sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Täyvellinen parantuminen ?

Lueskelin tuosa taas vaihteeksi kirijaa, Vuosi kanssasi, siinä on vuoden jokkaiselle päivälle pieni juttu, tai ajatus. Toukokuun viimesen päivän kohalla oli tällänen teksti.

Meidän halutaan uskovan , että voimme parantua täyvellisesti ja heti
En usko siihen.
Olomme voi helepottua oireemme lievittyä tai hävitä- miksi haluammekin sitä kutsua.
Luullakseni jokkaisen on kutekin elettävä elämänsä sellasten kipujen kans, jotka eivät koskaan parane;
tuskan, ristiriitojen ja ratkaisemattomien kysymysten.
Mutta annammeko niitten vääristää elämämme vai yritämmekö löytää jotakin hyyvvää ja merkityksellistä myös kipeistä asijoista? -tuntematon-

Olipa semmonen teksti mikä puhutteli ja jäi mietityttään.

Sammaa mieltä oon että täs ajas ei ihiminen ihan täyvellisesti parane koskaan. Vaikka fyysiset sairaudet, kivut ja kärsimykset paraniskin, jääpi sinne sielunmaailmaa kuitenkin se oireyhtymä josta isoskirijas sanotaan; " kaikki ovat syntiä teheneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta."
Sen oireen vaikutusta toki voi lieventää ja helepotta sillä että  vastaanottaa armon, syntien anteeksi annon uskon kautta Jeesuksen ristintyöhön. Sillon oireen vaikutus ei oo niin voimakas ja haitallinen, vaan uskon kautta saatava voima heikentää oireen ilmenemistä ja vaikutusta. Kokonaan se oire ei häviä, sen tuomaa kipua ja tuskaa joutuu kärsimään siihen asti ku henki pihisee.

Mut kerran, kerran tullee se hetki ja päivä ku täyvellinen parantuminen on totta ihan kokonaisuuvessaan. Sitte ei ennää mikkään ahista eikä tuota tuskaa. Mielestä on pois kaikki se kipu ja suru mitä elämän aikana koetut vääryydet ovat sieluun satuttanneet.
Siitä ilosta ja riemusta ovat monet laulun tekiijät runoilleet, miten ihanaa ja autuasta se onkaan kun kaikki maallinen on jääny ja uus tilalle tullu. Ihiminen ku on saanu muuttaa uskonsa näkemisseen, päässy perille ijänkaikkisseen elämään, taivahan riemuun.

 Eipä tuota järki ossaa aatella eikä kuvitella millasta se mahtaakaan olla?  Mut jotaki mahtavaa sen täytyy olla koska jo täs ajas sitä hengen vaikutusta saa kokia ja se tuntuu tojella hyvältä.



2 kommenttia:

  1. Olihan hyvä tarina. Laitto tuumailee. :) XX

    VastaaPoista
  2. Niinpä, olisipa jo tämä maallinen vaelluskin tuskaton, mutta kun se saatana meidän keskuudessa vaikuttaa, punoo juoniaan. Kyllä Herraan Jumalaan uskon ja siihen, että olen syntinen.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...