lauantai 27. helmikuuta 2016

Vaarat

Seison mehtäaukian laijalla ja kahtelen.
Kahtelen eesä aukenevvaa laajaa maisemaa
jota riittää silimän kantamattomiin.
Vaaroja, vaaroja, vaaroja, niitä riittää.
Ne kohoavat kohti korkeutta.
Kamelinkyttyrän omaisia kukkulaketjuja,
toinen toistaan jyrkempinä joitten
välleihin syntyy laaksoja.
Kauvimmaiset vaarat piirtyvät
taivaanrantaa vasten häipyn
ja haihtuen sen hämyyn.
Vaarat ovat osa kaunista, karua erämaata
jonne harva eksyy tekemään tuttavuutta
luontoäidin kanssa.

Hyss.., hilijaisuuesa kuulee.

6 kommenttia:

  1. Kiitos kun kurkkasit sivuilleni. Mukava tutustua :)

    VastaaPoista
  2. Huomasin Kotipoluilta-blogin sivussa sanan Vaarat ja tuumin, että tuo pitää katsoa. Itse lännen melko lätysköillä mailla kasvaneena, olin hyvin ihastunut näihin idän vaaroihin. On kiva katsella valon ja varjon vaihtumista. Maisema on aina hiukan erilainen.

    VastaaPoista
  3. Huomasin Kotipoluilta-blogin sivussa sanan Vaarat ja tuumin, että tuo pitää katsoa. Itse lännen melko lätysköillä mailla kasvaneena, olin hyvin ihastunut näihin idän vaaroihin. On kiva katsella valon ja varjon vaihtumista. Maisema on aina hiukan erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. Jokainen ajan oloon hieman tottuu oman asuinalueensa maisemiin, uudet ja erilaiset näkymät ihastuttaa.

      Poista
  4. Kauniisti kuvaat vaaraista maisemaa.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...