Jälijet

Pariskunta lähti iltapäivällä pienelle kävelylenkille. He ku olivat yhesä teheneet uuven vuojen lupauksen, että tänä vuonna ulukoillaan ja reippaillaan vähä enemmän mitä edellis vuonna olivat viittiteen käyvä. 

Yks osatekijä heijän tämmöseen päätökseen oli kaiketi ollut se, kun emäntä oli jo usiamman vuoden ajan valittellut aina vaan lisääntyvästä ongelmasta, vaatteista.

Osa heijän vaatteistaan ku olivat alakanneet kutistummaan kaappien hyllyillä. Ennen ne isännän tummanruskiat samettihousutki olivat olleen niin passellit. Samoten emännän punaruutunen vekkihame. Monta muutaki asustetta emäntä osas listata jotka käyttämättöminä veivät tillaa hyllyillä, sama kun ottas ja laittas kirppareille kaikki kutistunneet.

Nuukia kun olivat, eihän he sellasta voineet ajatellakkaan. Vaatteet kun olivat osasta tosi hyviä ja vähän käytettyjä. Joku muu ratkasu asijaan tuli löytää. Siispä se päättivät; täytyy yrittää muokata sitä mitä vaatteiden sisälle laittetaan. Jospa ne vaatteet alakas ajanolloon päälle mahtummaan.

Niinpä he tekivät itelleen liikuntasuunnitelman muuttaen samalla vähäsen heijän ruokailutottumuksiaan.

Iltapäivän talavikeli oli sipsakan mukava, oikeen semmonen ihanne lenkkeilyä aatellen. Pakkasmittari näytti kymmenisen astetta, lunta sateli hilijoskellen sillaitte ettei se kävelyä juurikaan haitannu. Siinä kävellessään emäntä sattu kiinittään huomionsa koirien jätöksiin, joita kävelytien varrella oli tuon tuosta.

- Eipä oo mukavan näköstä ku tuohon ovat nuo jättäneet.

- Eivät oo muistanneet ottaa kakkapusseja mukkaansa ku lähteneet koiriaan paskottaan. Tuumas isäntä hieman hengästyneenä.

- Niin, tai eivät ees välitä semmosesta, sano emäntä.

- No eihän ne välitä, moni aattellee että sinnehän ne maatuu. Näyttääpä tuota olleen hätä muillakin ku vaan koirilla, noita keltasenruskeita jäläkiä ku kahtoo.

- Mistä tuon erotat milllo ollu ukko ja millo koira?? kyseli emäntä.

Kävelevät siinä rupatellen kyseisestä asijasta. Emäntää naurattaa ja tuumaa:

- No oishan tuo pitäny tajuta näilläki aivoilla, mutta eipäs vaan tullu heti mieleen, heh heh.

-Niin, onneksi satelee uutta lunta, peittyy nuokin jälijet.

Mistä sen erottaa, tiijäkkö sää ??

Mistä on kysymys?

Tyttö, joka pohti elämän tarkotusta,

sai kuulla vanahemmiltaan, että

sellanen pohtiminen on järijetöntä.

Mut yhtenä päivänä, hän yhtäkkiä

ilahtuen hoksasi, että yksittäisillä

 teolla voi olla merkitys,

 jos se liittyy johonki

 suurempaan tarkotukseen.

Toisin sanoen,

 ku meijän pienet tarinat

liitettään osaksi suurta tarinaa,

ne muuttuu täysin ymmärrettäväksi.

Lepposaa viikonloppua sulle!

Badoo

Joopa joo, tosi nätti nimi kävis vaikka nallekarhulle. Badoo...paskanmarijat sanon minä.
On muutes semmonen järijestelmä ja systeemi että saanu monen ihimisen harmistummaan , hermostummaan ja klikkaamaan badoon sivuja. Niin sai minutki,  jaa että minkä takia. No ootahan ku kerron.

Tällä Badoolla kun sattuu olemaan naamakirijasa sovellus. Sitä sovellusta ku  klikkaa, niin tietämättäs profiilitietos napataan ja siirrettään Badoon sivuille. Joo joo, tosi se on.

Mullekki tuli ystävä kertommaan että mun profiili on Badoon treffipalstalla. Samantien ku kuulin, klikkasin auki Badoon kyseisen sivun. Ja nii sielä luki. Olet Badoon reksiteröityny käyttäjä !! Halooo !!
Misä tää maailma oikeen mennee? Saako täälä ihimiset tehä ihan mitä ne haluaa?

Ottaa vähäniinku pattiin!! 

Minähän etin sivut joilta pääsee poistammaan oman profiilinsa Badoosta. Mutta sehän ei ihan nii yksinkertasta näytä olevakaan mitä sanovat. En tiiä mikä mun malis mättää kun en saa sinne sellasta viestiä jolla pääsisin kirjaantumaan sisälle Badoon sivuille, sitä kautta sitte asetuksiin ja poistamaan profiilin.
Ei kai se auta ku yrittää uuvestaan.  

Keskeneränen

Rupesin tiistaina värkkäämään tuommosta kaulahuivia naapurin mummelille. Kaulahuivista pitäs tulla 120-125 cm pitkä, taitaa olla vajaa metri nyt kudottuna. Lanka on tuommosta vähä " karvasen" olosta. Langasta itestään ku roikkuu parin sentin mittasia, aika ohkasia langanpätkiä. Kutoesa ne tahtoo heleposti kiertyä puikolle, mikä hijastaa kutomista. Tosi pehemiä  neulos syntyy tuommosesta langasta. Pinnasta tullee eläväinen ja tosiaan karvasen olonen.

Vielä se on keskeneränen, mut ei kauvaa. Tiijä vaikka ois iltaan mennesä valamis.

Niinpä niin, keskeneränenhän täsä on itekki, ei oo täyellinen....

......mutta joskus...

Just tulin lenkiltä..

Tällästä täälä....

..aivan ihanaa...aurinkoista.... aijettä mää nautin

Elämä on

Elämä on sydämen matka,
jolla tarvitaan järkeä.
Sydäntemme täytyy tuntea totuus,
joka valvoo ja ohjaa halujamme.
John Eldredge

Sunnuntai aamun touhuja

Niin on taas yk viikko takana, uutta kohti mennään.

Tälle aamua laiton " pikkukokin" töihin. Se on leipäkone. Paistoastiaan laitettaan kaikki tarvittavat aineet jonka jäläkeen astia pannaan konneeseen. Konneesa voi valita valamitusajan, vähä sen mukkaan millasta leipää on tekemäsä. Kone sekottaa, kohottaa ja paistaa. Ei tarvi ku nappia painaa nii pikkukokki alakaapi töihin. Lyhkäsin ohojelma mitä ylleensä käytän kestää 2 tuntia 40 minnuuttia, sen jäläkeen pikkukokki huutaa ; leipä on valamis. :) No ei ny sentäs ihan huuva, vaan piippaa, josta tietää että se on lopattanu työt.

Sunnuntain ruuaksi aattelin laittaa karitsanjauhelihapulllia ja haudutettuja kasviksia.

Lihapullataikinan annetaan ässehtiä reilu tunti ennen paistamista, että ehtii maut tasaantummaan. Jauhelihhaa ehkä n. 500g. Siihen sekotettaan yks muna, ruokaslusikan verran jauhoja, valakosipulia reilusti, suolaa, pippurisekotusta, korianteria, rosmariinia, appelsiinibalsamiviinietikkaa melekonen lorraus.



Perunaa, bataattia, porkkanaa, sipulia

Kaikki pannulle paistummaan.

Suolaa, pippuria, intialaista maustetta,

lorraus siirappia, etikkaa ja ruokakermaa.

Saapi hautua ja ässehtiä puoli tuntia.

Paistamisseen voita.

Ja eiku syömään !

Pikkukokkikin saanu työnsä tehtyä. :)

Mukavaa tätä päivää!