Pyöräilyä ja uintia

-->

Aikanen aamuherätys vaikkei oo mikkään kello eikä kännykkä ollu herättämäsä. Vilikasin pöyvällä olevaa kellua, näytti kuutta. Uni katos silimistä kerralla, joten ihan turha yrittää pyöriä sängysä että tulis uni, sama ku nousee ylös. Ikkunaverhon ravosta kurkistin ulos nähäkseni miltä sielä ilima näyttää. Hieman tuuleskellee ja aurinko jostaki suunnasta näyttää vähä paistelevan.

Uimapuku päälle ja aamu-uinnille, kokki lähti kans aamulenkille. Otti kameran mukkaan, että saapi napsia kuvia aamukasteisesta luonnosta.

Kokki: -Rouvan uintihalut ovat ihailtavat. En vaan voi ymmärtää tuota märän elementin vetovoimaa... Minusta on mukavampi olla kuivalla maalla. Saattaa se mukavuus tässä kohtaa toki johtua puuttuvasta uimataidostakin. Muutama muukin uinti-intoinen kuin vain rouva siellä toki oli jo pulikoimassa. Ite kävelin rannalla ja kuvasin lähikuvia kukista ja ötököistä. Ihan mukavaa sekin touhu on.

Hyvä oli uija ku ei ollu kauhiasti porukkaa. Ihanan rauhallinen aamuhetki, tuuleskeli niin mukavasti. Seurasin pienen linnun sukeltelua kun se napsoteli pienen pieniä kaloja aamupalakseen. Vihertävän sammakon sain uintikaveriksi. Se istu lumpeenlehellä ja hyppäs siitä vetteen ihan mun nokan eestä. Nopija uimari oli ku en ehtiny nähä mihin suuntaan katosi.

Hieno aamu!

10:35

Istuskelin aamuauringosa partsilla ja lueskelin Pekka Paukkalan kirjaa ̣'Katuojasta ketsuakylään'. Perin pohojamutia on tuo mies elämänsä aikana kulukenu. Suurimman osan elämästään meriä seilannu , kokenu merimiehen elämän ilot ja surut. Mut ihimeen kautta löyti sitte alun uuvelle elämälle.

Lähemmä kahtelleen mistä löytys putiikki mistä vois vuokrata polokupyörät.

Ny on semmonen fiilis että ois kiva ajella kun päivästä näyttäää tulevan mukavan kesänen. :)

 

19:00

Ku olimma saanu vuokrattua pyörät polokasimma 4,5 kilsan matkan Keszthelyyn. Hotellin pihasta ku lähti ajeleen kohti leirintäaluetta, sieltä erkani sitte erillinen pyöräilytie. Asfalttipäällysteistä tietä oli heleppo ajella. Perin tasasta maastua lähestulukoon koko matkan ajan. Yks loivasti nouseva ylämäki oli matkan varrella. Sen pääsi pienimmällä vaihteella polokien vallan heleposti ylös.

Löyvettiin kivan näkönen uimaranta Balaton järven rannalla. Kolomella eurolla sai olla alueella koko päivän. Alueella oli ruokapaikat ja vessa.

 Balaton järvi on erikoisen matala rantanen. Sai kävellä 200 metriä ennenku alako vettä olla nappaan asti. Vaikka meni kauemmaksikin vettä oli vaan kainaloihin saakka.

Vesi oli ilimotuksen mukkaan 28 asteista ja ilima 37 astetta. Väkiä oli uimarannalla varmaan satamäärin.

 Otettiin aurinkua, minä uin usijampaan kertaan ja kokkiki kasteli ihtensä. Syötiin yhesä rannan kuppilasa. Minä söin saslikkivartaan riisillä ja kokki tilas taas gulassikeittua ku on siihen tykkääntyny.

  Takasin tullesa vielä ihastelin komijaa lehtikuusikuijaa. Siihen paisto aurinko niin mukavasta kulumasta mikä sai aikaan varijoja ja sen myötä hieman satumaisen tunnelman.

No mikäs ny? Kuuluu soittoa ja laulua. Katua pitkin tullee joku lauluporukka. Ei saa vielä selevää mitä ne mahtaa olla...misä kamera...kännykkä...

Jooo, sehän oli jonkusortin buddhalaisten /hindulaisten hommaa, kantovat jotaki käsissään ja laulaa loilottivat tasapaksua sävelmää. On kai se tuokin yhensortin henkistä kehitystä.

Jaa, soittajapoikakin tullu taas soittelleen. Mieluummin viulun soittua kuuntellee kuin tuota äsken ohi marssineen joukon loilottamista.

Just ku olin videoimas viulun soittajan esitystä ilimotti kännykkä, että muisti on täys. Meni uusiksi koko homma. Enkä saanu tyhyjättyä muistiakkaan ku kaikki kuvat ja videot onkin tallentunneet samsungin puhelimen muistiin. Ja ny ne pitäs saaha muistikortin muistiin ja sitte siirtää konneelle. Siihen hommaan taas tarvin vanahan nokialaisen jonka otin mukkaan lomapuhelimeksi. ( eipäoo tullu käytettyä). Mulla ku ei oo mukana samsungin piuhaa mut nokialaisen on. Eipä auta ku alakaa tutkimmaan samsungin asetuksia jos vaikka saisin tiejot siirrettyä puhelimesta kortille.