lauantai 16. huhtikuuta 2016

Leivänpaahin

Meijän vanaha leivänpaahin otti ja hajos joku aika sitte. Siitä hajos sisukset, meni rikki se metallinen ritilä, joten ei sitä uskaltanu ennään käyttää. Ollaan oltu iliman paahinta sen jäläkeen.
Vaan tämä asija korijaantu eilen. Vaari oli löytäny kirpputorilta ihan samanlaisen seitkytluvun paahtimen.
 Kirpparilla olivat pyytänneet paahtimesta viittä eurua.
Vaari oli kysyny, että voisko tätä saaha testata miten toimii. Olihan sen saanu testata. Vaari oli tuikannu töpselin pistokkeeseen, painanu vivun alas jolla paahtimen pitäs alakaa toimimmaan. Vipuhan ei pysynykkään allaalla vaan oli pongahtanu samantien ylös. Yrityksistä huolimatta vipu pongahti aina ylös eikä paahin alakanu kuumenneen. Vaari oli tuumannu, että eipä hän resusesta paahtimesta viitti maksaa.

Kassalla oleva ihiminen oli sanonu, että saattashan sen saaha korijattua. Saat ilimaseksi jos vain viet pois. Niinpä oli vaari lähteny kirpparilta resunen paahin kainalossaan.
Mää rupesin aamulla värkkäämään paahtimen kans, kahtommaan että mikä siinä mättää ettei vipu pysy allaalla.
Vaari kävi hakemasa edellisen paahtimen ( oli menosa metallikerräykseen), joka on ihan samanlainen ku tää uus. Jos siitä vaikka näkis misä vika on. Purin molemmat paahtimet.
 Pohojalevy ensin irti, sitte kaikki muut osat mitä suinki sain irti otettua.
Siinä on se pääty misä vipusysteemi toimii. Pieni jousi siinä oli mutta sillä ei tuntunu olevan mittään tekemistä sen kans, että vipu pysys allaalla.
Otin vanahan paahtimen ja tutkailin siitä tuota vipua. Hoksasin että siinä oli yks osa erilailla sillo, ku vipu on allaalla. Mistäs moinen johtuu?  Paahtimesahan on säätönuppi josta voi säätää paahtoajan pittuutta tai jopa keskeyttää paahtamisen painamalla nuppia. Painoin oranssia nuppia ja vipu pongahti ylös.
 Kokkeilin sammaa uuvelle paahtimelle, ei tapahtunu mittään. Uuesa paahtimesa nuppi ( tuo osanssi keskellä oleva nuppi) oli tiukasti pohojasa eikä noussu ylös. Vääntelin ja pyöritin säätönuppia joka pyöri aika huonosti. Painelin oranssia nuppia, vääntelin ja kääntelin suuntaan jos toiseen ja napss. Keskusosa ponnahti ylös. Se oli jääny jummiin.
Painon vivun alas ja sehän pysy allaalla. Kokkeilin painaa oranssista nupista ja vipu pongahti ylös.
Se oli siinä.
Ei muuta ku osat takasi paikalleen ja testaamaan miten toimii.

Olin lähösä keittiöön testaamaan paahinta, ku huomasin yhen ruuvin jääneen pöyvälle.
Jaa..has.. mistähän se tämä sitte mahtas olla.
Onneksi olin ottanu kuvia purkamisvaiheista, löyty ruuvin paikkaki. Olin unohtanu kiinnittää yhen johon paikallensa, ny sekin on kunnosa.
Testin tulos oli positiivinen, paahin toimi ku uus. Eikä haissu kärykään, ku olin puhistanu kaikki metallilangat ja ritilät.
Kylläpä tuolla kelepaa vaarin leipäpalasensa paahella.


6 kommenttia:

  1. Kannatti olla utelias ja katsoa, mitä vekotin oli syöny...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti, sainpahan tietää miten vipusysteemi toimii.

      Poista
  2. Normaalisti ton ois tehny mies, mutta sähän et ookkaan normaali! :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh heee...näin se mennee. Mun kehosa vissiin virta mieshormoonia ylimääräsiä määriä ku on semmonen pieni intohimo purkaa ja tutkia resusia laitteita. :)

      Poista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...