sunnuntai 28. elokuuta 2016

Tarkoitustako vailla?

Pari viikkua on ollu jotenki hilijasia, vaikka ympärillä on tapahtunu kaiken aikaa jotaki. Oon ehtiny miettiin syntyjä syviä, todellaki syntyjä syviä.
Oon miettiny ihimisen elämää, elämän tarkotusta. Mikä idea täsä kaikesa oikeen onkaan?
Syntyä tänne, ellää elämänäsä kuollakseen pois, eikä mukkaansa saa mittään siitä mitä täsä ajasa on ehtiny tekkeen.

Elämän tarkotus?
Näin sannoo wikipedia:
Elämän tarkoitus on yleensä nimitys filosofiselle kysymykselle, miksi ihmiset elävät, mikä on heidän elämänsä tavoite tai miksi koko maailma on olemassa. Yksi yleinen vastaus nykyään on se, että elämällä ei ole ulkoa päin annettua tarkoitusta. Toisaalta elämän tarkoituksen etsiminen kiehtoo ihmisiä.

Tuosa sanottiin, ettei oo ulukua päin annettua tarkotusta, mutta onko se totta?
Onko sekään totta, että vain ja ainoastaan tutkimalla ittiään löytää tarkotuksen elämälleen, kuten monet kehottaa tekkeen. Voiso kuitenki olla, että meille on annettu ulukoa päin se elämän tarkotus?

Voiko elämän tarkotuksesta tehä listaa mitä se on? Muodostaako ihiminen ite elämän tarkotuksensa vai onko elämän tarkotus jokin suurempi ja syvällisempi juttu, joka olemasa olollaan vaikuttaa ihimisen elämään. Tuohon asijaan jokkainen jollaki tavalla törmää elämänsä aikana. Ainaki sitä sillo luulis miettivän, ku rakkaan ihimisen elämä päättyy. 

Onko pelottavaa ajatella; elän kuollakseni jotta eläsin ?

Saattaahan se pelottaa, jos ei koskaan oo aatellu sitä, että joskus elämä päättyy, mitä sen jäläkeen?  On uskallettava kahtua tottuutta silimiin. On uskallettava kysyä iteltään mihin oon matkalla? Misä vietän iäisyyteni, ku tämä ajallinen elämä loppuu?
 Elämän tarkotuksen jano sisimmäsä on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Sitä ei voi karsia pois elämästä vaikka haluaiski.
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä, mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. Saarn. 3:11
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää -  hänet, joka ei kuitenkaan ole kaukana yhdestäkään meistä..
Apt. 17: 26-27




2 kommenttia:

  1. Välillä sitä tosiaan miettii syntyjä syviä. Ihan mielettömältä tuntuisi, jos tämä olisi vain tätä, mikä nyt silmään näkyy.

    VastaaPoista
  2. Hyviä ajatuksia, joita jokaisen pitäisi pysähtyä miettimään. Osasit ne niin hyvin sanoakin, ettei varmasti loukkaa ketään. Mutta mitä teemme me. Ikääntyessä vauhti vain kiihtyy ja vastarannalle tähyäminen onohtuu. Uskon ja toivon varassa ollaan. Kiitos.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...