keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Pilikkireissu jatkuu...

 
Juttu luisti ja naurun römähykset kaiku Raunon korviin hänen ajellessaan reippasta kaheksaakymppiä. Vakinoppuvensääjin pittää huolen tasasesta vauhista ei tarvi siihen niin kauheesti keskittyä. Ratio pauhaa ommaa sävelmäänsä taustalla ja sekottuu miesten puhheensorinaan sopivasti. Ratiodeistä kuulostaa tulevan joku hengellinen laulu jota Rauno alakaa hilijaa hyrräileen mielessään.

-Mikäs laulu se tuommonen on? Laita ny isommalle että kuulee, Seppo sano kiinnostuneena siitä miten laulu etenee ja millasta tempoa siitä löytynee. Hän kun harrastellee haitarin soittoa ihan omaksi ilokseen.
Raunohan käänsi volyymia pikkusen suuremmalle vilikasten samalla taustapeilistä toisten miesten ilimeitä että mahtaakohan olla sopivaa.

- Löytää sen voit onnen ihmeellisen, jos käännyt tieltä synnin, turhuuden... lauloi kaunis ääninen naislaulaja musiikin soidessa taustalla tasatahtista poljentoa. Miehet keskeyttivät puheensorinansa.

-Pidä mitä sinulla on, ettei kukaan aarrettasi ryöstää voi, jatkoi laulaja.

Tapani joka istui takapenkillä puristeli hermostuneesti käsiään nyrkkiin, auki, nyrkkiin. Hän puri hieman huultaan, hänen olemuksensa vaikutti kiusaantuneelta. Hänen silmissään oli katse josta saattoi päätellä että miehen sietokyky ylittyy hetkenä millo tahansa.
Laulun lopputahit hijenivät ja seuraava artisti pääsi ääneen. Juha Tapion Kaksi vanhaa puuta alkoi soimaan taustalla.

-En perhana minä tuota jonninjoutavaa hömppää ala kuuntelleen koko matkaa jos ei sieltä mittään muuta tuu nii laita kii koko toosa. Tapanin äänensävy oli perin ärtyneen ja kiihtyneen olonen.

Rauno vilikas taustapeiliin ja näki Tapanista että nyt on miehellä hermo pinnasa. Rauno oli hyvin tietonen Tapanin asennoitumisesta hengellisiä asioita kohtaan eikä hän halunnut listätä toisen ärtymystä. Niinpä hän muitta mutkitta hän vaihto kanavaa eikä sen kummemmin asiaan reakoinut.

Seppo, joka olisi haunnut kuunnella toisenkin biisin loppuun, ei malttanut pittää suutaan kiinni. Hän kääntyi etuistumella melekeen selekä menosuuntaa kohti ja mulukas Tapania kasvoillaan kysyvä ilime.
-No mikäs sulle ny tuli kun pittää tuollaitte kiihtyä yhestä laulusta?

-Ihan soopaahan se laulaja laulo. Elämän onnen löytymisestä, synnin tien hylykäämisestä, hehhe kaikkia sitä. Kuka sen sannoo mikä on syntiä mikä ei oo? Jokkainen on oman onnensa seppä. Eikös se oo jokkaisen oma asia miten niitä noita uskonasioita mielessään määrittellee?

-Totta kai ne on jokkaisen oma asia, enhän minä sitä tarkottanukkaan etteikö ois. Ihimettelin vaan että yhen laulun takia tarvii noin antaa tunteilleen valtaa.

Miesten kesken tuntu syntyvän pienonen eipäs juupas keskustelu Tapanin kritisoidessa ja antaessa aika kärkeviäkin kommentteja siitä mitä hän ajattellee uskonnoista ja jumaluusopeista.

-Ei kai minkään muun takia maailmasa tapella ja sodita niin hirvittävästi kuin uskontojen takia? Jatkuvasti on jotku äärilahkot toisiaan tuhoamasa ja heitä vielä tulis kunnioittaa. Kuka sellaseen haluaa uskoa, en minä ainakaan. Ja se kauhia naisten alistaminen, se jos mikä on niin kieroutunutta ajattelua että en voi mitenkään hyväksyä, että uskonnon varjolla voidaan niin tehä. Koko jumala-ajattelu on ihan sanonko mistä.

Rauno ja Masa olivat kuunnelleet jutustelua tyynen rauhallisesti ottamatta kantaa puoleen taikka toiseen. Rauno kai oli ainut joka tiesi tarkemmin Tapanin elämän taustoista. Ne olivat sellaiset, ettei hän yhtään ihmetellyt miehen kielteistä asennoitumista ja ärtymystä.

-Ihan totta sinä Tapani siinä sanoit, että uskontojen takia sotia on hirvittävästi. Mutta ainahan tulis osata nähä ja ymmärtää mitkä asiat sielä taustalla vaikuttaapi. Eikä meijän taija kannattaa alakaa tällä reissulla niitä liikaa pohtiin. Jos asiat enemmän kiinnostaa nii sovitaan ihan tietty ilta jollon jutellaan asiasta ihan perinpohojin. Sillo voi jokkainen sanua mitä ajattellee, eikä kenenkään tarvi kokia, että mun mielipitteeni ois toista väärempi. Rauno vilikuili taustapeiliin tutkaillen mitä Masa ja Tapani asiaan sanosivat.

-Eipä oo hullumpi idea, sai Seppo sanotuksi. Mua ainaki asiat jonku verran kiinnostaa.

Tapani ei asiaan kommentoinut mitenkään. Istua jörötti vaan paikallaan synkän näkösenä yrittäen keskittyä kuuntelemmaan ratio-ohojelmaa, joka kuulosti joltakin kuunnelmalta.
Matka jatku hilijasuuven vallitesa useampia kymmeniä kilometrejä. Hilijasuuven rikko lopulta Masa.

-Nyt kyllä pitäs saaha kahavia, pysähytäänköö seuraavalle huoltsikalle?

1 kommentti:

  1. Niihäse homma menee, kullaki on asiast oma mielipiteesä.
    Mukavaa ja aurinkoist päiväjjatkoo sulle sinne!!

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä. Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirka...