Satteen tihirusesta aamupäivästä huolimatta ajelimma soluporukalla laavulle. Soluporukka on pieni ryhymä ihimisiä jotka kokkoontuu sillon tällön yhteen. Ajatuksena on viettää aikaa yhesä, rupatellen, kahvitellen, lueskellen sannaa ja rukkoillen. Itekullakin ku sitä saattaa tulla viikkojen aikana etteen asijoita ja tilanteita joihin kaipaa rukoustukea. Pienryhymä on vallan mainio paikka sen toteuttamiseen.
Laavulle ku tultiin nii alako aurinko paistaan mikä oli vallan ihanaa. Välillä kyllä pikkkusen sattaa tihhuutteliki mut niin vähäsen ettei se meitä häirinny. Me nautittiin syksysestä säästä ja hyvästä seurasta.
Makkaraa ja pekonia hiilloksella paistellen, namss...namss...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Innostuin risuista
Monesti oon aatellu, että ois kiva kokkeilla tehä muutaki risutöitä, ku risusavottaa. Kartanolta kaajettiin yks vanaha koivu, niin siitähän...

-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
-
Lankaloojan pohojalta löyty vaalijanpunasia jämälankoja joita yhistelemällä sain tehtyä tyttöille heppasukat. Neilin sukista tuli vähä liija...
Soluporukka! Kuulostaa ihastuttavalta ja olen varma, että se myös on.:D
VastaaPoistaMukavat maisemat on teil siel ollu.
VastaaPoistaVoi jospa oisin saannu olla muuuuukaaaaaanaaaaaa...