sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Lauantai oli naisten juttu

Lauantaina puolelta päivin kokoonnuttiin naisporukalla Taimelanmukkalle mettähallituksen mökille jonnekkin tuonne kaupugin itäiselle puoliskolle. Meitä oli kaikkiaan kolomisenkymmentä mikä oli tosi hieno ja yllättävä juttu. Edelllis kerralla kun kokoonnuttii meitä oli vajaa kakskymmetä. Joten sana kiirii ja naiset kaipaa yhessä oloa ja yhteistä kivaa tekemistä.


Takkaan oli laitettu valakia jotta myöhemmin saahaan paistella makkaraa.

Pöyvät oli koristelu kivasti. Sinisen kankaan päälle oli laitettu erilaisia kiviä joilla oli oma juttunsa päivän aikana, siitä jotain vähä myöhemmin. Pienemmälle pöyvälle oli laitettu valokuvia kivistä, joita eräs nainen
joukostamme kuvaa ja kerää.

Päivän teemana oli kivet, elävät kivet. Hartaushetkesä kuulimme siitä miten me jokkainen ollaan omanlaisemme" kivi" söröinemme ja särminemme. Kaikki kivet tuosaki kuvasa ovat erilaisia, toinen kovaa ja murtumatonta, toinen taas hyvinkin herästi lohkeilevaa ja murenevaa.
Jumalan ihimeellisen parantavan rakkauden alla jokkainen " kivenmurikka", millaseksi sitten ittensä tunteneekin, saa olla sellasenaan kuin on. Hän murtaa pois liian kovuuden saadakseen esille lempeyden. Hän parantaa ja korjaa murtuneen, jotta saisi esille eheytyneen.


Sinisellä kankaalla koristellule pöyvälle oli laitettu erilaisia kiviä, kiviin liittyi pieni tehtävä. Jokkainen sai valita pöyvältä kiven, sitte mentiin 4-6 hengen ryhmiin. Kymmenen minuutin ajan jokkainen sai käännellä ja tutkia omaa kivveensä, tuumia mitä ajatuksia se herättää vai herättääkö mittään.
Mää otin tollasen kiven, miks?
No en ensisijaisesti sen muodon takia, että olisin tuollanen ympäripyörijä, tasanen luonne. Vaan sen värikkyyden vuoksi. Kivesä näkyy monta erisävyä. Ajattelin, Jumala on mulle antanut monia erilaisia lahjoja ja taitoja, ne näkyy minussa tavalla tai toisella. Sitte ku pyörittelin kiviä käsissäni, siinä oli kohtia jotka välkähteli auringonvalon osuessa niihin. Ajattelin; uskova elää Jumalan rakkauden valossa, välkehdinköhän minä hitusenkaan vertaa? ?



                                        Ai jai jai ku maistuu makkara hyvälle...

...ja muurinpohoja lättyjä jäläkkäriksi...namsss...


Illan kuluessa aurinkokin paisteli todella kauniisti. Kiitollisin, iloisin mielin oli hyvä lähtiä kotia. Päivä oli kaikilta osin mukava ja täyttävä. * söi ihtensä täyteen lättyjä* :)

3 kommenttia:

  1. Mukavii ne on tollasset toimintapäivät. Ittekki vois lähtee jonkillaiselle teemapäivälle.

    VastaaPoista
  2. Ai, että sulla on ollu ihana viikonloppu ;)

    VastaaPoista
  3. oli muuten todella virkistävä päivä. Nii, ja makkara maistui hyvälle. Hyviä kuvia sulla täälä. Kertovat palon järjestäjienkin viitseliäisyydestä luoda meille kaikille upea ja lämminhenkinen naisen sielua hoitava elämyspäivä!

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä. Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirka...