sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Lusikka- ja haarukkakorukurssi

Yks päivä ku tulin töistä kotia, oli vaari jättäny keittiön pöyvälle avonaisen Kansalaisopiston kurssivihkosen. Vihko oli tällätty mun istumapaikan kohalle sillaitte, että varmasti ossuu mun silimiin se kohta mikä haluttiin osuvan. No osuhan se, lusikka- ja haarukkakorukurssi alakas kuun lopulla.
Vaari sano vaan, että saattas sua kiinnostaa. Oishan sulle sitte muutaki harrastusta ja tekemistä nii ei tarvis aina neuloosia harrastaa.
Minähän ilimottauvun kurssille joka oli tänä viikonloppuna.

Kirpparireissukihan meille tuli ennen kurssille menua. Piti löytää muutama hopia- tai alpakkalusikka, jotta on materiaalia mitä alakaa työstään. Kirpparilta löyty nelijä lusikkaa ja yks haarukka, kotua löyty mummun sokerilusikka. Tästä se homma alako.
.



Ensimmäinen homma mitä mun piti tehä, oli puhistaa tummuneet luskiat. Siihen hommaan käytettiin tämän näköstä konetta.
Kovasti muuttu lusikoitten ja haarukan ulukonäkö ku tuon konneen harijakset pintaa hinkkas.
Kahesa lusikasa ja haarukasa on samanlainen kuvijo varresa. Näille mulla oli valamis suunnitelma mitä näistä tehhään.












 Varsinaisen korujen tekemisen alotin mummun sokerilusikasta. Katkasin siitä varren jättäen lusikkaossaan reilun sentin mittasen kannan. Kannasta väännettin koruun koukku johon ketju pujotettaan.
video
Ku koukku oli saatu väännettyä, meni lusikka kiillotusrumpuun misä se pyöri tunnin tai kaks. Sen jäläkeen lisäsin kukkakoristeen ja niimpä eka riipus oli valamis. Lusikan varresta tein sormuksen.


Mattauskonneella lusikoihin sai himmeän pinnan. Mattasin isompien alpakkalusikoitten varret ja lusikkaosan ulukopuolen.






Mattauksen jäläkeen kaiversin lusikoitten varteen kuvijoita.







 Pienempi lusikka on ulukomainen alapakkalusikka ja siinä luki Mallorca tuosa varrenpääsä olevasa kruunusa. Kaiversin nimen ja sinisen emalimaalin pois ettei ne jää näkviin. Aattelin, että tästä ulukomaisesta lusikasta ei taija saaha minkäänmoista korua tehtyä. Mutta kuinkas kävikään, siitähän synty kaks kaulakorua.
 
                            
Kahen lusikan ja haarukan varrenpäistä synty kaulakoru ja korvikset.


Haarukan piikkejä joutu hieman kuumentammaan jotta niitä pysty vääntämmään. Kuumentamisen ja väännön jäläkeen korua liotettiin happoveesä vähintään 10 minnuuttia. Sen jäläkeen koru kävi kiillotusrummusa ja vasta sitte tehtiin lopputyöt.
                         Ku varret oli otettu pois niin toisesta päästä tehtiin riipukset.                                    
Lusikoitten vartta oli vielä jälijellä, mitäs siitä tehtäsiin? Rannerangas, senhän niistä saa.

Kaiversin varsiin vähä kuvijoita ja tein reijät molempiin päihin. Keskelle laitoin hopijahelemen. Varret ei yksistään yltäneet ranteen ympäri joten lisäsin vähä hopijaketjua, että sain sen riittävän pitkäksi.


Isoista alapakkalusikoiata tein kaks solomioneulaa
ja kaksi riipusta. Lusikan varren vääntäminen koukuksi oli tosi tiukaa vääntöä. Eka lusikka murtu ku yritin vääntää, lusikkaosa meni halaki. Vaan rikki menneyttäkään ei heitetty roskiin. Resusesta tehtiin toisenlainen koru.














Kyllä oli mukava ja mielenkiintonen kurssi. Aika meni niin nopijaa, ettei ehtiny käyvä mielen vieresäkkään, että täsä pitkästys. Kuuvesta lusikasta ja yhestä haarukasta synty nelijätoista korua. Ei hassummin eka kertalaiselta.

10 kommenttia:

  1. Kyllä tuli hienoja!!
    Tiiät varmaan että kun laitat alumiinifoliota kuumaan veteen, sen päälle tummuneet hopeat ja sitten merisuolaa päälle nin ne kiillottuu sekunneissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kätevä, heleppo keino kiillottaa.

      Poista
  2. Voi mahoton, kyllä tuli upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kans tyytyväinen korujen onnistumisesta. Ohojaaja sano tuosta mummun sokerilusikkakorusta, että jopas tuli tyylikäs. :)

      Poista
  3. No on sinulla viisas vaari, kun osasi vinkata juuri oikeasta ja sopivasta kurssista! Ja hienot korut saitkin tehtyä. Onnittelut taitavasta käsityötaidosta!

    VastaaPoista
  4. Siis todella upeita! Ei millään voisi arvata, että ensikertalainen on nuo tehnyt. Ja sitä ideoiden runsautta ihastelin myös, että miten kaikki saatiin niin hyvin käyttöön ja kaunista syntyi jopa rikkonaisestakin:) Oli kannattava kurssi todellakin.

    VastaaPoista
  5. Ihania koruja tuli taitavissa käsissäsi :)

    VastaaPoista
  6. Tulipa niistä kauniita koruja! Ihan näyttää siltä kuin olisit tehnyt noita koko ikäsi, ei uskoisi ensikertalaiseksi. :)

    VastaaPoista
  7. Vautsi vau....hienoja koruja !!

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Oma ovi

Kutvosen Martta tunnettiin kotikylällään hurskaana ihimisenä. Hän oli kohtuullisen nuorena jääny leskeksi eikä ollu sen koomin miestä ihtell...