Perillä

-->

No niin. Nyt joten kuten netti pelittää ku tulimma iltapäivällä tänne Hévíziin. Päivien tapahtumat  saatta lukia vähä viiveellä, mut ei oo mun syy vaan nettiyhteyksien. :)

Torstai 5.7.

Hyvin jatku matka Hesasta Amsterdamiin, lento kesti reilun tunnin. Amsterdamisa ei tarvinnu juurikaan ootella ku päästiin jatkammaan matkaa kohti Budapestiä 20.20 lennolla. Lento kesti melekeen kaks tuntia että sehän alako olla iltayö ku kone laskeentu. Matkalaukkukin osas oikijaan osotteeseen. Amsterdamisa ku teimmä ihte lähtöselevityksen sillä " teeseihte" systeeemillä., eikä oltu ihan varmoja matkalaukun suhteen. Mut olihan sielä auttavia ihimisiä tiskin takana ja niin sai matkalaukku rahtilipukkeen kantorippaan, joten sammaan konneeseen se tuli mihin meki noustiin.

Ku oltiin saatu matkalaukku liukuhihinalta, suunnattiin ulos jotta voijaan ettiä taksi joka kuskaapi meijät hotellille. Hotellille oli matkaa reilu 17 kilsaa lentokentältä. Siinä ku käveltiin kohti ulosmenua aattelin mielessäni että eipä oo kettään vastasa. Seuraavan kuluman takana seiso nuorehkon olonen mies joka piteli käsissään kylttiä, kyltisä luki kokin nimi. Mää kahtoin suu auki että täh.. mistäs tuollanen heppu ilimesty.

Mies oli autokuski, ohojas meijät autolleen, nosteli laukut autoon ja niin sitä lähettiin. Mies puhu koko ajan, kyseli Suomesta ja sano että hän on käynyt Suomesa. Hänen isoisänsä oli suomalainen, joten sitä kautta hällä oli jotaki tietua millasesta maasta me tullaan. Kuski neuvo hyviä ruoka- ja ostospaikkoja joihin kannattaa käyvä tutustumasa. Mukava oli tulla Budapestiin ku joku oli toivottamasa tervetulleeksi.

No, ennen nukkumaan menua selevis miehen salaperänen ilimaantuminen kentälle. Kokki oli halunnu järijestää yllärin mulle ja oli netistä etukätteen tilannu kulijetuksen. Sano vaan että olipa rouvalla hölömistyny ilime ku näki nimikyltin, nauro mokoma päälle. :)

Pölijä tunne oli sekin ku tultiin ulos lentokentältä, nii oliki ihan pimijää. Aurinko laskee yheksän aikohin ja sitte syttyy valot. Niitä näyttää olevan melekosesti.

Eilen aamulla herättiin Hotelli Matyaksesta joskus kaheksan aikoihin. Aika hyvin saatiin nukuttua vaikka ilimastointilaite uluvookin koko yön. Ellei ululuvos, saataas nukkua huoneesa joka ois ku huonosti lämmitetty sauna.

Aamupala kuulu majotukseen, joten pöyvästä sai kerätä sellasen annoksen ku halusi. Paremmin oli suuren puoleinen minunki lasti mitä keräsin lautaselleni, aattelin että jos sillä pärijäis iltapäivään asti nii vois sitte käyvä syömäs ulukona josaki.

Tukevan aamupalan jäläkeen tuumattiin että lähetään tekkeen kierros kaupungille. Päiväksi oli luvattu +38 astetta lämmintä että eiköhän sitä tarkene.

Hotellin lähellä on kuulemma Euroopan suurin ja mahtavin kauppahalli joten suunnistettiin sinne. Halli löyty heleposti ja se tosijaan oli suuri.

 Sisällä sielä oli myyntitiloja kahesa kerroksesa. Alakerrasa myytiin elintarvikkeita ja ylähällä vaatteita, lahajatavaroita, käsitöitä jne.

Joisaki kohtaa sielä oli tuulettimia joista suihkus samalla vettä ihan tihkusatteena, sillä keinon saivat hallin iliman ja lämpötilan pidetty jotensakki siedettävänä.

Ostimma kilon aprikooseja joista piti pulittaa peräti euro, ihan älyttömän halavalla saapi ostaa ruokaa. Kauppahallilta käveltiin takasi hotelliin vähä miettiin minne seuraavaksi suunnistettaan.

Vaan jopa oli aprikoosit hyviä. Kilon syömisesä ei kauvaa menny ku pussin pohoja paisto tyhyjyyttään. Nuita pittää ostaa joku päivä lissää oli ne niin hyviä.

Pikkutirsatki tuli siinä otettua, heräsin siihen ku puhelin soi.:) Kahtoin kellua se näytti vähhää vaille kakstoista, että reilu puolituntia löhöttiin petisä.

Pistimmä kengät jalakaan, tarvittavat tavarat reppuun ja taas menoksi. Hotellin ovesta ku pääsi pihalle niin löi vastaan semmonen kuuma hönkäys että taatusti tiesi että on kesä.

Oltiin päästy toiselle puolen jokia ku alako piipaa-autojen pillit huutaa. Siinä ajo polliisia, paloautoa, ambulanssia mahottomalla kiireellä meijän ohi.

Vähän matkan pääsä meistä oli onnettomuus sattunu.. Sielä oli raitiovaunu pysähtyneenä ja ihimisiä kertyny kävelytien jo kattomaan. Tultiin kans siihen kohalle. Vaunun oviaukon kohalla makas nainen maasa puoliksi vaunun alla. Koitin kahtua oliko hänen jalakansa jääneet vaunun pyörän alle mut ihimisiä oli siinä senverta palijo ettei kunnolla nähäny. Myöhemmin ku olimma syömäsä, paikalle ajo vielä auto josa oli nosturi. Kaiketi ne joutu nostaan raitiovaunua että saivat naisen irrotettua.

Että kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu.

Pari tuntia kierreltiin ja kahteltiin. Sitte löyty sen näkönen ruokapaikka että päätimmä tankata. Platán-Terazs KFT näytti lukevan ravintolan nimesä. Kokki tilas kulassikeiton, mää otin varman päälle ja tilasin kanasallaatin. Tosin tarijoilija sano että keitto on gluteeniton että sitäki olisin voinu syyvä. Mut ku maistelin sitä kokin lautaselta, totesin että tein paremman valinnan. Kokki kyllä tykkäs ruuvastaan.

Hyviä oli molemmat ruuvat, ei moittimista. Jälkkäriksi kokille capputsiino ja mulle lattari.

Kahavin jäläkeen päätimmä nousta Gellert vuorelle joka oli muutaman sajan metrin pääs kahavipaikasta. Vuorelle meni hyvät tiet joita myöten heleppo kävellä. Lämmintäki oli ihan mukavasti. Vuoren juurella oleva lämpömittari näytti + 43 astetta.

Tiet kiersi ja mutkitteli pitkin vuoren rinnettä lehtipuitten varijosa. Välillä oli asfalttipintaa, soratietä, portaikkoo koko ajan tien noustessa ylemmäs ja ylemmäs.

Vuoren huipultahan oli mahtavat näköalat. Kaupunki sai vallan toisenlaisen ilimeen ja vaikutelman ku taloja, taloja, taloja näkyy vaikka kuinka kauvas.

Vuorelta alas tultiin toista rinnettä mut heleppokulukunenhan sekin oli. Loppumatkasta käännyttiin vaan toiseen suuntaan ja tultiin kierreportaita alas katutassoon. Sitä kautta ku pääsi kävelemmään vihirijälle sillalle ja sieltä sitte kauppahallin kautta hotellille. Eipä tullu mitattua palijoko tuota ois matkaa kertyny kaiken kaikkiaan, mut arveltiin että 8-9 km.

Illalla alako lähikirkosa klo 18.00 Beethoowenin konsertti, luki esitteesä, jonka yks nainen oli antanu meille päivällä. Eipä oo koskaan oltu moisesa tillaisuuvesa ja ku näin hyvä mahollisuus on päästä kuuntelleen nii lähettiinpä käymään.

Pieni kirkko oli tuosa parin sajan metrin pääsä ja lähes täynnä.

Oltiin sielä muutammaa minnuuttia vaille esityksen alakua. Soittajat tulivat esille ja istuvat paikoillensa. 
Parin minnuutin päästä kävelee yks mies esille käjessään tikku (viulun jousi) ja kuulijajoukko alakaa taputtaan valtavasti luullen häntä kapellimestariksi. Mies kävelee viulistien joukkoon orkesteri porukan naurujen saattelemana.:) Esiintyjät olivat Oxfordin Millennium Orchestra, soittelivat Beethoovenia, Sibeliusta ja Fauéria. Kyllä elävä musiikki on hienon kuulosta sillo ku sitä osataan soittaa. Kannatti käyvä kuuntelleen.

Konsertista kävelimmä jokirantaan ja istuttiin sielä puiston penkille ihimettellen illan hämärtymistä ja pimijän tulua. Kohta siihen ilimaantu naisporukka jotka istuvat samalle penkille meiijän kans. Olivat turkkilaisia turisteja koko jengi. Yks naisista alako jakkaan niille toisille jotaki siemeniä. Naisista jokkainen ojensi kätensä ja sai kouraansa auringonkukansiemeniä. Kokki ojensi kans kätensä jonon jatkoksi ja sai osansa, minäki sain.

Me syyvä rouskuteltiin siemeniä ja vähä ihimeteltiin niitä, ne kyllä maistu ihan hyviltä mut suuhun jäi kummallisia kovia piikkejä joita sai syleksiä. Mun vieresä istuva nainen katteli meijän touhua ja alako sitte selittään ja näytti miten ne pittää syyvä. Siemenkuori piti hampailla jykertää ensin rikki, ite siemen tuli esille ja sen sai kielellä napattu suuhunsa. Me popsittiin ne kuorineen, ihimekkös se sitte ku oli piikkejä. :)

Kyllä naurua riitti ku naiset seuras meijän siementen syöntiä. Vaan aikansa ku niitä järsi nii alakohan sen homman jotenkuten hallitteen. Olihan mukava ja hauska kohtaaminen naisporukan kans.

Vähä yli yheksän tuli pimijä. Taivas oli aika synkkä, tummat pilivet nousi vuoren takkaa . Salamoita räiskähteli vähän väliä, ihan ku ois pienimuotonen ilotulitus. Käveltiin vielä sillalle ihastelleen näkymää. Alako tuulemmaan, aika lähtiä hotelliin.

Just ehittiin sisälle ku alako sattaan ja sitä tuliki kerralla sellanen kuuro että joka paikasta vesi virtas pitkin kautuja. Ilima raikastu ja viileni mukavasti ainaki vähäsen.

Olipa hieno ja mukava päivä. Kiitos.

Kahtellaan mitä sitä huomiselle...