maanantai 14. maaliskuuta 2016

Hirsitalon remppaa: kamarin 16 tapettikerrosta

-vaari kirijottaa ny-

Anoppi sano, että se on se kirkon puolen kamari, siis sillä nimellä tunnettu. Meijän kun teki mieli nähä nekin hirret, niin otettiin seinävällyt pois. Niitä tapetteja oli kaikkiaan 17 eri kerrosta jos tapetiksi laski sen Huvudstadbladetin sivut vuodelta 1892. Laitanpa tähän kuvat kaikista, niin näät mimmosia kuoseja on heinätöitten väliajoilla seiniin liimattu.

Se kamari ja juuri se seinä näytti tapetoinnin purkamisen jälkeen tältä:


















Ja sitten tapettikerrokset alimmasta lähtien, eli kerrokset hirsipinnasta valoon päin.
 1898 helmikuun 28. päivän Huvudstadsbladetin sivut päättyivät hirsien pintaan. Tuliko tuo lehti jollekkin Merijärvellä? Vai mistä Huvudstadsbladetin sivuja riitti koko huoneen seinien peittämiseen.




Ei oo Merijärvellä vielä monessa talossa oikeita tapetteja, sanoi isäntä ja liisteröi kukkatapetit Huvudstadsbladettien päälle.



 Punaisia ruusuja merkiksi siitä, että vaimo tuli taloon ja että ensimmäinen lapsi syntyisi kohta.




 Rakkaus kukoisti ja isäntä osti nyt keltaisia ruusuja.





Hallavuodet jättivät jälkensä ihmisiin....ja tapetteihin.





  Uusi aika ja uudet mallit tulivat kuitenkin
vääjäämättä kirkon puolen kamariin.

.




 ...mutta emäntä sanoi, että sitä iankaiken samaa tapettia katella. Boordinauhakin piti saada kun tapetti ite oli vähän köppäänen.















 Romantiikka ja talontytär valtasivat kamarin kun tytär tuli naimaikään.



Voi turhuuksien turhuus, sanoi saarnamies kukkatapetista ja niin malli taas muuttui kamarissa ja tytär lähti miniäksi Petukkaan.












Jos kuiten laitettais rohkiasti etes vähän vaaliampi?






 Kyllä se tuo vaalijee tapetti saa kamarin näyttämään isommalta, eikö vaan?








Tällästa yksinkertaasta ne Ruottiskin suosivat, sanoi poika kun kesälomalle Volvolla tuli.






Kyllä äitin kamaris saa kukkia olla, sanon minä.







Vaan tämä oli ossuuskaupasa halapaa ja ostin sitte joka kammariin kun maitotili oli niin hyvä.









Laitetaan uudet tapeetit kun ne hautajaisetkin on tulossa...

 


 Ei sitä ennään meijän elämän aikana tarvi tähän kamariin tapetteja uusia. Se on varma se!







 


5 kommenttia:

  1. Olipa mukava postaus! Ja juttujenen kanssa! Ihan tuli vanahat ajat mieleen, ku kotia tapetoitiin uuvelleen. Oli, jos jonkinlaista vanahaa tapettia alla ja jokin oli samaa kuin teilläkin. Sota-ajan jäläkeen oli vähä vaatimattomammat kuvijot/värit. 60-luvulla äiti oli niin uuvistusmielinen, et yhteen kammariin laitettiin kahelle seinälle Birger Kaipiaisen Kiurujen yö-tapettia tummansinisenä. Sitä oon kaiholla muistellu vanahan talon purkamisen jälkeen ja laittanu ommaan huusholliini ko tapettia, mut erivärisenä. Pieni sinine vanaha tapettipala on kuitenkin erään kaapin väliosassa muistona.
    Vasta löysin teijän blokinne. mielenkiintoista....
    Jaksamista teille kunnostustöissä! Pohojalaanen

    VastaaPoista
  2. Ihana tarina elämänkulusta. <3
    Entisaikaan todella laitettiin tapettia vanhan päälle. Ihmeen hyvin ovat kerrokset säilyneet muistoina menneistä ajoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin kans miten hyvin osassa tapetteja kuvijot ovat säilyneet. Yllätti sekin, että tapetit irtos toisistaan heleposti.

      Poista
  3. Upeita vanhoja tapetteja, noista saa mahtavan kollaasin.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...