torstai 19. heinäkuuta 2012

Elläintarhalla

-->
Aamu oli pilivinen ja satateisen olonen, tuuli puhalsi aika viileesti ku aukastiin parvekkeen ovi jotta sai tarkistaa joko sato vettä vai näinkö väärin. Kyllä sielä vähä pisarteli. Säästä huolimatta laitomma lenkkarit jalakaan ja vähä lämpösempää vaatetusta ylle että taretaan olla ulukona. Hotellihuoneeseen ei kannata jäähä makkoilleen, sitä ehtii tehä sitte kotona.
Bussipysäkille ehittiin tyhyjän verran liijan myöhään, bussi meni meijän nokan eestä. Onneksi oli pysäkillä katos ja sielä istuimet ettei tarvinnu ihan taivasalla ootella. Reilun puolen tunnin päästä tuli bussi ja niin päästiin alottaan tään päivän ajelut. :)

Hösök terellä jäätiin pois metrosta, paikka on lähellä sitä puistoa misä eilen pikkasen hortoiltiin. Käveltiin vaijaa puoli kilsaa elläintarhalle. Aateltiin että jos kovin alakaa päivän päälle sateleen, elläintarhalla on mahollisuus mennä sisätiloihin kahtelleen paikkoja satteen ajaksi. Eipä sitä sajetta tullu vaan alako puolen päivän aikaan paistelleen aurinko ja tulikin todella lämmin ja kaunis päivä. Voipa sanua että vallan ihanteellinen, lämmintä mut sopivasti tuulta.

Meillähän meni elläintarhalla koko päivä, sielä ku oli niin palijo monenlaista nähtävää. Kertakaikkiaan miten kirijavaa ja värikästä onkaan maailman elläinlajit. Ohan niitä telekkarista nähäny,mut ihan toista on ite vierestä nähä esim. maailman suurin Komorin varaani.

 Ötököitäkin vaikka minkälaisia, " puutikkuja" joilla on jalat, tai lehenleikkaajamuurahaiset jotka leuvoillaan irrottaa puunlehistä palasia ja kulijettavat ne sitte kekkoon. Kuvasin yhen muurahaisen lehen kulijetusta, miten sutjakkaasti se sitä etteenpäin raahasi.
Oli torakoita, kaskaksia, isoja ja pieniä kaikenmoisia kovakuoriaisia jos minkä värisiä ja muotosia. Kokki oli onnellinen että on saanu syntyä suomeen, meillä ku ei tuommosia " kurkoosia" oo olemassakaan. ( kurkoonen =mikä tahansa ötökkä tai kuoriainen jolla on nelijä tai usijampi jalaka, ryömii tai voi jopa lentää)

 
Otökkäosastolla kun oli väriä ja muotoja ei kalaosato jääny kyllä yhtään huonommaksi. Oli pulleeta ja littanaa, pitkää ja pätkää, pilikullista ja raijallista, silijä pintasta ja rososta. Yks hienoimmista oli rauskuallas. Perin persoonallisen näkönen kala lepattavine nahkoineen. Näyttääs kuin se lentäs veesä ku liikkeet ovat sen tyyliset. Rauskujakin oli kirijavia, pilkullisia ja raijallisia. Yhellä lähes metrin mittanen se piiskamainen pyrstöhäntä. ( en tiiä virallista nimitystä " ruoskalle", enkä keksiny parempaakaan )

Papukaija huoneesa oli meteliä. Punasen, sinisen, viherijän kirijavat linnut kirkuvat niin kimijällä äänellä että otti välillä korviin. Linnut pääsivät vappaasti lentelleen huoneesa, tulivat istummaan käjelle tai olokapäälle saadakseen makupaloja.
Yks lintu istu aika alhaalla olevalla langalla. Laiton käteni siihen lähelle niin se hyppäs käsivarren päälle. Lintujen hoitaja anto mulle omenan palasen jotta sain syöttää sitä linnulle. Lintuhan napsi siitä nokallaan pieniä palasia ja pian oli omenan palasesa pienonen kolo. Hetken päästä lintu kiipes mun olokapäälle ja jatko omenan napostelua.
Isommistä elläimistä ehkä mielenkiintosimpia olivat kirahvit. Voi mahoton miten korkijoita ne onkaan. Kotin mittailla niitten säkäkorkeutta varmaan se on jotain 2,5 -3 m ku koko elläimen korkeus kaiketi 5,5 -6 metriä.
Virtahevoset eivät juuri naamaansa näyttäneet, niistä näky lähes koko ajan vain pyörijä paksu selekä. Sarvikuonot aika rumia ku niitä läheltä kahtoo, isoja ja paksunahkasia otuksia.
Norsuja näky aitauksesa yks, liekkö sillä sielä kaveria ollukkaan.

Kissaosastolla oli komeita katteja. Liekkö olivat kaikki katit yhteisestä sopimuksesta päättäneet että siesta-aikaan maata löhötään , otetaan päikkärit, mut missään tapauksesa ei saa tassutella eikä tepastella aitausta kierrellen.
Mukava "vetonaula" tiikeriosastolle olivat keksineet tehä. Olivat perruuttanneet jeepin aitauksen seinästä läpi niin ,että lava jäi aitauksen sisäpuolelle ja hyttiosa aitauksen ulukopuolelle. Hytin istuinten takana oli ikkuna mistä pääsi näkemään lavalle, tällä kertaa lavan oli yks tiikeri vallannu makuupaikakseen. Jeeppi näytti olevan perin mielenkiintonen valokuvauskohde etenkin lapsiperheille. Lapset pääsivät istummaan auton penkeille ja takaikkunasta näky lavalla makkaava tiikeri. Onhan sitä sellasta kuuvvaa mukava näyttää sitte lastenlapsilleen että " ukki on ollu tiikeriä kuskaamasa."

Oranki oli hauska kaveri. Se istua nökötti puusa ku tulimma siihen kohalle. Sillä oli mukanaan puusa joku riepu tai rätti minkä se veti päänsä päälle ja laitto naamansa piiloon. Välillä se kurkisteli rätin alta ja veti sen taas silimilleenh. Meille tuli vähä semmonen tunne että kumpihan täsä kahtellee ja ketä? :)

Satuttiin tulla yhteen huoneeseen mihin oli ihimisiä kerääntymäsä sellasen esiintymislavan etteen. Istuttiin toisten joukkoon vähä ootellen ja ihimetellen että mikähän tapahtuma mahtaa olla alakamasa. Muutama keltapaitanen mies siinä kuluki eestaas ja järijestelivät paikkoja. Hetken päästä tuli yks miehistä lavalle kantaen kädellään pöllöä. Jutteli ja puheli kaiketi miten pöllö saalistaa ja elää..jne. Lavan vierellä oli sellanen pari metriä korkia pilari. Mies kävi laskemasa pöllön pilarin päälle istummaan. Toinen samanlainen pilari oli toisella laitaa huonetta ja sielä oli toinen mies joka heilutteli käjessään hiirenraatua ja heitti sen pilarin päälle. Samalla hetkellä pöllö pyöritteli päätään, humahus ja pöllö lentää sujahti yleisön päitten yli toiselle pilarille ja nappas hiiren suuhunsa. Lentoesitys toistettiin pari kertaa.

Toinen esitys oli perukarhun näkösellä elläimellä tehty kiipeilytemppu. Mies pystytti tikapuut joitten päähän laitto lasipurkkiin jotaki hedelmän palasia. Pesukarhu oli kantohäkissään kun se tuotiin huoneeseen. Kun se pääsi ulos se kiipes tosi ketterästi tikapuitten päähän ja nosteli tassullaan lasipurkista herkkupalat suuhunsa. Ruoka näytti olevan se juttu jolla elläimet saatiin siirtymään paikasta toiseen. Tokihan niitä siihen hommaan pitäny jonku verran opettaa ja kouluttaakki.
Muutama muukin esitys sielä vielä oli mut en niitä kaikkia elläimiä tunnistanu mitä ne esitteli, unkarin kielestä ku ei ota selevää erkkikään joten siltäosin jäi esitykset ihan sen varraan mitä nähtiin. Mut ihan kiva oli ku satuttiin paikalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Synttärit

Viime viikko oli hiukka kiireinen. Vaarilla oli torstaina syntymäpäivä, sen kunniaksi päätimmä poikien kans, että ny juhulitaan synttäreitä ...