sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Korukurssilla

Tänä viikonloppuna oli lusikka- ja haarukkakorukurssin toinen jakso. Kävin vääntämäsä muutaman haarukan ja lusikan uuteen malliin.

Ekana tein rannerenkaan isosta haarukasta.
Voi hyvänen aika miten hankala ja työläs oli tehä. Suunnitelmisa oli tehä taivuteltu ranneke, ettei tarvis mittään kiinnitysjuttuja laitella, mut toisin kävi. Haarukan piikit piti hehkuttaa jotta niitä pysty vääntämmään. Ku alon vääntään niin eka piikki katkes ja homma oliki sitte sitä myöti selevä. Piti tehä uus suunnitelma miten hommaa jatkaa.  Katkasin piikit pois ja taivuttelin rannekkeesta kaarevan, vaan siitäpä tuli liijan lyhy, ku ei ollu piikkejä jatkona.
Uus suunnitelma käyttöön. Aattelin, että katkasempa koko haarukan ja laitan kapijaan päähän lukon ja toiset päät yhistän helemirenksuilla. Tuli vain yks pieni ongelma. Varren kuvijopää oliki niin kovvaa materiaalia, että siihenpä ei poran terä uponnu. En saanu siihen reikiä, jotta oisin voinu helemirenksut niihin kiinnittää. Taas piti suunnitella miten osat voitas yhistää. Opettaja ehotti, että varsiossaan vois liimata yhen lenkin johon helemirenksut saa kiinnitettyä. Niin tehtiin ja osat saatiin yhistetyksi toisiinsa.

Toisen haarukan vääntäminen oli huomattavasti helepompaa.


Tämän materiaali oli pehemosempaa, sitä pysty ihan käsinki vääntämmään. Piikit pyörittelin pyöristyspihteillä ja muuten kaarevuutta prässäsin puristusprässisä. (enpä muista mikä sen härvelin oikia nimi on)
Kätteen laitettaisa ranneketta joutuu aina hieman taivuttaan,  jotta sen saa laitetuksi ja ranteesa sitte puristammaan muotoonsa. Vaari tykkäs tästä kovasti.

 
Nelijästä lusikasta tuli kaks kaulakorua. Tämmönen koru on suhteellisen heleppo tehtävä. Varsiin porataan reijät molempiin päihin ja kiinnitettään helemirenksut paikalleen. Niin yksinkertasta. Korusta puuttuu vielä ketju.
 Tämänki korun teko on helepoimmasta päästä. Nelijä vaihetta; lusikkapesiä vähä hiotaan varren katksu kohasta, tehään reijät, kiillottettaan ja kiinnitettään paikalleen.
Erikoista näisä lusikoisa on niitten takapuolella oleva kaunis kuvijointi.






Varsista voi tehä monenlaisia riipuksia tai sormuksia.








Tuo kaivertaminen on hankalaa.
Herkästi kaiverrin heilahtaa väärään suuntaan ja jäläki on sen näköstä. Suorasta viivasta tullee mutkasta vaikka kuinka kuvitteli suoraa tekevänsä. :)


Renkulasormus on tehty haarukasta. Kukkasormus lusikan varresta ja riipus saman lusikan pesästä.







5 kommenttia:

  1. Kyllä tulee hienoja koruja!

    Kaiverrinkoneen käyttö vaatii vaan totuttelua: Kaiverrettava kiinni johonkin niin, että voit tukea kätesi johonkin kun alat kaivertamaan. Sitten vaan säädät kaivertimen nopeutta että löydät ittelles sopivan "tärinän".

    siusiuxx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuotapa ei oo tullu ajatelleeksi, että lusikan varren vois kiinnittää vaikka ruuvauspenkin leukojen välliin. Kiitos vinkistä.

      Poista
  2. Että pitikin monen kiireen keskellä eksyä blogiisi!Nyt onkin mentävä penkomaan palkintolusikkakaappia vaikka kiireisempänä tekemisenä olisi vuosikertomuksen laadinta. Kiitos taas hyvistä kuvista. Taisi olla kurssilla kivaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kivaa ja aika meni niin nopjiaa ettei ehtiny ku yhet kahavit juomaan.

      Poista
  3. Upeita koruja. Kyllä kekseliäisyys on huipussaan näissä.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Päivän sana

Minä luotan siihen, että Jumala,  joka on teissä aloittanut hyvän työnsä,  myös saattaa sen päätökseen  Kristuksen Jeesuksen päivään ...