollaan kaikki arvokkaista. Ei se siitä riipu mihin uskoo. Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi. Synti, mikä se sitten on? Vaikka se, että syyllistät muita kirjoituksessasiko?
    Saara

    VastaaPoista
  5. Mielestäni en missään kohtaa tekstisäni sanonu sellasta asijaa että oltas eri arvosia. Päinvastoin sanoin että Jumalan silimien eesä me ollaan kaikki tasavertasia, eli samanarvoisia, arvokkaita.
    Ihmisarvohan on siinä elämän lahjasa minkä olemme saaneet, eikä sitä arvoa mikään asija maailmasa voi muuttaa.
    Kristinuskosahan on kyse siitä mitä Jeesus teki kaikkien ihmisten puolesta. Hän kuoli ristillä sovittaen maailman synnin, jonka vuoksi jokkaisella on mahollisuus päästä siitä osalliseksi.
    Tekstisähän ei ole kyse paremmuudesta, ei huonoudesta, ei eriarvoisuudesta, vaan toin esille sen näkökulman mitä raamattu sano syntikysymyksestä.

    VastaaPoista
  6. Missä tuossa se syyllistävä osa oli? En ite sitä huomannut. Kristinuskoon kuuluu joka tapauksessa ajatus synnistä ja myös koko homman keskeinen juttu on se, että juuri synnin vuoksi Jeesus tuli ihmiseksi + kuoli ristillä. Siinä rakennettiin kaikille tasa-arvoisesti anteeksiantamus ja armo.
    Aila: oletan, että sinun ja ns uskisten arvot ovat aika lailla samanlaiset: rakkaus, hyvyys, anteeksiantamus, rehellisyys, totuus, armollisuus, perhe, ystävät... listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
    Nykyisin tuota syyllistämiskieltoa sovelletaan melkein kaikkeen: kristityt eivät saa syyllistää puhumalla synnistä, kauppias ei saa syyllistää kaljavarasta, kun varkaan lapsuus on melko varmasti ollut vaikea, avioliitossa syrjähyppyjä tekevää ei saa moittia kun se on vaan rakkautta, työpaikalta varastavaa ei saa sanoa varkaaksi kun tuo henkilö voi syyllistyä siitä. Lista olisi pitkä...
    Anonyymi: Kysyt mitä synti on? Muistelen rippikoulusta, että se on vääryyttä ajatuksissa, teoissa, motiiveissa. Sitten isommassa ympyrässä se on tottelemattomuutta Jumalaa ja hänen sanaansa vastaan - se tottelemattomuus taas linkittyy täysin nuihin edellä mainittuihin. Se on myös asia, josta kukaan ei voi olla täysin vapaa ja puhdas ja siksi juuri sitä anteeksiantamusta tarvitaankin. Juuri siksi Jumala lähetti ainokaisen Poikansa ettei... muistat varmaan sen raamatun tekstin?
    Mummeli kirjoitti terävästi, mutta en ite siinä syyllistämistä lukenut enkä ihmisten eriarvoisuutta. Paremminkin hän asetteli meidät kaikki samalle viivalle arvossa ja asemassa. (Mutta kommentit kertovat sen kuinka eri tavalla me itse kukin luemme ja tulkitsemme samaa tekstiä. Tässä blogia, mutta yhtä lailla Hesaria tai Kansan Tahtoa - mitä kirjoittaja ihan oikeasti sanoo?)

    VastaaPoista
  7. Kyllä mä ainakin olen syntiä tehnyt ja pyytänyt anteeksikin. Uskon siihen, että usko pelastaa, mutta joskus usko horjuu. Mutta pohjimmiltaan tiedän, että kyllä se siittä. Myönnän olevani kurja, sitä en kiellä. Ainakin olen rehellinen, jos en muuta.

    VastaaPoista
  8. Syyllistämistä on juuri se, että pidetään itsestään selvänä, että jokainen meistä uskoo jeejuksen ja jumalan olemassaolooon ja noihin ristikuolemiin.

    Minusta avarakatseisuus on sitä, että ottaa huomioon myös sen, että jotkut ovat eri mieltä. He eivät synti-käsitettä hyväksy,

    Kunnioitetaan toistemme mielipidettä. Kirjoittajan toteaa, että KAIKKI jossain vaiheessa, ei suinkaan kaikki, vain ne, jotka uskovat samalla lailla kuin kirjoittaja.
    Saara

    VastaaPoista
  9. Kohtuu Vapaa Ajatteliah27. tammikuuta 2014 klo 10.10

    Ni se o. Joku voi puhua syntisyydestä, mutta sen saman asian voi sanoa niinkin, että kukaan ei ole täydellinen. Jokaisesta löytyy joissain tilanteissa moitittavaa ja siinä ollaan ihan samalla viivalla ihan kaikki. Joku sanoo sitä synniksi, joku heikkoudeksi, kuka miksikin.
    Kun tulin uskoon, niin olen ymmärtänyt, että siinä on juuri kysymys Jumalan tavasta ratkaista mahdoton ongelma: meidän epätäydellisyytemme / syntisyytemme. Jeesus sovitti, kärsi sijaisrangaistuksen puolestamme, että meidät voidaan armahtaa vaikka emme olekaan täydellisiä. Eikä meistä edes tule täydellisiä. Ja kaikkein kummallisinta on, että siellä isossa kirjassa sanotaan, että koko homma hoituu uskon kautta, siis usko siihen Jeesukseen. Ihan hullu homma, mutta minkäs teet. Sillä uskolla miljoonat kautta aikojen ovat autuaaksi tulleet. Jos joku sanoo tulevansa autuaaksi (mikä se on?) jotenkin muuten, niin se taas on heidän asiansa. Keskustella toki voi ja pitääkin näitäkin elämän perusasioista. Kiitos mummeli, että herätät keskustelua ja vähän joskus ärsytätkin jos ei muuten keskustelua synny.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma tupa

Langanohjain neljälle langalle

Neuleharppu