maanantai 8. elokuuta 2016

Ku vaaramista väri lähti

Marijastusaika on parahimmillaan. Kävin viime viikolla yhen ämpärillisen mustikoita hakemasa. Olivat jo kohtalaisen kypsiä aurinkoisella rinteellä, mut yhtään ei haittaa vaikka kypsyvät vähä lissää. Niitä ehtii poimia niin kauvan ku pakkaset tullee.
Torstaina ajelin kotikylälle, ku sieltä tuli viestiä, että alakaapi marijat pensaisa olla poimintakuntosia. Kolome ämpärillistä punaherukoita keräsin ja keittelin ne samantien mehuksi.  Siinä samalla tuli keitettyä mehut äitillekki.
Ihan kaikista pensaista en saanu marijoja pomituksi, ku eivät olleet vielä kypsiä. Soitinki velijen pojalle ja sanon, että jos haluavat ja tarvivat mehumarijoja, niin saavat käyvä tyhyjentämäsä pensaat marijoista kuhan ne on kypsyneet.

Pensasmarijat ku sain poimittua, niin innostuin lähteen kahtelemmaan vaaramia, siis vadelmia joita kotikylällä kuuleman mukkaan on ollu tosi hyvin.
Löytyhän niitä. Vaaramat on aromikkaita marijoja. Ei tarvi isua määrää olla ku ne antaa makua mehhuun tai soppaan. Kerrääminen on vaan aika hijasta ja työlästä. Pikkusen olin ehkä myöhäsä poiminta ajasta, ku tosi heleposti marijat varisivat oksista maahan. Vaan ku maltto olla hosumatta, niin ainahan sitä joku marija jäi kouraanki.
Olin saanu poimittua muutaman rasijallisen, ku etteeni aukes sellanen näkymä millasta en oo ennen nähäny.
video
Kyllä piti silimiä räpytellä, että nääkö mää ihan oikeen. Vaaramista on lähteny väri, keltasia ne on. Niin makijoita ja suuria vaikka villinä kasvavat rytteikön keskellä.
Ku näytin äitille marijoja, hän  luuli, että olin käyny hilloja poimimasa. Ku sanoin, että ei nää oo ku vaaramia, ei meinannu uskua. Hänkään ku ei ollu koskaan ennen nähäny keltasia vaaramia. Sen oon tienny, että jalostettuja keltasia lajikkeita on myynnisä , mutta että niitä kasvaa villinä luonnosa, se oli yllätys.
Semmosen havainnon tein keltasten vaaraminen kohalla, että ovat satosempia mitä punaset. Monesa oksasa oli yhesä ja samasa ryppääsä kymmenkunta marijaa. Keltaset ei varisseet juuri lainkaan, niitä oli helepompi poimia. Ainuat mitkä haittas poimintaa oli nokkoset ja ohdakkeet jotka tökki ja pistelivät käsiä. Kyllä illalla tiesi olleensa vaaramarytteikösä. Kämmenselekiä ja ranteita kuumotti ja pisteli, vaan sehän ny oli pikku harmi, ku pakkasesa on monen monta rasijaa keltasia vaaramia. Nami, nami.





7 kommenttia:

  1. Marjastusaika on mukavaa aikaa. Hienosti olet mustikoita saanut. Minäkin olen poiminut punaisia viinimarjoja. Keltaisista vadelmista en ole kuullutkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika harvinaisa taitavat olla keltaset vaaramat luonnosta löytää. Mulla sattu hyvä tuuri ku osuin just siihen kohtaan misä niitä oli. :)

      Poista
  2. Olisivatkohan nuo keltaiset vadelmat jonkin puutarhavadelman karanneita jälkeläisiä? Kaunis oli laulu ja laulajan tulkinta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaahan ne olla. Netistä ku katottin tietua, niin sielä sanottiin, että keltanen vaarama kasvaa luonnonvarasena ihan kuten punastakin. On vaan kaiketi harvinaisempi mitä punanen.

      Poista
  3. Tos on voinnu käyä samallail ku täällä: Räksät kävi pöllimäs puutarhalta vattuja ja sit tulivat paskomaan meijjän joutomaalle. Nyt siellä on ihan valtava vattuviljelmä aivan mielettömän hyviä vattuja. Kyllä Jumala ties mistä marjoista mä tykkään, kun noin järjesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuntelin nyt vasta ton laulun, videot kun ei syötteenlukijassa näy. Mä laulelen kanssa pihassa, joskus kovaaki. Tänään V kysy että kelle sä siellä oikee lurittelet. No, kissoille ja koeralle tietty!

      Poista
    2. Joo,sammaa kans aattelin, että varmaan on linnut olleet osana vaaramien levityksesä. Laulaminen on mukavaa etenki ku luulee ettei kukkaan kuule. :) ;)

      Poista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Loma, viikon reissun eka päivä

Kello on aamulla 7:30. Lämpömittari varijon puolella näyttää plus kahtatoista, ihan hyvä eiliseen verrattuna. Tänään vaihtuu maisemat hieman...