keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Rukkouksesta

Palijon rukkousta - palijon siunausta.
Vähän rukkousta - vähän siunausta.
Ei yhtään rukkousta - ei yhtään siunausta.

Jossain oli seinällä taulu missä oli tuommonen teksti. Monesti oon miettiny miten totta se onkaan.
Luulen, että suurin osa ihimisitä josaki vaiheesa elämäänsä rukkoilee. Välttämättä sitä ei ite ossaa ees määritellä rukkouksesi, enemmänkin se saattaa olla pelkkä sisimmän huokaus.
Huokauksetkin on luvattu kuulla.
Rukkous on kyllä mahtava juttu. Se on voittamaton ase henkivaltoja vastaan. Rukkousten kautta voi tapahtua vaikka mitä. Ainut ehtohan siihen on se, että rukkoilee. Ellei rukkoile, turha on oottaa saavansa vastauksiakaan. Vastauksien saaminen on voimaannuttavaa ja vahavistaa uskua.
Ollaan kiitollisia siitä, että meillä on mahollisuus rukkoilla, olla osallisia tälläsesta yhteistyöstä Jumalan kans.

Kerronpa yhen rukkousvastauksen, saakoon se olla rohkasuna sulle että sinäkin uskallat rukkoilla toisten puolesta.

Muutama viikko sitte yks maanantai käväsin yhen pariskunnan luona ku olivat olleet mielessä.
 Emäntä on sairastunu muutama vuosi sitten ja on pyörätuolipotilas. Oon tutustunut heihin verhoiluhomminen myötä. Ensin siinä juteltiin vähä verhoiluhommista, sitte kysäsin , että voinko rukkoilla ku ootta olleet niin mielessäni.
-Niinkö? Toki voit rukkoilla, sano mies.
Lyhkäsesti rukkoilin, pyysin Jumalan siunausta ja apua heijän jokapäiväseen elämäänsä sairauven keskelle ja lähin jatkamaan hommiani. Lähtiessäni mies huikkas että nähhään pian juhulilla.

Juhulat oli lauvantaina ja pariskunta tuli paikalle hyvisä ajoin. Sisälle tultuaan he ovat tervehtimäsä talon isäntäväkiä, ku mies huomaa minut keittiön puolella hän sannoopi, sulle mulla on sitte asijaa.
Miehen tullesa kertommaan asijaansa, aattelin että oiskohan jostain verhoiluhommasta kyse.
 - Kuuleppa, siihen sun rukkouksees tuli vastaus. Miehen silimiin nousee kyyneleet hänen kertoessaan mitä oli tapahtunu.
- Seuraavana päivänä siitä ku olit käyny meillä, meille tuli fysioterapeutti kuntouttammaan  emäntää. Fysioterapeutti sano, että mitäs on tapahtunut ku oikijasa käjesä on nyt näin hyvät toiminnot. Sehän on palijon parempi mitä tähän saakka on ollu.
Kiitos Herralle, pääsee suustani, mikä herättää istäntäväen mielenkiinnon ja he tulevat kysymään että mikäs juttu meillä on keittiösä meneillään.
Siinä me vielä hetkinen puhuttiin tapahtuneesta ja sanoin muistavani heitä rukkouksisa jatkosaki, että paraneminen ja toipuminen saa jatkua.

Rukkous on perin arkipäivästä ja yksinkertasta. Ei siihen tarvita mittään erityistä rukkouskamppanjaa tai hehkutustillaisuuttaa.
 Mitä siihen tarvitaan?
Sydämen halu olla Jumalan käytösä. Alttiutta hengen vaikutukselle jotta kuulee ne ajatukset mitä päähän päläkähtää. Koskaan et voi tietää mitä voi tapahtua ku rukkoilet.  Uskaltaudu rukkouksen voimakenttään ja rukkoile ihimisten puolesta. Jumala haluaa käyttää myös sua. 




7 kommenttia:

  1. Täällä kyllä rukoillaan ja kiitetään jumalaa joka antaa voimaa päivän askareihin. ♥

    VastaaPoista
  2. Mielessäni rukoilen useinkin, huokailen. <3 Ihana kirjoitus <3

    VastaaPoista
  3. Toi on niin totta että!
    Sitten kun saa jonkun porukan rukoileen ihmisen puolesta, niin sillon tapahtuu ihmeitä! :D

    VastaaPoista
  4. Rukoile ja tee työtä, sanottiin ennen
    risti silmäis sanotiin taas karjalassa eli tee ristinmerkki Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
    Rukous on hengittämistä.

    VastaaPoista
  5. Rukous on tärkeää aina ilossa ja surussa.

    VastaaPoista
  6. Tuohon ei voi todella sanoa muuta kuin Kiitos ja amen!!! :)

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...