perjantai 24. huhtikuuta 2015

Liina

 Pienten käsitöitten lomasa on aina joku isompi työ teon alla.
Vuosi sitte kevväällä rupesin kirijommaan pöytäliinaa. Sain mallin ystäväni pöytäliinasta, jonka hänen äitinsä oli kirjaillu nuoruusvuosinaan.

 
 Mulla sattu olemaan pellavakangasta metri x metri palanen, sehän ihan passelin kokonen liinaksi. Tosin oli kooltaan suurempi mitä malliliina, joten keskuskuvijon ja reunakuvijon välliin jäi levijämpi väli. Malliliina oli kirijottu mustalla ja valakosella. Mää tein valakosella ja harmajalla, pikkusen oranssia väripilikuksi joukkoon.

Eihän siitä kuvijoista tuu täysin samanlaista vaikka kuin yrittää. Vaan siitähän sen erottaa, että on käsin tehty eikä konneella.
 Sammaan aikaan kirijontatyön rinnalla nypäilin liinaan reunapitsiä. Metrin matkalle tuli 26 kuvijokertaa,..huh.. eka metri ku oli puolesa välisä niin alako mietityttään, että jospa en tekiskään. Mut ku alotettu oli nii eihän sitä kesken passaa jättää.






Tulihan se valamiksi vaikka ensin aattelin että jääpi kesken. Mitäs sitä sitte alakas värkkäämään, jos vaikka nypläis lissää pitsiä. :) 
Ei vainkaan, kyllä pitsin nypläyspulikat joutaa nyt joksiki aikaa kaapin hyllylle.

4 kommenttia:

  1. Upea liina. Nuo vanhat mallit on säilyttämisen arvoisia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, parhaiten säilyvät kun viittii tehä liinaksi saakka. Anopilta sain aikoinaan monta kirjontamallia paperille tehtyinä, vuosien varrella paperit haurastuvat ja rikkoontuvat. Osan malleista olen kirjonut liinoihin, osa jää kirjomatta.

      Poista
  2. Voi maharotoon, ku on komia liina ja tuo pitsi kruunaa koko komeuren ☺☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihan nättihän siitä tuli vaikka olihan siinä hommansa.

      Poista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Sunnuntai aamun mietteitä

Torstaina ajelin kotikylältä kotia, seuraavana aamuna oli lumi maasa. Siitä kummallista, että lumi mikä sato on pysyny. Eijoo yhtään ollu lo...