maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kuntoilua parin mutterin takia

Mulla oli aamu kaheksaksi sovittuna Roomsterille hoitoaika autokorijaamolle. Katsastus setä oli merkannu paperiin, että Roomsterin etupään jousitusten laakerit piti uusia. Olipa hyvä homma, ne ku on kitisseet ja natisseet usijamman vuojen ajan, ny ne tullee kuntoon. Puhelimesa sanottiin, ku aikaa soittelin, että hommasa mennee kahesta kolomeen tuntiin.
Valamistelin auton viemistä hyvisä ajoin jo sunnuntai iltana. Menin alakerran pyörävarastoon tarkistammaan misä kunnosa meijän polokupyörä mahtaa olla. Aattelin nimittäin, että nakkaan sen auton perrään ku lähen korijaamolle niin pääsen sillä sitte takasi.

Aamulla oli +7 lämmintä ja melekonen tuuli. Vaatetta sai pukia päälle vähä enemmän jottei tullu kylymä polokiesa. Tulomatka on lähes koko ajan ylämäkkeen nousemista. Sen siitä saa ku assuu vaaran päällä.
Meinas pikkusen alakaa kintut hyytymmään viimmesesä ylämäesä. Ei auttanu sisu eikä sinni, pakko oli hypätä pyörän päältä alas ja lykätä pyörää, ku ei jaksanu polokia.
Päästyäni pyörävaraston ovelle hoksasin, että mullahan ei oo auvainta mukana. Talon auvain on samasa nipusa autonauvainten kans ja ne on ny sielä korijaamolla.
Piti soittaa pojalle, että tulis aukasemmaan oven. Onneksi assuu aika likellä.

Kymmeneksi mulla oli meno kaupungille, muistin ottaa auvaimenki mukkaan. Pyörällä oli heleppo lasketella alamäkkeen kaupunkia kohti. Siitä jopa nautti.
Kymmenen jäläkeen menin kiertelleen hetkeksi aikaa kirpparille ja sieltä sitte ajelin korijaamolle kellon ollesa kahtakytä vaille ykstoista. Aattelin  mielesäni, että alakaa olla kolome tuntia menny siitä ku jätin auton korijaamolle joten se saattas olla valamis. Ne kyllä lupas ilimottaa sitte, ku sen voi hakia, vaan mitäpä se haittaa jos meen sinne norkoilemmaan.

Astuessani sisälle korijaamoon vastaan tuli mies joka päällisin puolin vaikutti työmieheltä, joka tekkee puhtaampia töitä, hällä ku ei ollu yllään suojahaalaria. Kysäsin mieheltä Roomsterin tilannetta. Hän tiesi keruta ettei kuulemma oo vielä valamis. Pari mutteria on niin ruostunu ettei niitä meinaa saaha auki. Varovasti tiedustelin, että mitenkähän kauvan siinä kenties vielä mennee. Mies arvaili aikaa ja veikkas, että tunti tai kaks saattaa mennä.

Mua harmitti. Olin aatellu, että saan auton ja voin aijaa sillä kotija, ku en millään vihtis lähtiä toista kertaa polokemmaan ylämäkejä. Istuin korijaamon kahavioon oottelleen, siinä toivosa, että läsnäoloni jotenki jouvuttas sitä hommaa. Kassapöyvän takana oleva kaveri huusi, että ota sieltä kahavia ku jouvut oottelleen. Sano myös, että heillä on ollu täsä hässäkkää ja hommat vähä sekasi, ku yks työmiehistä sairastu ja toiset joutuu tekkeen senki hommat. Korijaamon puolella ei oo ku yks mies auton kimpusa, ku tavallisesti niitä on kaks.
-Jaaaa, homman venyminen ei siis ookkaan yksistään kiinni ruostuneista muttereista, vaan siitä, että teillä ei oo tarpeeksi työvoimaa.- Joo, näin on päässy käymään ja sen takia tää homma vennyy.

Olin oottanu tunnin. Kaveri tuli sanomaan, että taitaa olla viisaampi lähtiä kotija, auton laitto saattaa kestää vielä pari tuntia, pari mutteria on niin ruosteesa, teettää töitä saaha ne irti.
 - No voi voi ompa surkia homma. Polokia ny toisen kerran kotija ja sitte taas tulla tänne takasi hakkeen autua, huh..huh.  Kaveri kysy misä päin asun ja kuultaan vastauksen sano, että onhan siinä melekonen polokeminen vaaran päälle. Puheli siinä vähä niinku ihtekseen ja ehotteli jopa semmosta, että joku kävis heittämsä mut autolla. Se ajatus kuoli ja hautautui yhtä nopijaa ku oli syntyny.
 - Ei tarvi lähtiä viemään, kyllä mää pyörällä  pääsen menemään, sehän käy kuntoilusta.
- Sovitaan sitte niin, että täältä tullaa sinut hakkeen autolla, ku se on valamis, ettei tarvi eestaas polokia.
- Joo, sehän soppii oikeen hyvin. Jätin kaverille osotteeni ja lähin kuntoilemmaan. Olin kotona vähä ennen yhtä.

Kello oli puoli kolome, ku kaveri soittaa ilimottaen, että auto on muutaman minnuutin päästä pihalla.
Menin pihalle ottelleen jotta kuski tietää tulla oikiaan paikkaan. Ajettiin takasi korijaamolle, kävin maksamasa laskun ja lähin ajelemmaan kohti katsastuskonttoria. Katsasturkonttorilla ei tarvinnu kauvaa ootella. Auto meni läpi ja ny sillä on mukava ajella, ei kitise eikä natise.




3 kommenttia:

  1. Justiinsa. Se on aika usein juuri noin, ettei auto korjaamolta selviäkään siinä ajassa kun on arvioitu. Mutta tulipahan kuntoon taas ja onneksi sait se noutokyydin:) Miten monet kerrat meilläkin isäntä on odotellu korjaamolla. Ite tiedän jo, ettei mun kannata ängetä kyytiin korjaamopäivinä.

    VastaaPoista
  2. Olipa siinä kuntoilureissua jo tarpeeksi. :)

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Piparitaikinasta hevostalli

 Likat ovat syksyn aikana olleet kovasti innostuneita hevosista joten mikäpä muu piparijuttu se ois voinu tälle joulua olla kuin piparitalli...