Lapsuusajan herkku

Tiijäkkö mistä tietää ihimisen tulleen vanahaksi?
Mulle on kerrottu, että siitä sen tietää, ku alakaa muistelleen mennyttä aikaa. Sillon tällön ajatuksiin tulla tupsahtaa joku asija tai tilanne mikä on joskus sattunu. Kummasti ne vaan ovat jääneet ihimisemielen syövereihin. Liekkö se niin, että mitä mukavempi, ihanampi ja hauskempi tilanne on ollu, sitä paremmin se jääny muistoon. Tai päinvastoin, mitä ikävempi ja surullisempi, sekin syöpyy syvälle, syvälle mieleen ja saattaa joskus vuosikymmenten päästä vasta nousta pintaan, tuoden mieleen uuvestaan ne ikävät muistot. Nekin tulis kai käsitellä.

Mulle tupsahti mieleen mun kakara-ajan herkku. Se oli kertakaikkisen hyvvää ja sitä pitiä käyvä osatamasa monen monta kertaa ja monta kerralla. Eihän yks riittäny ku pieneksi hetkeksi.
Palataampa siis ajasa hieman taakse päin.

Siihen aikaan  kotikylälläni oli yks kauppa, Ossuuskauppa. Olisinkohan mää ollu kuus tai seittemän vuotias, ku eka kertoja kävin kaupasa ihan yksin. Äiti oli antanu mukkaan ostoslistan joka piti antaa lihatiskin takana olevalle myyjälle. Heleppo homma. Eihän mun tarvinnu muuta tehä, ku seisua tiskin eesä ja oottaa, että myyjä laitto paketteihin sen mitä ostoslistaan oli kirijotettu.

Jauhelihhaa, sitä myyjä kaapi metallisella kauhalla myyntitiskisä olevasta astijasta. Myyjän vasemmalle käjelle oli valamiiksi otettuna voipaperin näkönen paperi, jonka päälle myyjä laitto jauhelihan.
Tottuneesti myyjä osas arvioija jauhelihan määrän lapioiessaan jauhelihhaa paperille, että sitä ois se määrä mitä listalle oli kirijotettu. Välisä myyjä punnitti lihan, jos sitä oli liikaa niin hän otti ylimääräsen pois ja heitti sen takasi astijaan. Ku liha oli punnittu, myyjä kääri siinä puntarin päällä sen pakettiin, sitte hän siirty sivupöyvän viereen ja kääri lihan vielä toiseen parperiin. Tämä päällyspaperi oli semmonsta luonnonvalakosta, vähä pehemosen olosta paperia.
 Kotona paketit aukastiin nätisti ja päällyspaperiarkit silotettiin. Niistä sai hyvvää piirrustuspaperia.

Kylälle tuli toinen kauppa, Villen Valinta. Sieltä kaupasta löysin herkkuni karkkihyllystä. Hyllyisä oli vaikka minkämoisia karkkeja, mutta yks oli ylite muiden, Suffeli. Vaalijanpunsen-ruskijaraitasen paketin sisällä oli vohovelipatukka. Vohovelin sisällä  on toffeetäytettä, olihan ne hyviä. Ne oli niin hyvä, että ostin niitä aina ku kävin kaupasa. En tiijä söinkö niitä ehkä liikaakin, ku serkkupoika alako josaki väisä kutsumaan mua suhvelipuhveliksi.

Vaikka suhuvelisa on vehenäjauhoja, ( en sais syyvä , ku on keliakia)  on hinku niihin ollu sen verta kova, että on pitäny joskus vielä maistella. Harmikseni  oon todennu, ettei ne  ennää maistu siltä miltä ne maistu kakarana. Kaikki muuttuu, suhuvelitki. Tai onko se muutos vain minusa, ku  oon vanahentunu. Ainaki niin palijo, että voin jo näinki vanahoja asioita muistella. Oikiastaan tämä vanaheminen on ihan mukavaa.

http://www.fazer.fi/tuotteet-ja-asiakaspalvelu/tuotemerkit/suffeli/

Kommentit

  1. Suffelit on hyviä ollut ja on edelleenkin :) Mutta sen olen huomannut, että monet suklaat (ehkä suffelikin) on nykyisin liian makean tuntuisia, ei nuorena olleet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaahan se olla, että suklaiden valmistusvaiheesa käytetään eri aineita mitä ennen oli ja ne vaikuttaa makuun. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Sanos muuta. Kerran satuin Ossuuskauppaan yhtä aikaa Väinö-sedän kans. Hänellä oli tarkka kuulo, harjaantunut tietysti tunnistamaan ihmisiä äänen perusteella kun ei voinut nähä heitä. Mullekki hän sanoi heti ku kuuli ääneni, Torkkalan tyttöhän se sieltä tuli. :)

      Poista
  3. Suffeli on mun herkku vieläkin, on se vaan niin hyvää.

    Tälleen vanhana oon huomannu että suu menee välillä seksin. Tarttee ihan Vaimolta kysyä että maistuuko tää normaalille kun mun suussa tää maistuu ihan karmeelta. Tänään viimeeks, pottumuusi ja pihvit, maistu ihan hirveelle mutta söin kun se kuulemma maistu samalle ku aina ennenki!

    xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on kiusallinen vaiva ellei suu maista eri makuja. Sama mitä suuhunsa laittaa niin maistuu samalle. Hyvä että vaimo kattoo vähä sun perään, ettet ihan mitä tahansa ala pureskelleen. :)

      Poista
  4. No, johan tuota olen uumoillut muutoinkin, mutta nyt se ainakin on selvää, se vanhuuden tulo nimittäin, koska yhtenään mieli vanhoissa askartelee:) Suffelinkin muistan, mutta minulle juuri sillä ei ole mitään erikoisasemaa. Mieluummin vaikka Tupla tai Supersalmiakki. Mutta olipa hyvä kuvaus sen ajan kaupankäynnistä, kun myyjät tosiaan aina välillä tarkistivat, että onko siinä se toivottu määrä...jauhelihaa tai vaikka jotain makkaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jäänyt mieleeni, että joskus se supersalmiakkiaski maksoi 20 penniä.

      Poista
    2. Niinhän ne makso tavattoman vähäsen. Viijen pennin karkkejakin oli monenlaisia joista saatto valita.

      Poista
  5. Tädilläni oli siirtomaatavaraliike (niin silloin sanottiin)60-luvulla Lahdessa ja 14-vuotiaana olin siellä kesätöissä. Seinällä oli jauho- ja sokerilaarit, joista kauhalla punnitsin aineet pusseihin, pussit taittelin terävästi että pysyivät kiinni.Ja kahvitkin piti osata jauhaa. Ostokset merkitsin alekkain käärepaperin kulmaan ja näin asiakas sai kuittinsa. Silmät söivät lasin alla olevia Vihreitä kuulia ja Finlandia- marmeladeja. Suuhun niitä en saanut panna. Jostain syystä karkit eivät olleet mun mieleen nuorena, vasta vanhempana olen oppinut niillä herkuttelemaan. Englantilaiset on SE.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukakvia muistoja on sinunkin elämääsi jäänyt.

      Poista
  6. Muistan tuollaiset kauppa-asiat minäkin. Mummolta sain joskus markan ja sillä sai monta suffelia. Markkakin oli silloin iso raha. Taidan siis olla tullut jo vanhaksi minäkin kun vanhoja muistelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se mennee. Nykyään kahen euron kolikon ku antaa lapselle niin saattaa lapsesta tuntua, että antopa mummu vähäsen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma tupa

Langanohjain neljälle langalle

Neuleharppu