tiistai 24. toukokuuta 2011

Pilikkireissu jatkuu..

- Sielä alakaa olla sauna lämmin että vois mennä joka haluaa ottaa lepposemmat löylyt. Joka tykkää kunnon kisalöylyistä, semmosista mitkä saa nahan vähä kirahtammaan niin voipi ootella reilun puoli tuntia, Masa ilimotteli saunanlämmitäjän virkaa hoitaneena.

-Onko se Seppo tullu sieltä reissultaan, vai pittääkö sille soittaa että sauna ois valamis? Rauno kysy nostaen päätään kirijan takkaa.

-Eipä tuota oo hetkeen näkyny, paras kai soittaa ettei mies vaan oo korpeen eksyny.

Rauno kahteli kännykkäänsä soittaakseen Sepolle mutta ei ehtiny numerua valihtemmaan kun Masa huikkas että oohan soitttamatta.
- Tuolahan tuo Seppo on pihalla ja riisuu lumikenkiä jaloistaan. Tainnu olla ihan mukava reissu kun saanu naamansakki noin punaseksi.
Seppo oli todellakin punanen ja hikinen. Oli viimesen kilometrin kävelly reipasta tahtia niin tottahan siinä hiki tullee. Mutta mitäpä se haittaa kun mies tiesi että sauna oottaa kunhan pääsee mökille.

-Mitähän jos me "kaks uitettua" mentäs ekana saunaan lepposempiin löylyihin? Rauno kysäs vilikasten Tapania, oottaen vastausta siihen mitä tämä on mieltä ehotuksesta.

- Joo, mikäpä se siinä, soppiihan se. Parempikin ettei kovin kuumia löylyjä ota kun on tuo pääkoppa vielä hieman pöllähtäneen olonen, Tapani vastas pienonen virne jo suupielessä.

Saunan tuoksu tuntui ihanteelliselle. Nennään tulvahti tuohen savun katku, ei kirvelevä vaan sellanen mikä saa saunan tuoksumaan oikeelle saunalle. Saunassa ei ollut vesihanoja eikä suihkusysteemejä. Oli vain vanhanaikanen muuripata misä sai lämmittää vettä. Kylymää vettä oli kahesa saavisa jotka olivat oven pielesä. Vesiputkia kun ei ollut niin kaikki vesi piti kantaa järvestä. Se oli tietysti saunanlämittäjän homma.

Mitään kilipailua miehet eivät ottaneet siitä kumpi kestää istua kuummemmas saunas. Enemmänkin heillä tuntu olevan tarvetta vaan istuskella ja jutella. Tai Tapanilla oli. Nimittäin kun miehet olivat päässeet lauteille alotti Tapani puhumisen, hän puhui ja puhui.

Rauno heitti välillä pikkasen löylyä ja kuunteli Tapanin vuodatusta. Vasta nyt hän tajusi miten rankka ja tuskallinen oli päivän tapahtuma Tapanille ollut. Eikä hän voinut mielessään muuta kuin hiljaa rukoilla itelleen viisautta mitä hän miehelle vastaa, ettei tämä sulkisi sisintään ja jäisi täysin ulkopuolelle asioista, joihin hänen tulisi päästä sisälle.

- Ne viimeset ajatukset mitä muistan kun ajattelin, että jos minä tästä hengisä seleviän niin lupaan, lupaan tehä parannuksen, sitte kaikki pimeni.

Tapani kertoi Raunolle kaikki ne tuntemukset, pelot, lupaukset mitä hän oli siinä tilanteessa ajatellut, eikä hän voi nyt mitenkään jatkaa elämäänsä, etteikö hän itse pitäisi kiinni siitä mitä oli luvannut. Se tuntui hänestä nyt liijan raskaalta ja hänen henkiset voimavarat tuntuivat olevan loppu.

Rauno kuunteli aika hiljasena ja mietteliäänä Tapanin jutustelua. Kun mies näytti saaneen juttunsa päätökseen Rauno avasi suunsa ettien hieman oikeita sanoja ettei synnyttäisi turhia paineita.

- Annetaan ajan kulua. Antamasi lupaus tekee omaa työtään sinussa. Ei se tapahdu ihan yks kaks sormia napsauttamalla, vaan hengellisen elämän syntymiseenkin tarvii oman aikansa. Pääasia mun mielestä on se, että pyrit sitä kohti minkä nyt oikeaksi sydämessäs koet. Ei voi, eikä saa vaatia iteltään sellasta mihin ei voi sydämestään yhtyä. Tilanne on vielä niin tuore, sun ajatukset jyllää ja velloo sinne ja tänne. Mut se on varma asia, että apu tulee ylhäältä olipa tilanne sitte mikä tahansa. Aina on mahollisuus rukoilla joten jätetään tämäkin asia rukouksin Jumalan tiettäväksi. Hän antaa sulle voiman että voit omalta osaltas täyttää lupauksen, Jumala kyllä täyttää sen omalta osaltaan. En minä muuta oikeen osaa sanua.

- Ei sun tarvikkaan sanua. Tuo oli jo hyvin sanottu. Sitä vaan ihimettellee miten äkkiä voi ihimisen mieli ja ajatus muuttua kun on kuoleman kans vastakkain. Näin kävi mulle.
Mutta eiköhän se oo aika huuhtasta roppa ja lähtiä saunakalijalle?

Illan päälle laitettiin vielä tuli takkaan, paistettiin hiilloksella makkaraa ja päivällä saadut muutamat kalat. Palan painikkeeksi oli piimää ja kalijaa sai jokkainen valita mieleisensä. Venyihän sekin ilta puoleen yöhön ennekuin miehet olivat niin väsyneitä että yks toisensa jäläkeen siirtyivät petilleen. Kokonaisuudesaan päivä oli ollut rankka ja monivaiheinen, päivä joka taatusti jäi heille kaikille mieleen.

jatkuu.. .. ..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...