Nisunjyvä

Herätessäni tänä aamuna ajatuksiin nousi yks runo jonka oon joskus vuosia vuosia sitte kirijottanu laulukirijani kanteen. Voi olla, että oon julukassu tämän jo aikasemminki vaan haitanneeko tuo.
Kertaus on opintojen äiti.
Jotenkin tämä puhutteli mua tänä aamuna.

Kasvamisen tuskaa 

Kuin nisunjyvä kylyväjän vakkasesa,

oon minä Herra sun kädelläsi.

Eihän liene jyvänkään tarkoitus

ole olla vaan, ei tokikaan

se luotu on uutta kasvamaan,

uutta tähkää tekemään.

Sitä ennen kuitenkin, olo jyvän

on tosi tuskainen - kuolema-

kuolla pois ihan kokonaan

eihän jyvästä itsestän mitään jäljelle jää,

se häviää.

Maan mullasta ottaen energiaa

se alkaa uutta kasvamaan

tuoreutta tuoksuvaa vartta.

Menettäessään voimaansa

ei jyvä huomaakkaan,

kun jo valamis onkin tähkäpää.

Voiko minusta kehnosta kuitenkin

tämän jälkäleen tulla jotakin?

Monta pientä jyvästä

on tullu minustä yhdestä,

se ihme on.

Olin yksin ja alla päin

mua ahdisti taakka kuolemastain. Oi ei!

Kohta kuoreni ratkeaa

uusi elämä sisältäin puhkeaa.

Nyt se huomaan ja iloitsen

tuotti tuskani tuloksen,

Eikö tarkoitus olekkin näin,

että elämä jatkuu eteenpäin.

- Maru 1995-

Siunausta päivääsi!