torstai 16. huhtikuuta 2015

Tellervo ja Väinö

Päätinpä sitte kokkeilla tehä sokerimassasta hahamoja. Pienten kohtien tekeminen ja pinnan saaminen tasaseksi oli näin amatöörille hieman hankalaa. Vaan kukapa sitä ois seppä syntyessään, pittää reenata.
Tellervo, maatalon emäntä joka ei oo työntekua pelijänny. Nuoruusvuosinaan hän oli tarmokas ja tekeväinen, ehti tehä monta asijaa siinä misä joku teki yhen. Karijan, kasvimaan ja marijapensaitten hoitaminen oli sitä joka aikasta touhua sulan maan aikaan. Talavella ku jäi navettahommista luppoaikaa, sen hän käytti käsitöitten tekemisseen. Hänen käsistään synty monet mekot, puserot, hammeet ja housut jäläkikasvulle. Jaksoipa hän paukuttaa kangaspuitakin aina sopivan ajan tullen, niisä synty mattoja, raanuja ja liinoja.
 Tellervo toteutti elämässään kahta asijaa;
- yhtä työtä tehessäs suunnittele toista
- vie mennessäs tuo tullessas
 Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, sillä keinon sai joka päiväset askareet mukavasti rullaamaan.

Siihen aikaan ku he menivät Väinön kans yhteen, Väinöllä oli moottoripyörä. Tellervo oli istunu pyörän kyytisä monet monituiset kerrat. Tiesi mistä pyörään saa lisättyä vauhtia ja kuinka sen kans pittää menetellä kurveisa. Tellervon piti päästä pyykille lampin rantaan vaan kuskista oli puute. Ei Tellervo jääny oottelemmaan millon kuski kotevuu, hän päätti aijaa ite.
Telllervo haki maitokärryt ja sito ne tiukasti moottoripyörän perrään. Kärryihin hän lastasi kaikki pyykkäämisesä tarvittavat välineet. Sito isompia tavaroita vähä narulla kii jottei ne matkan aikana tipaha kyytiltä.
Tellervo polokas pyörän käyntiin, pisti ykkösen silimään, väänsi hieman lissää kaasua, vapautti kytkimen ja niin sitä lähettiin. Hän aijaa hurruutteli läpi kylän lampin rantaan pyykkipaikalle. Sattupahan kaupan kulumalla olemaan kylän isäntiä raataamasa Tellervon pyrähtäisä ohi. Hieman jäivät isännät ihimettelleen Tellervon ajopeliä. Kunhan ei vaan kaatus tuon hökötyksensä kans, tuumas yks isäntä vähä huolissaan.
Tellervo levitteli pyykkäys välineensä laiturille. Kanto lampista vettä muuripattaan ja laitto tulen alle. Sillä aikaa ku vesi kuumennee hän ehti lajittelleen vaatteet ja laittammaan ne likuammaan. Hän oli tyytyväinen ku  selevis ehejin nahoin lampin rantaan. Mitenhän mennenee kotimatka.
Väinö, eläkkeellä oleva maatalon isäntä. Nuoresta miehestä saakka teheny töitä ku siihen ollu mahollisuus. Väinö usein muistellee sitä aikaa ku hän kuluki kanavan kaivuu hommisa. Olihan se siihen aikaan nuorelle miehelle melekosta rääkkiä, ku lapion kans piti kaivaa ja sorat piti jaksaa heittää yli reunuksen. Kevyempäähän se homma oli kanavan ollesa puolen metrin syvynen. Vaan entäpäs sitte ku reunan korkeus alako olla kolome metriä. Eipä taitas ennään kukkaan alakaa semmoseen rääkkiin. Ny ne hommat tehhään konneilla.

Tellervon löyvettyään Väinö halus rakentaa heille oman talon. Kätevä käsistään ku oli ja osas kirvesmiehen hommat, niin mikäpä se oli alakaa moiseen urakkaan. Maatalon isännän työt oli raskaita, etenkin mehtäsavotta hommat ku joutu tukkeja vääntään ja kääntään. Käsipelin ja hevosen kans ensalakuun hommat tehtiin. Hevonen on Väinölle tärkiä. Hän on poikasesta saakka tottunu hevosen kans touhuammaan.
Yks Väinön omistamista hevosista oli liijan virijä maatalon hommiin. Hevosella oli liijan suuret menohalut, eikä se malttanu kulukia rauhallisesti. Väinö päätti luopua hevosesta ja myi sen pois ennenku sen kans tullee joku haaveri. Helepottaakkseen hommiaan Väinö päätti ostaa raktorin.
Kyllä kävi saunapuitten tekoki heleposti ku raktorin perrään sai laitettua sirkkelin, jolla rankojen katkasu kävi sukkelaan. Peltotöisä raktorista oli suuri apu. Ei tarvinnu ennään kävellä peltosarkoja päästä päähän siemenvilijaa viskellen, vaan sai istua jököttää raktorin istumella ja kahtua ku kylyvökone hoiti homman.

Heinän leikkuu se vasta juhulalta tuntki ku viikatteen sai jättää naulaan. Heinät kaatu somasti suoriin varveihin joista ne haravakonneella haravoitiin palteille. Palteilta heinät hangottiin heinäseipäille kuivummaan.
Eipa osannu Väinö uneksia eikä haaveillakkaan siitä, miten heinäntekokin tulis tulevaisuuesa muuttummaan.
Vuosia myöhemmin tuli säiliörehun tekemiset ja heinän paalamiset, jotka omalta osaltaan lisäs työmäärää, toisaalta taas helepottivat sitä.
 Väinö on aina tykänny lukemisesta, vaan siihenpä ei ollu kovin aikaa sillon ku työkiireet paino päälle. Jäätyään eläkkeelle ja sivvuun maatilan hommista on lukuharrastus saanu aivan toisenlaisen merkityksen.

 Rakastakaa elämää, niin aika ei haaskaannu,
sillä siitä on elämä tehty.

14 kommenttia:

  1. Hauska tarina ja suloiset kuvat!
    Hyvää viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Ihana pariskunta, mahtava tuo heidän tarinansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, heille on sattunu ja tapahtunu monenlaista matkan varrella. :)

      Poista
  3. Kokkikin on ihan yllättynyt (...vai voiko mikään enää yllättää siinä mitä taiteilet?) pariskunnan yhdennäköisyydestä oikean elämän henkilöihin. Tarinakin on niin heitä itseään. 60 vuotta naimisissa on melkoinen ketju päiviä, elämää ittiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on yllätyksellistä, eipä sitä tiijä mitä se vielä tuo tullessaan. :)

      Poista
  4. No tunnen tarinaa ja kuvatki passaa hyvin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinaat että ois yhennäkösyyttä ? :) :)

      Poista
    2. Joo löytyy kun antaa ajatuksien lentää lisäksi :)

      Poista
  5. Kiva pariskunta ja kiva tarinakin. Se onkuin isäni ja äitini elämästä.

    VastaaPoista
  6. Hellyyttävän söpöinen sokuripariskunta.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä. Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirka...