sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Tunturielämys

Tule kanssani tunturille,
tule kauaksi katsomaan!
Tule suomaan silmäsi sille,
mitä eteesi aukaistaan.
Kun on, kuni taivahan kaari
jo lähemmä laskenut ois
ja tunturi tää kuni saari
meren helmassa hekumois.

Niin kaukana kaiken ranta
siniäärinä siintää noin.
Alas jäänyt se ahdas panta
- lähitienoo, min tiukkuutta koin.
Yhää aukeepi uudet aavat,
yhä väljyyttä tuulien tien -
Ja ne kasvavat, suuremmiks saavat,
vain ihminen itse on pien.

Kuin huuta ja hulluksi tulla
on mieli mun mitättömän.
Oi, Armias, tekosi sulla
tuo julki Sun - Tekijän.
Minä kuuntelen, katselen siinä,
siinä häilyvä hiljennyn
ja tuokioina mä niinä
koen taas Sulta käsittelyn.

Kyllä kannatti, tunturi , tulla
kiviriuttoja kiivetä niin.
Kun painoja pois olis mulla
niin paljon se palkittiin.
Kuin lapsi mä laajemmalle
sain astua itsestäin.
Omat ympyrät pois, pakosalle,
minä uusia aloja näin.
- Weli Pölkki 1957 -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Sunnuntai aamun mietteitä

Torstaina ajelin kotikylältä kotia, seuraavana aamuna oli lumi maasa. Siitä kummallista, että lumi mikä sato on pysyny. Eijoo yhtään ollu lo...